Heräsin seuraavana aamuna siihen, kun Sannan kissa Tiuku juoksi ylitseni karvat pystyssä raapien tietenkin kynsillään minua. Nousin unisena istumaan ja etsin syytä siihen, miksi kissa oli säikähtänyt, ja huomasin kaukosäätimen tippuneen lattialle, varmaankin Tiu'un hännän päälle tai jotain. Vilkaisin seuraavaksi kelloon, se näytti puoli kymmentä.
- Ah, you're awake! Good morning!, kuulin äänen takaani, käännyin nopeasti ja huomasin katsovani Liamia suoraan silmiin.
- Yeah, I am, thanks to Tiuku!, sanoin naurahtaen.
- And good morning.
- Who is Tiuku?, Liam kysyi ja katsoi ympärilleen hieman hymyillen.
- She is Sanna's cat., sanoin ja vilkaisin vieressäni yhä nukkuvaan Zayniin. Hymyilin kai itsekseni siinä sitten, koska Liam virnisti.
- He is so cute when he sleep, I know it., hän sanoi, ja tunsin punastuvani. En katsonut Liamiin.
- Y-yea he is..., totesin vain ja helpotukseksi Liam ei alkanut asiasta sen enempää kiusoitella, toisin kuin Louis olisi tehnyt, jos olisi sattunut olemaan hereillä. Nousin sohvalta ja menin hakemaan aamupalaa keittiöstä, ja kun tulin takaisin Harry ja Sannakin olivat hereillä.
- Morning, Emma!, he sanoivat yhtäaikaa.
- Morning morning., mumelsin heille vastaukseksi suu täynnä leipää, ja istuuduin takaisin sohvalle. Silloin kuului kamala rapina ja Tiuku ilmestyi olohuoneeseen ympäriinsä säntäillen, ja hyppäsi lopulta nukkuvan Louisin mahan päälle, kynnet ojossa tietenkin. Louis ponnahti istumaan tukehduttaen huutonsa ja katsoi meitä hereillä olijoita jokaista vuoron perään.
- Who did it?, hän kysyi ja piteli vatsaansa.
- She., Sanna sanoi ja osoitti Tiukua, joka oli lattialla sohvan edessä säikähtäneen oloisena.
- And who is 'she'?, Louis kysyi ja tuijotti kissaa joka tuijotti korvat luimussa ja silmät suurina takaisin.
- She is my cat, Tiuku., Sanna selvitti.
- Awwwww she's soooo cute! I love her!, Harry havahtui ja kaappaasi kissan syliinsä. Sanna nauroi ja katsoi kuinka kissa rauhoittui Harryn sylissä, mutta katseli edelleenkin Louista epäilevästi, ja Louis katsoi takaisin.
- Don't scare her!, Harry huudahti ja käänsi Louisille selän. Louis näytti torjutulta mutta piristyi pian ja tönäisi Zaynin hereille.
- W-what now..?, Zayn sanoi unisena ja näytti siltä, että olisi hyvinkin voinut nukkua vielä pari tuntia.
- Morning my friend!, Louis huudahti ja pörrötti Zaynin hiuksia.
- My hair! They are ruined!, Zayn huudahti ja katsoi ärtyneenä Louista.
- Don't worry, you didn't even put your hair properly., Louis lohdutti ja vilkaisi minuun virnistäen. Zaynkin käänsi katseensa minuun ja hymyili väsyneeksi melko aurinkoisesti. Hän unohti heti hiuksensa, tai ainakin luulin niin.
- Good morning Emma., hän sanoi.
- Morning., sanoin jo varmaan sadannen kerran tänä aamuna. Maria ja Niall nukkuivat yhä, eikä Harry huomannut muita kuin Tiu'un, joka kehräsi hänen sylissään onnellisena. Vähintään yhtä onnellinen oli Sanna, joka katsoi hymyillen vierestä kun Harry silitteli hänen kissaansa.
- And now we can awaken those!, Louis sanahti ja osoitti Mariaa ja Niallia. Sitten hän kertoi meille suunnitelmansa. Harry ei ensin meinannut suostua siihen, koska Tiuku luultavasti säikähtäisi taas, mutta lopulta hänkin vastahakoisesti ilmoittautui mukaan. Harry nosti Tiu'un kainaloista ylös ja vei sen Marian kasvojen eteen, ja sitten minä ravistelin siskoni hereille. Kun Maria avasi silmänsä, kuului kauheaa kiljuntaa hänen vetäytyessään kauhistuneena taaksepäin, ja samalla Niall kaatui sohvalle naamalleen, koska oli nojannut Mariaan. Kohta hän nousi ylös ja katsoi hieman kummissaan ympärilleen, tajusi sitten tuijottavansa suoraan Tiu'un keltaisiin silmiin, säikähti niitä ja tippui lattialle. Louis rupesi nauramaan niin kovaa korvani juuressa, että minun oli pakko ottaa lähin tyyny sohvalta ja lätkäistä sillä Louista naamaan. Nyt nauroivat jo muutkin, Niall tietenkin ylitse muiden lattialla kierien. Joku löi minua toisella tyynyllä, ja kohta oli täysi tyynysota käynnissä, tosin Niall ei kyennyt osallistumaan koska kieri edelleenkin lattialla. Siksi hän olikin melko helppo kohde, ja kohta kaikki olivat hänen kimpussaan, lukuun ottamatta Mariaa, joka lätki meitä jokaista vuorotellen. Tiuku oli mukana leikissä innoissaan, se näytti liittoutuneen Harryn kanssa ja loikki kaikkien muiden tyynyjen perässä, kunnes yksi tyyny hipaisi sen häntää ja se säntäsi taas johonkin.
- No! Don't go!, kuulin Harryn huutavan ja lähtevän kissan perään. Niallkin oli saanut jostain tyynyn ja edelleenkin lattialla maaten koitti hätistellä Marian avustuksella muita pois kimpustaan. Maria tönäisi minut yhtäkkiä kumoon ja kaikki alkoivat yhtäkkiä lätkiä tyynyillään minua. Huomasin Harryn palaavan takaisin, hän kantoi jotakin isoa ja valkoista, jonka tajusin olevan sohvan selkänojatyyny.
- No! No! No, Harry, you don't..!, mutta hän ei kuunnellut vaan lätkäisi jättityynyn päälleni.
- SANDWICH!, kuulin Marian huutavan ja hän hyppäsi päälleni, ja kohta olimme kaikki kasana siinä lattialla, me tytöt tietysti kärsimme alimpina, minä sitä kovaa lattiaa vasten edelleenkin jättityyny päälläni.
- I can't breathe!, huusin ja juuri silloin koko kasa kaatui sivulle. Heilautin tyynyn pois päältäni ja nousin istumaan. Pystyin taas hengittämään, mutta tuntui kuin kylkiluut olisivat painuneet kasaan. Kaikki katsoivat minua hetken ajan sanomatta sanaakaan.
- Are you OK?, Zayn sai ensimmäisenä sanotuksi. En vastannut heti, ja huomasin muiden huolestuvan yhä enemmän.
- We're sorry..., Liam aloitti, muttei saanut lausettaan loppuun.
- Haahaa, I was just kidding! I'm okay!, huudahdin, vaikken oikeasti ollutkaan kunnossa, mutten halunnut turhaan muita huolestuttaa. Nappasin lähimmän tyynyn käsiini ja huitaisin lähimpänä olevaa henkilöä, joka sattui olemaan Harry. Hänellä oli tietenkin sylissään Tiuku, joka nyt loikkasi ainakin metrin verran ilmaan ja syöksyi sitten kohti Sannan huonetta ja luikahti sisään raollaan olevasta ovesta.
- HEEYYY! You scared her AGAIN!, Harry huudahti ja tuijotti minua hetken miltei vihaisena, tai ainakin luulin niin. Zayn taas mulkaisi Harrya lähinnä murhaavasti.
- Don't yell at her like that!, hän sanoi ja tönäisi Harrya vähän. Louis sai taas uutta virnistelemisen aihetta. Itse en saanut sanaakaan suustani, joka paikkaa jomotti edelleenkin vähäsen. Hetken tilanne oli varsin jännittynyt, mutta sitten Liam avasi suunsa ja raahasi itsensä istumaan Harryn ja Zaynin väliin.
- Take it easy, boys. And Zayn, we all know that you like Emma, and you want to defend her..., Liam ei ehtinyt sanoa enempää, koska Louis päästi ilmoille kunnon naurunremakan ja hakkasi vieressä olevaa tyynyä nyrkillään pidellen toisella kädellä vatsaansa. Lehahdin punaiseksi varmaan varpaita myöten, ja jos mitenkään mahdollista, Zayn oli vieläkin punaisempi.
- We... We are just friends, still., hän änkytti hiljaa ja katsoi murhaavasti Louista. Harry leikki sohvan alta löytämällään naruhiirellä, jonka Sanna oli hävittänyt aikoja sitten. Liam taas odotti sopivaa väliä jatkaakseen puhettaan. Niall oli ollut koko ajan melko hiljainen, mutta ehkä siksi, että hän oli löytänyt kesken jääneen aamupalaleipäni sohvan käsinojalta ja mutusteli sitä parhaillaan. En jaksanut kiinnittää siihen juuri nyt huomiota.
- ... And we know, Harry, that you like, no, love cats, but... , Liam ei pystynyt jatkamaan, koska Louis edelleenkin hekotti lattialla.
- Louis, can you stop that? Now?!, hän käskytti, mutta koska Louis ei lopettanut, saati sitten kuullut, Harry nousi, tarttui häntä ranteista ja veti lattiaa pitkin sohvan toiselle puolelle. Tullessaan takaisin hän kaappasi Tiu'un kainaloonsa, se kun oli nyt uskaltautunut tulemaan pois Sannan huoneesta, kun huomasi tilanteen rauhoittuneen.
- So, can we go out now?, Niall kysyi. Hän oli selvästikin tylsistynyt vain istumaan lattialla.
- Yes we can!, Maria huudahti ja muut yhtyivät mielipiteeseen.
- Or what do you think, Louis?, Sanna kysyi. Louiksen pää nousi esiin sohvan takaa.
- I just think SUPERMAAAAAAAAAAAAAAAAN!, hän huudahti, ja Harry piteli toisella kädellä korvaansa ja toisella pakoon pyrkivää kissaa, jonka halusi pitää sylissään.
Maria
Nousimme ylös lattialta naureskellen superman-Louikselle, siivosimme tyynyt pois lattialta ja minä, Sanna ja Emma häivyimme Sannan huoneeseen vaihtamaan jotain edustavampaa päälle. Saimme lainata Sannalta vaatteita, koska olimme lähestulkoon samaa kokoa kaikki, ja vaatteemmekin olivat melko samankaltaisia. Silti niiden valitsemisessa meni kauheasti aikaa, ja kun mukaan laskettiin aika, joka meni meikkaamiseen ja hiusten laittoon, meillä kesti varmaankin yli tunti. Kun ahtauduimme kaikki kolme yhtäaikaa ulos Sannan huoneesta, pojat olivat jo eteisessä odottamassa.
Ennenkuin astuimme ulos ovesta, menin varmistamaan ettei mahdollisia paparazzeja olisi lähettyvillä, vaikka onneksi täällä Suomessa niitä ei ollutkaan niin paljon kuin esimerkiksi Englannissa.
- No paparazzi in sight! We can go., sanoin kurkittuani ulko-oven pienestä lasi-ikkunasta ulos.
- No paparazzi?, pojat toistivat yhteen ääneen katsoessaan toisiaan ihmetellen.
- Yeah, not a single one. Here in Finland, the paparazzi isn't as much as in England., selitin.
- Oh, that's good!, Niall sanoi onnellisena.
Kun kävelimme Sannan pihan poikki, katsoin hetken vaistomaisesti puista keinua, joka seisoi hievahtamatta suuren, tuuhean jalavan alla, aivan kuten eilenkin, mutta enää varjot eivät sitä peittäneet. Nyt aurinko paistoi, linnut lauloivat ja tuuli puhalsi kevyesti ja tasaisesti leikitellen puiden lehdillä. Muutama pehmeä pilvenhattara purjehti yksinään taivaalla, tämä päivä hipoisi täydellisyyttä jo nyt. Ja vielä täydellisempi se oli nyt, kun meillä oli ystävinämme viisi maailmankuulua nuortamiestä täydellisyyden huipulta. Nauroin itsekseni ajatukselle.
Huomasin Niallinkin katsovan hetken aikaa tuota samaista keinua, hymyilin, ja katsoin häntä silmiin.
- Memories..., kuiskasin hiljaa, niin että vain Niall kuulisi. Hän hymyili minulle ja nyökkäsi vähän.
- Hey lovebirds, we don't have all day to stand here!, Louis huudahti hymyillen tällä kertaa vain vähän toisella suunpielellään. Hymyilin ja näytin hänelle kieltä, nappasin Niallia kädestä sen suurempi ajattelematta, ja juoksimme toiset kiinni.
Me menimme ihan ensiksi puistoon, jossa muutamat suomalaisfanit piirittivät meidät.
- Are you finnish?, he kysyivät minulta, Emmalta ja Sannalta.
- Yes we are., Sanna vastasi hymyillen.
- Are you and boys...?, toinen kysäisi ja osoitti ensin meitä ja sitten poikia.
- We are just friends., Emma vastasi hymyillen. Kohta he jättivät meidät rauhaan, kunhan olivat ensin saaneet ottaa kuvat kaikkien meidän kanssa ja halanneet. We are just friends... Vastaus pyöri päässäni, vaikka niinhän me olimmekin, ystäviä, mutta että vain ystäviä... Naureskelin taas kerran itsekseni, mutta onneksi kukaan ei sitä tajunnut.
- Maria? Mariaaa?, kuulin huhuiltavan ja havahduin mietteistäni.
- Y-yeea?, takeltelin ja käännyin nopeasti toisiin päin.
- Are you here?, Sanna kysäisi huvittunut virne kasvoillaan.
- Yees I am., vastasin ja virnistin takaisin.
- Do you want an ice cream too?, Liam kysyi.Tajusin, että he olivat varmaankin jo hetken aikaa huhuilleet minua palaamaan takaisin maan päälle.
Nyökkäsin vastaukseksi.
- Chocolate?, Liam kysyi ja kaivoi rahoja taskustaan.
- Yes, please., vastasin ja Liam lähti ostamaan meille kaikille jäätelöt. Mietin, miten hän saisi kannettua kahdeksan jätskiä yksin, mutta jotenkin kummassa hän onnistui siinäkin hommassa.
- Sooo, where we go now?, Harry kysyi ja katsoi minua ikäänkuin minä olisin siitäkin saanut päättää.
- If we go home now, eat there, and then we can go to the beach?, kysyin hetken mietittyäni ja katsoin kysyvästi muihin. Kaikki nyökkäsivät.
- Krhm, it's my home!, Sanna korjasi ja virnisti, ja Harry vilkaisi häneen hymyillen, ja samalla töhri jäätelöään hiuksiinsa.
- Noooooo!, hän huudahti ja nappasi jäätelökioskilta paperia mukaansa. Sillä hän epätoivoisesti yritti pyyhkiä jäätelöityneitä hiuksiaan puhtaiksi. Niall yritti lähes yhtä epätoivoisesti pidätellä nauruaan, muttei tahtonut siinä onnistua.
- It's sad that we have to go a couple of weeks to get back to England.., Zayn sanoi yhtäkkiä, ja sai kaikki surullisiksi. En ollutkaan tullut ajatelleeksi sitä, etteivät pojat asuneet Suomessa. Heidän pitäisi lähteä pian, emmekä näkisi sen heitä pitkään aikaan. Eiväthän ne takaisin Suomeenkaan olisi tulossa, ainakaan kovin pian. Muut taisivat ajatella samaa, sillä kaikki olivat yhtäkkiä kovin hiljaisia.
- But do not think about it yet! After all, we still have a couple of weeks to spend time together., Louis koitti piristää tilannetta, ja onnistuikin siinä ainakin vähäsen.
- I miss Eleanor so much..., kuulin hänen vielä jatkavan. Olivatkohan he vielä riidelleet? Jos olivat, ainakaan Louis ei näyttänyt sitä ulospäin.
- And I miss Danielle., Liam sanoi.
- Hey! Now I know what we can to do, girls!, huudahdin yhtäkkiä, ja sain kaikkien mielenkiinnon heräämään.- We can go to England with boys!, jatkoin ja melkein hypin paikoillani.
- Ummh, I don't know, Maria..., Sanna aloitti tuijotellen varpaitaan.
- I'll never get permission from my parents..., hän jatkoi.
- But you and Emma can go...
- No! We don't go if you don't join in!, Emma huudahti.
Sanna ei vastannut mitään. Ehkä ei kannattaisi miettiä sitä vielä, mutta olisihan se aika mahtavaa päästä Englantiin poikien kanssa, vaikka vain käymään. Vielä parempi, jos saisimme sieltä töitä ja voisimme muuttaa sinne! Mutta ehkä se oli vain unelma se. Unelma joka ei koskaan toteutuisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti