Osa 3, I'm broken..

Vihdoin pääsimme pois katsomosta nimmareidenjakopaikkaan, jonka sijaintia en nyt tarkalleen ottaen muistanut, koska olimme Marian kanssa vain seuranneet väkijoukkoa. Huone, jonne saavuimme oli tupaten täynnä ihmisiä. Sisällä oli jännittynyt tunnelma, kaikki odottivat pääsevänsä näkemään pojat lähempää.
-Missä ne on?, Maria kysäisi ja katseli ympärilleen varpaillaan seisten.
-Ehkä ne on yläkerrassa, tuolla näkyis olevan portaat. , sanoin ja osoitin fanien täyttämää porraskäytävää. Olimme tulleet tänne viimeisten joukossa, joten joutuisimme odottamaan varmaan aika pitkään...
-Tässähän kestää ikuisuus jo siinä, et me päässään portaisiin!, Maria tuskaili. Tyydyin vain mumisemaan jotakin vastaukseksi. Yläkerrasta kuului puhetta ja harvakseltaan ilonkiljahduksia.
-Ne on varmaan vasta tullu sinne, totesin, ja tunkesin muiden läpi hieman edemmäs, niin että pääsimme portaisiin, vihdoin ja viimein.
-Nii..., Maria vastasi. Hän näytti jotenkin poissaolevalta.
-Miks sä oot noin totinen?, kysyin.
-Mäkö? En nyt sentään, kunhan mietin... Asioita.
Hm, harvinainen vastaus Marialta. Milloin hän muka olisi tarkalleen ottaen edes miettinyt mitään? Yleensä siskoni vain suinpäin säntäsi pää kolmantena jalkana joka suuntaan ja kaikkialle, sen suurempia murehtimatta.
Yllättävän nopeasti pääsimme yläkertaan, vaikka ihmisiä oli jokaisella neliömetrillä varmaan kuusi vähintään. Emme nähneet poikia kunnolla, vaikka kuinka olisimme seisoneet varpaillaan, mutta onneksi täällä oli enemmän tilaa kuin alakerrassa ja jono liikkui nopeammin. Eikä mennytkään kuin vartti kun olimme enää vain parin metrin päässä pöydästä, jonka ääressä he istuivat!
-Oooo siel ne on!, Maria vihdoin innostui ja melkeinpä pomppi tasajalkaa paikoillaan.
-Zayn on ekana, sit Niall, en nää viel muita., raportoin enkä tuntenut tietoa kovinkaan tärkeäksi, mutta Maria osoitti olevansa eri mieltä.
-Ooooo kohta me nähään ne!!, Maria sanoi, mutta puheesta kyllä huomasin, että hän tarkotti nimen omaan, että hän näkisi Niallin.
-Rauhotus nyt, äläkä sit pyörry sinne, en lähe kuskaamaa sua sairaalaa, en varsinkaa tänään., koitin hillitä kaksoissiskoani, mutta turhaan. Hään käänteli päätään minun ja Niallin välillä niin, että vaaleat hiukset olivat irrota päästä.
-Kuulitko, Maria! Rauhotu!
-Emmä voi! Tajuutko sä? Me nähään ne ihan just KOSKETUSETÄISYYELTÄ!, Maria viuhtoi käsillään ja huusi korvaani.
-Siis tarkotat et sä näät Niallin kosketusetäisyyeltä., korjasin, ja Maria naurahti. Huomasin hänen hiukan punastuvan, mutten en ehtinyt huomauttaa häntä siitä, kun jo pääsimme Zaynin kohdalle. Olin jonossa ennen Mariaa, joten huomasin heti miten hän tuijotti hymyillen Nialliin, vaikkei ollut vielä edes kohdalla, ja huomasin myös miten Zayn vilkaisi virnistäen häntä ja kuiskasi jotakin Niallin korvaan ja naurahti. Hm, mahtaisi Maria pyörtyä kun Niall vuorostaan katsoisi häneen, tai edes vilkaisisi.
Hymyilin ja sanoin Zaynille "Hei", englanniksi tietenkin. Zayn kirjoitti nimensä lappuun ja jatkoin eteenpäin. Maria vaikutti poissaolevalta, hyvä että muisti hymyillä edes. Kun olin lopulta saanut kaikilta nimikirjoituksen lappuun, sekä Louikselta myös käteeni, Maria tuli luokseni hihkuen ja pommpien.
-Mä kysyin Niallilta voiks se sanoo et se rakastaa mua, hihi... Maria aloitti.
-Nii, ja se sano et se rakastaa sua, tiiän., täydensin. Maria näytti siltä että pyörtyisi ihan justiinsa.
-Mäkin rakastan sitä!!, Maria ilmoitti melkein huutaen ja vielä enkuksi, että Niall varmasti kuulisi. Huomasinkin Niallin vilkaisevan nauraen suuntaamme. Muutamat fanit katsoivat Mariaa kummissaan.
- Älä nyt huuda! Kaikki luulee et sä oot joku mielipuoli tai jotain...
Maria mulkaisi minuun ja pyöräytti silmiään.
-Niinhän mä oonki, ainaki nyt!
Istahdimme yhdelle seinän vieressä olevalle sohvalle ja olin juuri uppoutunut ajatuksiini, kun joku tyttö tuli luokseni.
-Moi., sanoin
-Moi., tyttö vastasi. Miksi hän näytti noin ärtyneeltä?
Arvioin hänet ehkä meitä vuoden, pari nuoremmaksi. Hänellä oli miltei mustat hiukset ja siniset silmät.
- Saitsä Louikselta kaksi nimmarii?, tyttö kysyi.
-Joo, kuinni?
-Voitsä antaa toisen mulle, kun mä en saanu...?
-Emmä voi, koska..-, aloitin, mutta tyttö keskeytti.
-Nii, etpä tietenkää, mut voisit olla ees vähä ystävällisempi!
Hämmästyin. En ollut edes saanut puhua lausettani loppuun...
-Ei ei, sä käsität väärin, kato ku se toinen..-
-Niinii, se toinen on varmaan kadonnu! Miks sun pitää olla noi ilkee?!
-Emmä, siis kun...
Ennenkuin ehdin jatkaa lausettani, tyttö löi minua kasvoihin, suoraan nenänvarteen. Kiljaisin, se sattui kamalasti. Tunsin veren valuvan noroina nenästäni, Maria ryntäsi hakemaan paperia vessasta. Välikohtaus oli kiinnittänyt muiden huoneessa olijoiden huomion, kaikki katsoivat nyt tänne. Kipu sumensi silmäni, huomasin vartijan ottavan sen tytön mukaansa samalla, kun Maria ojensi paperia minulle. Haparoivin käsin otin paperin.
-Käy siihen makaamaan.., kuulin Marian sanovan. Ehdin juuri ja juuri käydä makuulteni, kunnes tunsin pyörtyväni..

Kun havahduin, en ensin nähnyt kunnolla mitään, valot olivat kirkkaat, hetken himettelin missä olin, mutta tajusin olevani edelleenkin sillä samalla sohvalla. Sitten huomasin, että Maria seisoi vieressäni, vierellään Niall, Liam, Zayn, Harry ja Louis. Jotkin ihmiset tuijottivat meitä, ja se tuntui ahdistavalta. Tajusin lopulta, ketkä juuri olivatkaan vieressäni Marian lisäksi.
-Louis!, huudahdin ja kohottauduin, mutta vajosin saman tien takaisin päätäni pidellen.
-Lepää siinä, me soitettiin ensiapuun ja ne kävi jo täällä., tajusin jonkun sanovan, mutten ollut varma, oliko se Louis vai Harry.
-Mi-mitä ne sano?, kysyin huterasti englanniksi, niin hyvin kuin tässä tilanteessa osasin.
-Ei sulla hätää ole, nenäs ei kuulemma ole murtunut.
-Okei..
Sen sanottuani pyörryin uudestaan..