Joo, eli kirjotan nyt ne keskustelut poikie kans enkuks :)
----------------------------------------------
Emma
Kun heräsin seuraavan kerran, en ensin tajunnut missä olin. Kirkkaat valot häikäisivät silmissä, päätä jomotti ja nenäni tuntui oudon isolta. Nostin kättäni hiukan ja kosketin nenääni, se oli turvonnut paksuksi ja oli kosketusarka.
-Auts..., sanoin ja käänsin kylkeäni. Huomasin jonkun hahmon sohvan -jolla siis makasin- vieressä, säpsähdin ja nousin nopeasti istumaan, kunnes tajusin sen olevan Zayn.
-Oh, I'm sorry if I scared you... Didn't have to be., Zayn sanoi ja katsoi minua pahoittelevasti.
- It doesn't matter... But where are the others? And Maria?, kysyin ja tähysin ympärilleni vain tajutakseni, etteivät toiset tosiaankaan olleet täällä.
-They are in a market., Zayn vastasi hetken kuluttua.
-And Maria is..?
-In the market, with boys., Zayn jatkoi.
-Oh my...
-What's now?., Zayn katsoi minuun kysyvästi.
-Nothing...I just thought, how amazing is that we just met you, and we talk now here ... Where are we?, kysyin kun tajusin etten edelleenkään tiennyt missä olimme.
-And why you are here with me, don't with others?, jatkoin. Zayn naurahti ja mietti hetken.
-Because Maria said that I need to stay here to watch you., hän sanoi ja hymyili. Ah, nuo silmät... Ne olivat vielä kauniimmat mitä kuvissa... Unohduin katsomaan Zayniä hetkeksi.
-Why you staring at me?, hän kysyi kummissaan ja jatkoi; -And we're behind the stage.
-Ehm, nothing, I just... Think. And okay..., vastasin takellellen ja käänsin hieman nolona katseeni pois. Zayn vain hymyili valloittavaa hymyään. Vasta silloin tajusin että päätäni edelleenkin koski, eivätkä kirkkaat valot parantaneet asiaa yhtään. Zaynkin taisi huomata sen ja katsahti hieman huolestuneen näköisenä minuun.
-Are you okay?, hän kysyi
-Yeah.. Or no, the lights are too bright, you could turn off them?, kysyin ja kävin sohvalle makaamaan.
-Sure., Zayn sanoi, nousi tuolistaan ja sammutti valot.
-Better now?
-Yea, much better., sanoin
Makasin sohvalla hetken ja olin puoliunessa ehkä viitisen minuuttia, mutta heräsin kun kuulin puhetta käytävästä. Takahuoneen ovi aukeni ja Niall ensimmäisenä änkesi sisään kantaen muovikassia, ja Maria tuli perässä. Hän näytti olevan muissa maailmoissa, mutta olisin minäkin jos pääsisin edes käymään kaupassa One Directionin kanssa. Kun Louis tuli sisälle hän katsahti ensin kummastuneena ympärilleen, ja siirsi katseensa sitten meihin.
-Why lights are off?, hän kysyi ja virnisti
-Don't grinning, Louis, we were just talking., Zayn vastasi ja risti jalkansa.
-Yyeeeeaaaaah!, Louis sanahti ja virnisti, häipyi sitten keittiöön.
-Seriously!, Zayn ja minä huusimme hänen peräänsä. Kohta Maria tuli luokseni sohvalle ja istui viereeni.
-Are you OK?
-Yes, I think so. But my head is sore.
- Poor... What's your name? Liam kysyi keittiön ovelta.
-Oh, I'm Emma, I forgot to tell you... Sorry for that., sanoin ja naurahdin.
- It's okay., Niall sanoi tulleessaan sohvalle Marian viereen mussuttamaan pizzaa. Katsoin Mariaa merkitsevästi, mutta hän vain mulkaisi takaisin ja veti hiuksensa korvansa taakse.
Zayn vilkaisi minuun ja hymyilin hänelle vähän, kunnes käänsin katseeni Mariaan, joka juuri nappasi Niallilta pizzapalan.
-Hey, it's mine!, Niall huudahti suu täynnä ruokaa ja katsoi moittivasti Mariaa.
-Well, now it is mine., Maria sanoi takaisin, haukkasi pizzastaan ja hymyili enkelimäistä hymyään, kuten aina silloin kun oli ottanut minun ruuastani ilman lupaa. Sille hymylle oli mahdotonta sanoa ei, Niallkin tyytyi vain tuhahtamaan ja suojelemaan loppua pizzaansa.
Maria
Heh, naurahdin Niallin ilmeelle kun hän tajusi ettei saisi uupuvaa pizzapalastaan takaisin vaan minä söisin sen todella.
-Don't worry Niall, you can buy a new one!, sanoin lohduttavasti ja halasin häntä. En edes tajunnut mitä olin tehnyt, mutta kun huomasin Louisin virneen punastuin vähän ja käänsin katseeni pois.
-She going red!, Louis huudahti ja osoitti minua. Emma naurahti vieressä, samoin Zayn, Harry ja Liam. Niall keskittyi edelleenkin pizzaansa, tuskin edes kuuli mitä me puhuimme.
-Aww, love in the air!, Liam huudahti ja katsoi meitä suloisesti. Pyöräytin silmiäni koska en siihen tilanteeseen juuri muuta tajunnut tehdä.
-But boys, we have to go now, soo..., sanoin ja vilkaisin Emmaa.
-Yeah, we have to go., hän säesti. Menisimme suoraan Sannalle yöksi, koska häntä ei haitannut että tulisimme myöhään yöllä. Vilkaisin kännykkäni kelloa, se näytti keskiyötä.
-Okay, we can take you to your home., Harry tarjoutui, ja muut nyökkäilivät perässä.
-We don't go home, we go to our friend, Sanna, night.
-Well, then we'll take you there., Louis jatkoi.
- Thank you, let's go!, sanoin ja nousin sohvalta. Autoin Emmankin ylös ja sitten lähdimme. Ohjeistin pojat Sannalle ja kiitimme kyydistä.
Sanna tuli ihmetellen vastaan.
-Kuka teiät toi?, hän kysyi ihmeissään
-Oota, me kerrotaan kaikki sisällä!, sanoin ja nauroin. Sanna yllättyisi takuulla!
---------------------------------------------------------------------Tämmöstä tänään, toivottavast tykkäätte :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti