- Wich movie do you want to watch?, kysyin tutkiessani elokuvahyllyäni.
- Horror movie!, huusivat Louis ja Zayn yhteen ääneen.
- Umh... I don't like them, because...-, aloitin, mutta Louis keskeytti minut.
- Harry will protect you!, hän huudahti ja virnisti.
- Louis say what?, Harry kysyi miltei huutaen ja katsoi Louista ehkä hieman kiusaantuneena. Naurahdin.
- Don't worry, Harry, I don't bite., sanoin ja tirskahdin, ja samaan aikaan tajusin kuulostaneeni erittäin tyhmältä.
Louis virnisteli sohvalla ja risti jalkansa. Vasta silloin tajusin Emman olevan edelleenkin allapäin. He olivat Zaynin kanssa olleet ainakin kymmenen minuuttia huoneessani... Toivottavasti hänelle ei ollut sattunut mitään. Mariakin oli huomannut saman, ja katsoi nyt siskoaan tietämättä mitä tehdä.
- What about the movie?, Niall kysyi, nousi ylös ja nappasi jonkun elokuvan hyllystä.
- Oh, Frozen!, hän huudahti hymyillen.
- Can we watch this?, Niall kysyi vielä ja heilutteli kansia käsissään. Irvistin, mutta nyökkäsin sitten, en olisi halunnut katsoa sitä, mutta minkäs teet kun tungin senkin sitten hyllyyn...
- Yeah, we can., sanoin ja lähdin hakemaan sipsejä sun muita keittiöstä.
- Maria sä voit laittaa sen pyörii..?, kysyin ennen kuin menin keittiöön.
- Juu mä voin., Maria myöntyi.
Kun tulin takaisin kantaen yhtä isoa sipsikulhoa ja toista pienempää missä oli popcornia, elokuvan alkutekstit pyörivät jo. Lysähdin sohvalle Harryn viereen, koska muualla ei ollut tilaa (Ja olisin kyllä muutenkin mennyt Harryn viereen) ja kauhaisin kasan sipsejä syliini. Harry vei puolet sipseistäni heti alkuunsa.
- Hey! Harry! They were mine!, huudahdin ja löin häntä kevyesti olkapäähän. Harry ei vastannut, naurahti vain. Hän oli kai liian keskittynyt elokuvaan, kun minä taas en olisi halunnut katsoa sitä olleenkaan.
Vaikka kello oli vasta puoli yksitoista ja elokuva puolessa välissä, minua alkoi väsyttämään kauheasti. Huomasin, että Maria, Emma, Niall ja Liamkin olivat jo nukahtaneet. Emma nukkui suloisesti pää Zaynin olkapäällä ja Maria taas pää Niallin päätä vasten. Liam röhnötti sohvan toisessa päädyssä käpertyneenä pää sohvatyynyn päällä. Jaksoin olla valveilla ehkä viisi minuuttia enää ja sitten nukahdin.
Maria
Havahduin yhtäkkiä, kun tunsin olassani koputuksen. Raotin silmiäni ja huomasin sen olevan Emma. Nousin istumaan ja katsoin unisena siskoani, sitten tihrustin kännykkäni kelloa.
- Mitä nyt? Tiiätkö sä mitä kello on? Puoli kaksi yöllä!
- Shhh älä huua!, Emma sanoi kuiskaten.
- Tuu, mul on sulle asiaa...
- Hmph, okei sitte, mut kerro nopeesti, mä haluun takasi nukkumaa., sanoin ja vilkaisin Niallia. Ah, hän oli uskamattoman suloinen jopa nukkuessaan. Menin sitten Emman perään. Hän avasi ulko-oven niin hiljaa kuin vain pystyi. Kuului pieni narina, ja hän vilkaisi olkansa yli varmistaakseen ettei kukaan muu olisi herännyt. Istuimme kuistille tuoleille, ja vaikka olikin pimeää, katulampun valossa näin Emman kyynelten värjäämät kasvot.
- No mikä nyt on..?, kysyin ja halasin siskoani.
- Äiti soitti... Tänään aikasemmi ja...-Emma vetäisi henkeä ja räpytteli silmiään hetken, kunnes jatkoi- ... ja se sano et... , Tuli pitkä hiljaisuus. Katsoin huolestuneena Emmaa, tämän oli pakko olla jotakin vakavaa.
- Se sano, et mummi...
- Onks mummi kuollu?!, kysyin ja nousin tuolilta puoliksi seisomaan.
- E-ei, mut se... Se oli kaatunu pihalla ja...
Ulkona oli kylmä, vaikka olikin vasta kesäkuun loppu. Mutten tuntenut kylmyyttä nyt, ainoastaan harvat kyyneleet jotka valuivat poskiani pitkin maahan.
- ...ja se joutu sairaalaan...
- Nii, sanoks ne lääkärit mitään?..., kysyin hiljaa.
- Ne sano et mummil on vissiin joku aivoverenvuoto tai jokin..., Emma nyyhkytti ja sen sanottuaan purskahti itkuun. Nousin ja menin halaamaan häntä, itkien minäkin.
- Älä ny... kyl se siitä... paranee..., nieleskelin ja sain asiani vaivoin sanotuksi.
- Lääkärit oli sanonu et... et mummi... saattaa kuolla siihen...
En kyennyt enää vastaamaan, kuulin vain ulko-oven avautuvan, en halunnut katsoa kuka se oli, mutta kohta kädet kietoutuivat ympärilleni.
- Why you crying?, tuttu ja turvallinen ääni kuiskasi korvaani, ja siirryin halaamaan Niallia, painoin pääni hänen lämmintä rintaansa vasten, niin että kuulin hänen sydämensä lyönnit. Se rauhoitti, mutta vain vähän. Kyyneleiden tuloa ei voinut estää, enkä voinut myöskään vastata Niallille. Sanat olivat takertuneet kurkkuuni, enkä saanut sanaa suustani, vaikka monta kertaa yritinkin suuni avata.
Kohta Zayn tuli ulos myös, ja huomasin hänen halaavan Emmaa ja sanovan hänelle jotain, mutten kuullut mitä. Sitten ovi sulkeutui, olimme Niallin kanssa kahden tähtien vahtimassa yössä.
- Sit and tell me everything.., Niall sanoi hiljaa ja osoitti nurmikolla olevaa puukeinua. Menimme sinne istumaan, hämärään, ison jalavan oksien alle. Kerroin hänelle kaiken, vaikka siinä aikansa kestikin. Sen jälkeen Niall sulki minut halaukseen, joka kestin pitkään. Kenen tahansa One Directionin fanin unelma, istua Niall Horanin kanssa puukeinussa jalavan alla tähtikirkkaassa yössä, mutta miksen ollut siltikään onnellinen? Olihan tämä toki ihanaa, mutta... Ei tässä yhteydessä. Niall halasi minua, mutta halasiko hän vain siksi, että itkin ja olin surullinen? Vaiko siksi että hän oikeasti piti minusta? Lopulta päädyin moittimaan ajatuksissani itseäni siitä, että itkin, että olin säälittävä huomionkerjääjä, joka vain halusi saada muut kateellisiksi. Että olin tässä nyt, enkä kotona. Huomasin, että olin vetänyt käteni pois Niallin ympäriltä, ja hän oli tehnyt samoin. Katselin jalavan oksien muodostamia varjoja, jotka liikkuivat hiljalleen kun tuuli heilutteli oksia. Nostin katseeni ylös ja katsoin hopeista täysikuuta.
- Moon is beautiful tonight..., Niall yhtäkkiä sanoi vieressäni. Nyökkäsin vain hiljaisena.
- ... like you..., hän jatkoi, ja sydämmeni jätti pari lyöntiä välistä. Sanoiko Niall juuri minua kauniiksi? Käänsin katseeni nopeasti häneen ja hymyilin. Hän hymyili pehmeästi takaisin.
- T-thanks... , sanoin hiukan shokissa. Sitten hiljaisuuden vallitessa nousimme ja menimme sisälle. Muut nukkuivat rivissä sohvalla, ja me asetuimme varovasti jatkoksi. Kaikki äskeiset ajatukseni olivat kaikonneet, nyt tunsin taas olevani onnellinen, ja pystyin nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti