Hellou everipadi, olen palannut! (Vihdoin) Johan tuossa vierähtikin lievästi sanottuna muutama kuukausi... :p Nooh, nyt lupaan olla aktiivisempi! Okei, nyt päästän teiät lukemaan :) (Se on huono, älkää kuolko kauhusta, eikä kuviakaan oo pitämään teitä elossa)
Maria
Olimme kävelleet jo aika kauan Niallin kanssa, eikä minulla ollut aavistustakaan minne olimme menossa. En ollut ennen käynyt Lontoossa, joten en tuntenut paikkoja.
- Niall, how long we have to walk until we are there?, kysyin kärsimättömänä, en koskaan jaksanut odottaa kovinkaan kauaa.
- Just wait, babe. We'll be there soon., Niall vastasi vilkaisten minuun ja hymyillen salaperäisesti. Luultavasti matka olisi mennyt nopeammin, jos olisimme kävelleet edes normaalivauhtia, mutta eihän tässä mikään kiire ollut. Tähän aikaan aamusta fanitkaan eivät pörränneet ympärillä, eikä paparazzejakaan näkynyt missään, mikä oli kummallista.
Käveltyämme vielä viitisen minuuttia Niall pysäytti minut ja veti taskustaan mustan huivin.
- Put this scarf on your eyes, so you can't see where I'm taking you., hän sanoi ojentaen huivin minulle.
- Where are you taking me?, kysyin uteliaana ja sidoin huivin silmilleni.
Niall ei vastannut, virnisti kai vaikken sitä nähnytkään ja johdatti minua hetken aikaa. Tajusin pian, että siirryimme kävelemään hiekalle. Olimmeko rannalla? Samassa Niall pysähtyi ja avasi siteen, pitäen sitä siltikin silmieni edessä.
- Okay, are you ready?, hän varmisti ja nyökkäsin purren huultani jännittyneenä. Side tippui hiekalle ja jäin seisomaan paikoilleni. Edessäni komeili pienehkö rantamökki, aivan kuin Hawaijilla olisi ollut. Mökin vieressä loimusi nuotio sekä sen viereen oli tuotu kaksi pölkkyä, joilla voisi istua. Hiekalla oli myös kulho vaahtokarkkeja ja kaksi teräväksi vuoltua keppiä.
Hetkeen en pystynyt sanomaan mitään, katsoin vain suu auki tuota kaikkea. Tekikö Niall tämän minulle? Minulle?
- Do you... Do you like it?, Niall kysyi varovaisesti ilmeisesti ihmetellen sitä, etten puhunut mitään.
- Oh, Niall... I love it!, huudahdin, käännyin ja hyppäsin Niallin syliin suudellen tätä.
Emma
Marian lähdettyä olin jäänyt ainoaksi tytöksi noiden huligaanien keskelle, ja huligaaneja pojat todellakin olivat! Olen monesti miettinyt, ovatko he oikeasti ottaneet jotain, joka vanhentaisi heitä kymmenellä vuodella, mutten koskaan niin tosissani kuin nyt.
Ensin he aloittivat kamalan tyynysodan heti, kun Niall ja Maria olivat sulkeneet oven. Minä tosin jouduin väkisinkin siihen mukaan. Sitten Louis keksi hakea keittiöstä kannullisen vettä ja heittää sen Harryn päälle, joten sekä Harry että lattia olivat nyt märät. Zayn pelotteli Liamia lusikalla, joka säikähti ja mottasi vahingossa Zayniä nenään, joten häneltä vuosi nyt nenästä verta. Zayn pyysi minua tulemaan laittamaan hänen hiuksensa kunnolla, koska ne olivat menneet huonosti, sillä aikaa kun hän yritti tyrehdyttää verenvuotoa. Menin siis laittamaan hänen hiuksensa, koska ei tässä ollut paljon muutakaan tekemistä.
Kun tulimme Zaynin kanssa pois vessasta, näin heti ensimmäisenä Louisin jahtaavan Liamia lusikka kädessä, ja hetken ihmeteltyäni missä Harry oli, huomasin märkien jalanjälkien johtavan ulos. Harry tulikin pian takaisin kädessään sangollinen kylmää vettä, ja hän käski meidän olla hiljaa. Hän hiipi Louiksen taakse ja kaatoi äkkiarvaamatta vedet tuon niskaan. Louis kiljaisi, mikä sai meidät kaikki nauramaan kuin hullut.
- Who... Harry!, Louis huudahti ja nappasi nopealla liikkeellä kiinni itseään pari vuotta nuoremmasta Harrystä ja kaatoi tämän sohvalle.
- You started it!, Harry huudahti ja nosti kätensä päänsä yläpuolelle antautumisen merkiksi.
- And still you had to got your revenge, hm?, Louis virnuili ja mietti selvästi, miten kostaa Harrylle. Huoh, tästä tulisi vielä pitkä päivä...
- Can you two just calm down? I'm a bit tired..., pyysin haukotellen ja näyttäen kaikin puolin väsyneeltä.
- Yeah, buddies, calm down already., Zaynkin sanoi ja talutti Louisin sohvalle istumaan, kun ei tuo muuten tahtonut rauhoittua. Oli vaikeaa uskoa, että Louis oli porukan vanhin...
- Now, sit there and take a deep breath., Zayn ohjeisti Louisia sillä aikaa, kun Harry oli vienyt keittiöön lattialla lojuneen lusikan, joka oli kauhistuttanut Liamia.
- Guys, I go to sleep for a while, so be quiet., sanoin lompsiessani kohti ensimmäistä vastaantulevaa makuuhuonetta. Se oli Zaynin, enkä ollut varma voisinko nukkua siellä.
- Hey Zayn!
- Yeh?
- Can I sleep in your bed?
- Of course you can!
Hän sanoi loppuun jotain muutakin, mitä en tosin kuullut, koska olin jo sulkenut huoneen oven ja lösähtänyt sängylle. Kiedoin lämpimän peiton ympärilleni ja nukahdin melkein heti.
Maria
Olimme Niallin kanssa siirtyneet nuotion äärelle paahtamaan vaahtokarkkeja. Aluksi minulla oli ollut vähän kylmä, olihan jo syyskuu, eikä meren rannalla voinut välttyä tuulelta. Niall oli tullut viereeni istumaan ja kietonut kätensä ympärilleni, joten nyt oli lämpimämpi. Pitkän rantaviivan toisessa päässä jotkut hullut uivat lähes jääkylmässä vedessä, tai siltä se ainakin minusta tuntui, eikä minua haitannut yhtään, vaikken päässytkään uimaan enää tänä vuonna meressä. Ehtisihän sitä ensi kesänäkin.
- Are you still cold?, Niall kysyi silittäen ympärilleni kiedotulla kädellään vasenta käsivarttani.
- Nope, just a bit tired., vastasin haukotellen ja heitin suuhuni viimeisen vaahtokarkin. En jaksanut edes paahtaa sitä enää. Vaikka olikin vasta aamupäivä, tuntui kuin olisi ollut keskiyö. Lentokoneessa istuminen oli vienyt voimani, vaikka olinkin vain istunut koko matkan ja nukkunutkin puolet siitä. Olin kai jännittänyt koko aamun "puolivahingossa", mikä nyt toisaalta olikin ihan ymmärrettävää.
- Wanna go inside?, Niall kysäisi. Nyökkäsin taas haukotellen ja hän nousi ylös vetäen minutkin samalla, halasi ja suuteli nopeasti, sitten lähdimme sisälle tuohon pieneen mökkiin.
Sisälle päästyämme pysähdyin heti ovelle. Näin heti ensimmäiseksi suuren parisängyn, sitten jääkaapin ja pöydän täynnä ruokaa. Kauheasti muuta ei sitten ollutkaan, pieni mökki kun oli.
- Do you like it?, Niall kysyi ja halasi minua takaapäin.
- Yes!, oli ainut mitä pystyin sanomaan.
- You wanna sleep now?, hän vielä jatkoi.
- Mmh, I think I wanna eat at first. I'm so hungry that I could eat a whole horse!
- Me too., Niall nauroi ja menimme siis syömään. En edes jaksanut alkaa laskemaan, kuinka monta eri ruokalajia pöydässä oli, mutta sen voin sanoa, että niitä oli paljon.
Loppujen lopuksi pöytään jäi vain vähän ruokaa syömättä, olimme Niallin kanssa melkoisia ahmatteja, emmekä kumpikaan edes lihoneet syötyämme todella paljon, niinkuin yleensä söimme. Jätimme astiat pöytään ja lösähdimme molemmat sängylle makaamaan. Juttelimme siinä kaikkea mukavaa vähän aikaa, kunnes minua alkoi väsyttää, ja päätimme käydä molemmat nukkumaan pariksi tunniksi, olinhan minäkin joutunut heräämään jo todella aikaisin.
Emma
Säpsähdin hereille, kun puhelimeni piippasi. Nousin istumaan ja venyttelin haukotellen, napaten puhelimeni Zaynin yöpöydältä. Akku lopussa, tottakai, ja kun olin juuri ajatellut soittaa Clairelle. Olin ehkä maailman laiskin ihminen lataamaan puhelintani, vaikken muuten kovin laiska ollutkaan. Kaivoin nyt kuitenkin urheasti laturin matkalaukustani ja etsin hetken aikaa pistorasiaa, kunnes löysin sellaisen vastapäisestä seinästä ikkunaverhon alta. Hyvin piilotettu tuokin... Päätin mennä alakertaan syömään jotakin, mutta huoneen ovella olin törmätä Zayniin, joka oli juuri tulossa pienen tarjottimen kanssa huoneeseensa. Tarjottimella oli kerrosvoileipä ja lasi appelsiinimehua, jota läikähti vähän tarjottimelle.
- Oh you're awake, good., Zayn sanoi ja hymyili vähän, tullen peremmälle minun istuessa hänen sängylleen.
- Sorry I didn't notice that you were coming... And yep I am, as you can see., vastasin hieman nolona ja vetäisin typerän hymyn kasvoilleni.
- Uh, I... I made you... like, a... second breakfast. Supposing you've eaten kind of it before leaving your home in the morning., Zayn jatkoi ja punastui hieman, olihan hän melko ujo "uusien" ihmisten seurassa. Vai olisiko hän sittenkin... Ei, ei hän voinut olla ihastunut minuun, hän oli muuten vain ystävällinen, sekä tietysti hyvä ystävä.
- Oh, you didn't have to... But thank you anyway!, kiitin hymyillen ja Zayn lähti kädet housujensa taskuissa pois. Jäin tyytyväisenä syömään leipääni perhosten lennellessä vatsassani. Tai ei niitä oikeastaan perhosiksi olisi voinut kutsua, enemmänkin lentäviä norsuja ne olivat. Kokonainen dumbolauma hillui vatsassani vielä silloinkin, kun olin syönyt ja loikoilin sängyllä odotellen puhelimeni latautumista tarpeeksi, jotta voisin soittaa Clairelle.
-------------------------------------------------------
Nyt jos ootte vielä elossa, tämmönen pikkujuttu tässä.
Luultavasti Google Reader tulee poistumaan blogeista ihan tässä lähipäivinä, joten jos ja kun viisaana ihmisenä säilyttää seuraamiesi blogien listan, kannattaa se siirtää blogloviniin.
Tässä ohjeita :
1. Mene sivulle www.bloglovin.com/import/reader
2. Klikkaa "Import from Google Reader"
3. Hyväksy siitä napista mikä siinä alakulmassa on, loogisesti siinä muistaakseni jopa lukee "Hyväksy" tai jotain sinneppäin. Blogeilla menee jonkin aikaa siirtyä sinne, riippuen miten montaa blogia seuraat, mutta sinne niitten pitäis ilmestyä kuitenkin.
Tuo ei siis ole varmaa, mutta kannattaa varalta siirtää blogilista tuonne kuitenkin :)
Ainiin, ja suosittelen rekisteröitymistä blogloviniin jos et ole sitä vielä tehnyt, se helpottaa hommaa kummasti.
Huomatkaa, että olen väsynyt ja jutut on sen mukaisia... =D
Lupaan (yrittää) saaha seuraavan osan julkastua kahessa viikossa (hui kamala miten ehdin O.o) koska sitten lähen pariksi viikoksi reissuun :)
