Katselimme Emman kanssa Sannan yllättynyttä ilmettä, kun olimme saaneet eilisen tapahtumat kerrottua(olimme siis kertoneet Sannalle vasta aamulla, koska Emma oli halunnut nukkumaan). Sanna oli myös suuri 1D fani, ja reagoi myös fanin tavoin. Leveä hymy kohosi hänen kasvoilleen kun hän pomppasi ylös nojatuolista ja näytti siltä, että olisi juuri pyörtymässä siihen paikkaan, vaikkei ollut edes nähnyt poikia toisin kuin me. Sanna ei myöskään ollut päässyt heidän keikalleen, koska hänen vanhemmillaan tai hänellä itsellään ei ollut paljoa rahaa.
-Te ootte tosi onnekkait, oikeesti!, hän sanoi ja nauroi. Oli kiva omistaa kaveri, joka ei olisi mistään kateellinen. Sanna oli aina niin iloinen ja myönteinen kaikille.
- Hah, niinhän me varmaan ollaanki, mut en tiiä nähääks niit enää..., sanoin hiukan surullisena ja Emma nyökkäili vieressä.
-Vaikka onhan ne vissiin pari viikkoo Suomessa kumminki..?, Emma sanoi ja katsoi minuun varmistuakseen asiasta.
-Niin onkii, mut jos niil on kauheesti jotai haastatteluit ja muita...
-Mennäänkö kaupungille? Ties vaikka nähtäis niitä., kysäisin, ja Sanna oli heti mukana innosta hypellen.
-Jooooo mä tahon nähä Harryn!, hän huudahti ja ryntäsi jo eteiseen. Emma makasi edelleenkin sohvalla ja näytti kipeältä.
-Entäs sä Emma?, kysyin ja katsahdin siskooni.
-Emmä oikeen tiiä... Mul on vähän huono olo, et menkää te vaan., hän myönsi hieman allapäin.
-Mut ei me ilman sua voia mennä, kun jäisit kaikesta paitsi... Jos ees nähään poikii., yritin, mutta turhaan.
-Ei, kyl te voitte mennä, mä pärjään kyllä ja teen vaikka ruokaa jos jaksan., Emma sanoi tiukemmin kuin olin ajatellutkaan, ja melkeinpä työnsi meidät ovesta ulos noustuaan ensin sohvalta.
-Ja pitäkää hauskaa!, hän huusi peräämme ja pamautti oven kiinni.
Päätimme ensiksi lähteä läheiseen puistoon, ihan vain kävelemään. En ollut nähnyt Sannaa aikoihin, joten kerrottavaa oli paljon. Kun olimme kävelleet vähän aikaa melko rauhalliseen tahtiin, kuulin tutun äänen takaamme.
-Hi, Maria!
Käännyin ja näin Zaynin hymyilevät kasvot ensimmäisenä. Vähän matkan päässä olivat muutkin.
-Oh, hi boys! Nice to see you again!, melkein hihkuin, ja kun vilkaisin Sannaan, huomasin että hän oli jähmettynyt paikalleen hymy korvissa asti ja valkoiset hampaat välkkyen. Hänen vaaleanruskeat, ohuet hiuksensa oli kietaistu poninhännälle ja nyt tuuli liehutti niitä kevyesti ilmassa.
Muutkin pojat saavuttivat meidät ja vilkaisin Zayniin, joka edelleenkin hymyili suloista hymyään. Hänellä oli niin kauniit silmät... Mutta Niallilla oli kauniimmat, ainakin minun mielestäni.
-How are you?, Harry kysyi meiltä, tai varmaankin enemmän minulta, mutta kuitenkin.
-I'm fine, you?, vastasin, ja vilkaisin nopeasti Sannaa, joka edelleenkin tuijotti poikia suu auki sanomatta sanaakaan.
Liam viisaana avasi suunsa ja katsoi Sannaan, joka edelleenkin tuijotti heitä.
- Hi, who you are?, Liam kysyi hymyillen ystävältäni. Sanna oli hiljaa, joten tökkäsin häntä kyynärpäällä kylkeen, ja sain palkinnoksi vihaisen katseen, joka sittemmin siirtyi takaisin poikiin.
-Ah, I-I'm Sanna..., hän änkytti ja tirskahdin. Taas vihainen mulkaisu minuun.
Harry käänsi nyt katseensa Zaynistä, jonka kanssa oli jutellut, Sannaan ja virnisti.
- Nice to meet you, Sanna. I'm Harry., hän sanoi ja väläytti valloittavaa hymyään. Minua nauratti Harryn tapa ääntää ystäväni nimi, se kuulosti enemmänkin Sanalta tai Sanjalta kuin Sannalta, mutta pääasia että hän ymmärsi sen.
Sanna näytti siltä kuin olisi saanut sydänkohtauksen sille punaisella sekunnilla, kun Harry katsoi häneen.
- I... I know it. And nice to meet you too, Harry..., Sanna kangerteli ja oli muissa maailmoissa. Vasta silloin huomasin, ettei Louis ollut puhunut vielä yhtään, ja näytti muutenkin vähän kireältä. Kurtistin kulmiani ja katsoin tutkivasti Louisiin.
-Why Louis is about feeling down?, kuiskasin Zaynille
- He and Eleanor had a dispute a couple of days ago, and since then he has been like that., Zayn sanoi ja katsoi hieman säälien Louista.
- Too bad, they are so cute couple..., sanoin hieman surullisena.
-Yeah, Zayn tyytyi vain myöntämään. Kun siirsin katseeni muihin, huomasin Niallin katsoneen minua, mutta nyt hän käänsi nopeasti katseensa pois. Huomasin hänen olevan hiukan punainen. Hymyilin itsekseni, Niall oli niin hassu.
- Where's Emma?, Zayn kysyi yhtäkkiä, ja katsoi minuun kysyvästi. Olin ihan unohtanut siskoni jo.
- She is at home... Or actually Sanna's home, but anyway.
- Why she isn't here?, Zayn kysyi ihmetellen.
-'Cause she felt sick, if you know what I mean..., sanoin ja potkin soratieltä kiviä nurmikolle.
-Oh... But if you don't mind, we could go say hello. So, if she isn't very sick..., Louis ehdotti kuultuaan keskustelumme. Olin helpottunut että hänkin puhui jotain.
-Yeah, that's good idea!, Niall ja Liam sanoivat yhtä aikaa.
- So, we go then, if you haven't busy for this day?, kysyin pojilta.
- No, we haven't busy for this day., Harry sanoi ja niin lähdimme kävelemään kohti Sannan taloa. Emma saisi elämänsä yllätyksen.
Emma
Kun Sanna ja Maria olivat lähteneet, nukahdin melkein heti. Heräsin vähän ajan päästä siihen, että tiputin kännykkäni lattialle sohvan käsinojalta, ja sitä takaisin onkiessani satuin vilkaisemaan kelloa. Se näytti kohta puolta päivää. Ihmettelin vähän, missä Maria ja Sanna viipyivät, olivat kohta olleet kävelyllään puolitoista tuntia. No, päätin kuitenkin vähän yrittää tehdä jotain, joten vaihdoin vaatteet, harjasin hiukset ja pesin hampaat. Meikkaamaan en jaksanut alkaa, eihän tänne mitään vieraitakaan tänään tulisi, joten ihan sama. Kun istuin sohvalle levähtämään, kuulin oven käyvän.
-Moi Emma!, kuulin Sannan huutavan.
-Mooi! Miks teil meni noi pitkää? Näitteks te poikii?, kyselin. Kuulin Marian hihittävän eteisessä.
- Yeah! And they came here!, Maria huusi ja kurkkasi eteisestä.
-WHAT!?, huudahdin. Eihän minulla ollut edes meikkiä!
- After all, I don't have any make up! You could even announce!, huusin sohvalta, ja kun käännyin eteisen suuntaan, huomasin poikien todella olevan täällä.
- You don't need make up, you're still beautiful., Zayn sanoi ja hymyili. Hymyilin takaisin ja Louis virnisti Zaynin takana.
- Don't grinning there, Louis! We're just friends., Zayn sanoi kun huomasi Louiksen kiusoittelevan virneen. Sydämeni heitti volttia rinnassani, Zayn oli sanonut minua kauniiksi... Ja että olisimme ystäviä... Virnistin Louikselle takaisin, ja näytin kieltä. Sillä välin Maria oli esitellyt muille vähän Sannan taloa, kun Sanna taas puuhasi keittiössä ja laittoi ilmeisesti jotain ruokaa. Hän oli sanonut, että hänen vanhempansa eivät olisi kotona tänään ollenkaan, ja huomennakin vain illan, joten poikien ei tarvitsisi vielä lähteä.
- You have a nice house., Harry sai sanotuksi kun istuutui melko ison kulmasohvan toiseen päähän. Sanna lauloi keittiössä I Wish:iä.
-What are you doing, Sanna? Maria kysyi.
-OH HOW I WISH THAT WAS ME!!!, Sanna vastasi.
- I will make food for you., hän jatkoi heti perään. Kaikki repesivät nauramaan, erityisesti Niall, joka piteli mahaansa naama punaisena ja tippui lopulta lattialle. Nauroimme vielä kovempaa, ja Sanna tuli keittiön ovelle ihmettelemään.
-Why you guys laughing?, hän kysyi. Me vain nauroimme, kun emme pystyneet mitään vastaamaankaan. Niall kieriskeli edelleenkin lattialla ja nauroi hullun lailla. Sannaakin alkoi naurattaa, ja kohta nauroimme kaikki kuorossa. Vihdoin, kymmenen minuutin hekotuksen jälkeen Niallkin lopetti.
-I'm hungry., hän sanoi.
-You're always hungry., Louis lisäsi ja tirskahdin.
-So what?, Niall kysyi ja marssi keittiöön.
-When food is ready?, kuulin hänen kysyvän Sannalta.
-Now!, Sanna huusi ovelta kaikille.
- What's for dinner?, Liam kysyi.
-Pea soup., Sanna sanoi, ja ojensi Liamille haarukan.
-No spoons for me, no spooooons, never spoooooooooooooooons, I don't want spooooons... , Liam lauleskeli, ja Sanna naurahti.
-I know, Liam, I know it. You hate spoooooooooons!, Sanna sanoi ja matki Liamin tapaa sanoa "spoons".
- And I know that you know I hate spoons., Liam sanoi ja virnisti, alkoi sitten haarukoida hernesoppaansa. Se näytti aika epätoivoiselta, mutta Liamia se ei kai haitannut, että hän söi vähän hitaammin kuin muut.
Liam tuli olohuoneeseen vähän myöhemmin kuin muut, muttemme antaneet sen haitata, jokainenhan tietää, ettei hernekeiton syöminen haarukalla ollut kovin helppoa tai nopeaa. Huomasin Louiksen kirjoittavan keskittyneenä tekstiviestiä. Hän näytti huolestuneelta myös saadessaan vastauksen. Hän jutteli varmasti Eleanorin kanssa.
-Who sent you a message, Lou?, Niall kysyi.
-Eleanor., Louis vastasi edelleen katse kiinni saamassaan viestissä.
-What did she say?
- I don't want to talk about it now., Louis sanoin ja näytti surulliselta. Hänen toisella puolellaan istuva Harry halasi häntä.
-What did she say?, Harry kysyi kysymyksen uudestaan, tällä kertaa kuiskaten. Louis näytti hänelle viestin, ja Harry nyökkäsi synkän näköisenä. Sitten Louis nousi ja meni ulkoterassille. Harry nousi kans ja oli lähdössä perään, mutta tartuin häntä kädestä ja estin menemästä. Harry katsoi minuun kysysvästi.
- Maybe he wants to be alone for a while., sanoin, ja Harry nyökkäsi käyden takaisin istumaan. Kun Louis tuli hetken päästä takaisin, katsoimme häntä kysyvästi.
-Nothing new., hän vain sanoi ja lösähti sohvalle istumaan. Olin huolissani hänestä ja Eleanorista... Louis murtuisi täysin jos Eleanor jättäisi hänet ja vielä nyt, kun he olivat Suomessa.
-I'm bored., Harry totesi hetken hiljaisuuden jälkeen.
-Yeah, Liam myönteli.
-So, what we do?, Maria kysäisi.
-Truth or dare!, minä ja Sanna huudahdettiin yhteen ääneen.
Pojat olivat samaa mieltä, joten pelasimme siis totuutta ja tehtävää. Minä pyöräytin pulloa ja se osui Zayniin.
-Truth or dare, Zayn?
- Truth, hän vastasi nopeasti.
-Do you like the girl from any sense?
- Yes, I like., Zayn vastasi hymyillen, ja sai kaikki muut katsomaan ensin toisiaan ja sitten häntä.
- What is that girl's name?, Louis kysyi yhtä aikaa minun kanssani.
- It's a secret!, Zayn kuiskasi mystisenä ja vilkaisi minua niillä kauniilla silmillään. Hymyilin. Seuraavaksi pullo osui Mariaan. Hän valitsi tehtävän.
- Hugs to any person who you want to hug., Louis sanoi ja virnisti. Maria halasi vieressään olevaa Niallia, ja Niall häntä.
-Awwww!, me kaikki henkäisimme.
- You're so cute couple!, Louis sanoi ja katsoi heitä hymyillen.
- We're not couple! Just friends., sanoin ja Louis nauroi.
-What?, Niall kysyi nauraen.
- Hahaha you're not couple? Are you kidding me?
- Really, we're not couple.., sanoin naurahtaen. Louis katsoi edelleen epäilevästi.
- Seriously, Louis!, sanoin edelleenkin nauraen. Niin emme olleet mikään pari... Ainakaan vielä.
Nyt vähän pitempi ku edellinen oli lyhyt =)) ja tiiän et enkun lauseis varmaa virheit mut whatever jos kummikii tajuutte mitä siin puhutaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti