Sanna
-No!, huudahdin kuiskaamalla, kävelin vessan ovelle ja riuhtaisin sen auki. Kaikki pojat, paitsi Niall, olivat laittamassa hiuksiaan. En ehtinyt edes miettiä sitä, miten ne kaikki edes mahtuivat noinkin pieneen tilaan kerralla, tämä oli paljon tärkeämpää kuin tilanpuute. Kaikki kääntyivät katsomaan minua kun tupsahdin oviaukkoon.
- Louis., sanoin ja katsoin vakavana suoraan Louiksen silmiin.
- W-what?, hän kysyi ja katsoi muita kysyvänä, mutta he vain kohauttivat olkiaan ja jatkoivat hiustenlaittoaan.
- Come, I need to talk to you., sanoin edelleenkin vakavana, enkä välittänyt siitä, ettei Louis ollut ehtinyt vielä laittaa hiuksiaan ja aikaa lähtöön oli kaksikymmentä minuuttia. Hän tuli pois vessasta ja sulki oven. Tartuin häntä tiukasti ranteesta ja puoliksi raahasin keittiöön laittaen oven perässämme kiinni.
- Hey, what's now?, hän kysyi edelleenkin hieman hämillään. Mitään vastaamatta tartuin hänen t-paitansa toiseen hihaan ja repäisin sen ylös, olkapään yli.
- What are these?, kysyin ja osoitin pitkiä viiltoarpia Louiksen olkavarren ylöosassa.
Louis meni vaikean näköiseksi, katsoi inhoten arpia ja sitten lattiaa.
- Please, tell me Louis... I want to know why you cut yourself., sanoin hiljaa, pidätellen kyyneleitä. En halunnut Louiksen satuttavan itseään näin.
Hän ei vastannut, veti hihan takaisin alas.
- I... I don't want to talk about it just now..., hän koitti päästä pois vaikeasta tilanteesta.
- Louis. Is it because of Eleanor?, kysyin varovasti. Tiesin että tämä olisi hänelle arka aihe, mutta kysyin silti.
- I said that I don't want to talk about it now, Sanna. I'll tell you later today... After the interviews, okay?
- Do you promise to tell me?
- I promise., hän sanoi, ja lähti sitten kiireesti laittamaan loputkin hiuksistaan. Huokaisin syvään ja lähdin pois keittiöstä. Emma ja Maria syöksyivät heti luokseni.
- Mitä sä sanoit?
- Mitä asiaa sul oli Louikselle?
- Miks olit niin huolestuneen näkönen?
- Kerro!
Kysymyksiä sateli niskaani. Pudistin vain päätäni ja työnsin tytöt sivuun, kävelin sitten huoneeni ovelle.
- Kerron teille myöhemmin., sanoin ja vedin oven kiinni perässäni. Minun piti saada selvittää ajatukseni nyt.
Emma
- Mistähän ne puhu?, Maria kysyi katse edelleenkin Sannan huoneen ovessa. Kohautin olkiani ja vilkaisin siskoani.
- Ei harmainta aavistustakaan... Pitää tentata Sannalt ku pojat lähtee sinne haastatteluu., sanoin ja lösähdin sohvalle.
- Mut eiks me katota sitä telkast?, Maria kysyi ja lösähti viereeni.
- Ainii, no sit joskus illemmal ehkä.
Maria mumisi jotakin vastaukseksi, en saanut siitä selvää.
Pojat tulivat kolistellen ulos vessasta, kaikki kerralla, ja ryntäsivät eteiseen laittamaan kenkiä. Ulko-ovi narahti auki ja he vyöryivät pihalle.
- Bye girl!, Liam huudahti ovensuusta.
- Bye!, huusimme Marian kanssa takaisin. Sannan huoneesta ei kuulunut ääntäkään. Ovi loksahti kiinni ja kohta auto hurahti käyntiin ja lähti pois pihalta. Olisi vielä puolisen tuntia aikaa ennenkuin haastattelu alkaisi, joten kävin Marian kanssa nopeasti suihkussa ja söimme kasan voileipiä. Sanna tuli olohuoneeseen samaan aikaan, kun haastattelu alkoi.
Haastattelija oli vaaleahiuksinen nainen, ehkä kolmekymppinen. Vaaleat hiukset oli kietaistu tiukalle poninhännälle ja lakkaa tuhlattu tarpeettoman paljon. Niin paljon, että sen näki ihan selvästi ruudun tällekkin puolelle. Huomasin poikien vilkuilevan naisen hiuksia vähän huvittuneen oloisina, itse olisin tuossa tilanteessa nauraa räkättänyt kaksinkerroin lattialla, tilanteesta huolimatta.
Ensin pojilta kysyttiin, millaista on olla Suomessa ja muita peruskysymyksiä. Haastattelun alkuosa meni minulta ehkä vähän ohi, enkä muistanut siitä kohta enää juurikaan mitään. Paitsi sen, että Niall tuijotti melkein koko ajan pienelle lasipöydälle aseteltuja leivoksia.
- How about your girlfriends?, nainen kysyi lopulta, pitkään odotetun ja joka haastattelussa toistuvan kysymyksen. Louis valahti heti kalpeaksi, veti t-paitansa hihaa alemmas, en tiennyt miksi, ja siirsi katseensa maahan.
Liam selitti jotakin Daniellesta, mutten juurikaan kuunnellut, koska keskityin katsomaan Louiksen selvästi kärsivää ilmettä.
- And you, Louis, are together with Eleanor?, nainen kysyi häneltä.
- Ummh... In fact, we broke up a while ago, and..., Louis ei ehtinyt sanoa enempää, kun yleisö kohahti. Haastattelija meni sanattomaksi.
- Oh... I'm so sorry..., hän takelteli ja hörppäsi mukistaan vettä.
- Elounor forever!!!, joku huusi yleisöstä, ja Louis meni vielä vaikeammaksi kuultuaan sen.
- I thought so too..., Louis sanoi lähes äänettömästi, niin ettei nainen kuullut sitä, mutta sain tavattua sen hänen huuliltaan.
Nainen kysyi seuraavaksi muilta tyttöystävistä. Tullessaan Niallin kohdalle Niall oli vastaamassa kieltävästi, mutta Harry ehti ensin.
- Actually he ha-, Niall keskeytti Harryn ja läpsäytti käden hänen suulleen.
- Shut up Harry, let's keep it our secret, ok?, hän sanoi hiljaa Harrylle, joka nyökkäsi virnistäen.
- So, I don't have a girlfriend yet.
- Yet? What do you mean?, nainen uteli.
- Sorry, it's private., Niall vastasi lyhyesti.
Maria puri huultaan vieressäni ja näytti hermostuneelta, mutta helpottui kun Niall ei kertonut mitään heidän väliltään.
Haastattelija ei vieläkään suostunut luovuttamaan.
- But we want to know, so tell me about it., nainen painosti.
- He said it's private!, joku huusi yleisöstä ennenkuin Niall ehti vastata. Nainen meni sanattomaksi ja tuijotti tyrmistyneenä buuaavaa yleisöä, kunnes jatkoi mutta antoi Niallin olla rauhassa.
Haastattelun loppu meni minulta vähän ohi, koska en jaksanut keskittyä turhanpäiväisiin löpinöihin maailmankiertueista ja konserteista sun muista.
Maria
Olin hermostunut koko ajan haastattelun alussa, pelkäsin, että Niall kertoisi meistä jotakin. Suuri helpotuksen aalto pyyhkäisi ylitseni kun niin ei tapahtunutkaan, yleisön avustuksella se nainen lopulta luovutti... Katsoin haastattelun loppuun ja olin lähdössä keittiöön tekemään ruokaa, kun puhelimeni soi. Nappasin sen nopeasti taskustani ja huomasin soittajan olevan äiti. Hänellä olisi varmaankin uutisia mummista, toivottavasti hyviä.
- Emma, tee sä sittenkin jotain, mä en ehi nyt., sanoin siskolleni ja suuntasin kulkuni kohti vessaa. Tai oikeastaan se oli enemmänkin kylpyhuone, mutta olin tottunut sanomaan sitä vessaksi.
- Mitä mä teen? Mikset sä voi?, Emma huusi jo keittiön ovelta ennenkuin ehdin luikahtaa vessaan.
- En mä tiiä, kato mitä siel on. Äiti soittaa, varmaan uutisia mummista.
- Okei, kerro sit mullekki!
- No joo joo!, sanoin vielä ennenkuin vedin oven kiinni ja lukitsin sen, ja vastasin sitten.
- Jotain uutisia mummista vai?, kysyin heti ensimmäiseksi sanomatta edes 'moi'. Äiti oli hetken hiljaa kunnes vastasi.
- Niitä juuri. Mummi pääsee tänään kotiin sairaalasta, olemme juuri ajamassa sinne isäsi kanssa., hän sanoi tyynen rauhallisesti.
En tiennyt mitä vastata, olin niin onnellinen, että hän olisi kunnossa.
- No, etkö sinä olekaan iloinen?, äiti kysyi hämmästyneellä äänellä, kun olin uppoutunut ajatuksiini.
- Eiei, oon mä, tosi ilonen, kunhan mietin vaan..., kiirehdin.
- Niin ja ajattelin, että me voisimme samalla hakea teidät sieltä kotiin, kun matkan varrella kumminkin... Missäs te nyt oikein olettekaan?
Nielaisin. Jos äiti hakisi meidät, hän tulisi jo parin tunnin päästä. En halunnut jättää poikia niin pian. Mutta toisaalta, voisimme ylipuhua äidin ja isän jotta pääsisimme Lontooseen opiskelemaan, nyt kun koulutkin alkaisivat pian ja meillä ei ollut opiskelupaikkaa varmana vielä.
- Noo... Okei sit, ja me ollaan Sannalla, sähän tiiät mis se asuu? Ja mun puolesta voitte kyllä viivytellä siellä mummilla vähän aikaa... Tai no ihan sama., takeltelin. Äiti luultavasti saisi pian tietoonsa, että olimme menneet ilman hänen lupaansa One Directionin keikalle ja lisäksi että pojat olisivat meillä. Tai oikeastaan Sannalla, mutta silti.
- Tiedän, tiedän. Tullaan sinne parin tunnin päästä, olkaa valmiina sitten., hän sanoi ja lopetti puhelun.
Menin takaisin olohuoneeseen, mutten ehtinyt istua sohvalle kun Emma veti minut keittiöön.
- Mummi on kunnos, se pääsee tänään kotiin ja äiti ja iskä on nyt menos hakee sitä sairaalasta. Mut ne tulee myös sit kotimatkal hakee meit about parin tunnin päästä ja poikien pitää olla häipyny siihen mennes, muuten äiti saa kauheen raivarin., selitin ennenkuin Emma ehti sanoa sanaakaan. Siskoni käsitteli asiaa hetken ja hymyili.
- Oi, ihanaa, nyt voiaan taas olla kesälomal mummil... Mut miks sä sanoit et ne voi tulla hakee meit jo nyt? Oltashan me voitu mennä bussillakin kotiin tai jotain.
- Nonii mut me voitas ylipuhuu äiti ja iskä päästää meiät sinne Lontooseen opiskelemaan, eikä tartteis käyttää rahaa bussilippuihin sun muihin., perustelin ja sain Emman miettimään ankarammin. Mokomakin pikkutarkka vouhottaja.
- Kun pojat menee aikasemmin sinne hotelliin niin äiti ja isä ei nää niitä, ne päästää meiät helpommin sinne Lontooseen ja BOOM our life is perfect!, huudahdin ja levitin käteni sivuille aplodien toivossa. Niitä ei kuitenkaan tullut.
- No okei, uskotaan. Mut poikien pitäs tulla jo kohta et me ehitään siivota ja auttaa niit pakkaamaan ja pakata omatkin tavarat ja kaiken lisäks viel syödä... Apua, mun spagetit on kohta lössöjä!, Emma sanoi ja kääntyi nopeasti spagettikattilansa puoleen. Samalla sekunnilla auto hurahti pihalle ja pojat hyppäsivät ulos.
- Ne tuli!, huudahdin ja syöksyin eteiseen juuri kun ulko-ovi aukesi. Hyppäsin Niallin syliin ja halasin häntä.
- Food is ready!, huudahdin ja Niall nauroi.
- Calm down, Maria!, hän huudahti ja antoi pikaisesti pusun.
- Get a room!, Louis huudahti ja virnisti Niallin takana.
- We want to come in, so..., Harry sanoi hoputtavalla äänensävyllä. Päästin vastahakoisesti irti Niallista ja valuimme keittiöön syömään.
- Hi boys!, Emma hihkaisi kantaessaan spagettijauhelimössöään pöytään.
- Hi!, pojat vastasivat kuorossa.
Emma selitti heille, että vanhempanne olisivat tulossa hakemaan meitä parin tunnin päästä ja poikien pitäisi lähteä ennen sitä, että pääsisimme helpommin Lontooseen opiskelemaan.
He vain nyökyttelivät ja aloimme syödä.
Kun olimme saaneet mahamme täyteen ja istuimme olohuoneen sohvalla katsomassa jotakin random ohjelmaa josta en käsittänyt yhtään mitään, ennen kuin alkaisimme pakata, kuulin auton hurauttavan pihalle ja pian sen jälkeen ulko-ovi kävi. Nielaisin kuuluvasti ja vilkaisin muita. Kaikki arvasivat sen olevan äitini, isä varmaankin odotti autossa ja lauloi karmealla köhinä-äänellään jotain ikivanhaa humppalaulua.
- Hei Maria ja Emma, tulimmekin jo nyt... Mitä? Keitä nuo ovat?, äiti ilmestyi ällistyneen oloisena eteisen oviaukkoon ja osoitteli sormellaan poikia. Auts. Nyt olisimme liemessä, ja pahasti...
---------------------
en laita tähän kuvia koska olen laiska enkä jaksa etsiä, joten pärjätkää ilman :DD
