Sanna
-No!, huudahdin kuiskaamalla, kävelin vessan ovelle ja riuhtaisin sen auki. Kaikki pojat, paitsi Niall, olivat laittamassa hiuksiaan. En ehtinyt edes miettiä sitä, miten ne kaikki edes mahtuivat noinkin pieneen tilaan kerralla, tämä oli paljon tärkeämpää kuin tilanpuute. Kaikki kääntyivät katsomaan minua kun tupsahdin oviaukkoon.
- Louis., sanoin ja katsoin vakavana suoraan Louiksen silmiin.
- W-what?, hän kysyi ja katsoi muita kysyvänä, mutta he vain kohauttivat olkiaan ja jatkoivat hiustenlaittoaan.
- Come, I need to talk to you., sanoin edelleenkin vakavana, enkä välittänyt siitä, ettei Louis ollut ehtinyt vielä laittaa hiuksiaan ja aikaa lähtöön oli kaksikymmentä minuuttia. Hän tuli pois vessasta ja sulki oven. Tartuin häntä tiukasti ranteesta ja puoliksi raahasin keittiöön laittaen oven perässämme kiinni.
- Hey, what's now?, hän kysyi edelleenkin hieman hämillään. Mitään vastaamatta tartuin hänen t-paitansa toiseen hihaan ja repäisin sen ylös, olkapään yli.
- What are these?, kysyin ja osoitin pitkiä viiltoarpia Louiksen olkavarren ylöosassa.
Louis meni vaikean näköiseksi, katsoi inhoten arpia ja sitten lattiaa.
- Please, tell me Louis... I want to know why you cut yourself., sanoin hiljaa, pidätellen kyyneleitä. En halunnut Louiksen satuttavan itseään näin.
Hän ei vastannut, veti hihan takaisin alas.
- I... I don't want to talk about it just now..., hän koitti päästä pois vaikeasta tilanteesta.
- Louis. Is it because of Eleanor?, kysyin varovasti. Tiesin että tämä olisi hänelle arka aihe, mutta kysyin silti.
- I said that I don't want to talk about it now, Sanna. I'll tell you later today... After the interviews, okay?
- Do you promise to tell me?
- I promise., hän sanoi, ja lähti sitten kiireesti laittamaan loputkin hiuksistaan. Huokaisin syvään ja lähdin pois keittiöstä. Emma ja Maria syöksyivät heti luokseni.
- Mitä sä sanoit?
- Mitä asiaa sul oli Louikselle?
- Miks olit niin huolestuneen näkönen?
- Kerro!
Kysymyksiä sateli niskaani. Pudistin vain päätäni ja työnsin tytöt sivuun, kävelin sitten huoneeni ovelle.
- Kerron teille myöhemmin., sanoin ja vedin oven kiinni perässäni. Minun piti saada selvittää ajatukseni nyt.
Emma
- Mistähän ne puhu?, Maria kysyi katse edelleenkin Sannan huoneen ovessa. Kohautin olkiani ja vilkaisin siskoani.
- Ei harmainta aavistustakaan... Pitää tentata Sannalt ku pojat lähtee sinne haastatteluu., sanoin ja lösähdin sohvalle.
- Mut eiks me katota sitä telkast?, Maria kysyi ja lösähti viereeni.
- Ainii, no sit joskus illemmal ehkä.
Maria mumisi jotakin vastaukseksi, en saanut siitä selvää.
Pojat tulivat kolistellen ulos vessasta, kaikki kerralla, ja ryntäsivät eteiseen laittamaan kenkiä. Ulko-ovi narahti auki ja he vyöryivät pihalle.
- Bye girl!, Liam huudahti ovensuusta.
- Bye!, huusimme Marian kanssa takaisin. Sannan huoneesta ei kuulunut ääntäkään. Ovi loksahti kiinni ja kohta auto hurahti käyntiin ja lähti pois pihalta. Olisi vielä puolisen tuntia aikaa ennenkuin haastattelu alkaisi, joten kävin Marian kanssa nopeasti suihkussa ja söimme kasan voileipiä. Sanna tuli olohuoneeseen samaan aikaan, kun haastattelu alkoi.
Haastattelija oli vaaleahiuksinen nainen, ehkä kolmekymppinen. Vaaleat hiukset oli kietaistu tiukalle poninhännälle ja lakkaa tuhlattu tarpeettoman paljon. Niin paljon, että sen näki ihan selvästi ruudun tällekkin puolelle. Huomasin poikien vilkuilevan naisen hiuksia vähän huvittuneen oloisina, itse olisin tuossa tilanteessa nauraa räkättänyt kaksinkerroin lattialla, tilanteesta huolimatta.
Ensin pojilta kysyttiin, millaista on olla Suomessa ja muita peruskysymyksiä. Haastattelun alkuosa meni minulta ehkä vähän ohi, enkä muistanut siitä kohta enää juurikaan mitään. Paitsi sen, että Niall tuijotti melkein koko ajan pienelle lasipöydälle aseteltuja leivoksia.
- How about your girlfriends?, nainen kysyi lopulta, pitkään odotetun ja joka haastattelussa toistuvan kysymyksen. Louis valahti heti kalpeaksi, veti t-paitansa hihaa alemmas, en tiennyt miksi, ja siirsi katseensa maahan.
Liam selitti jotakin Daniellesta, mutten juurikaan kuunnellut, koska keskityin katsomaan Louiksen selvästi kärsivää ilmettä.
- And you, Louis, are together with Eleanor?, nainen kysyi häneltä.
- Ummh... In fact, we broke up a while ago, and..., Louis ei ehtinyt sanoa enempää, kun yleisö kohahti. Haastattelija meni sanattomaksi.
- Oh... I'm so sorry..., hän takelteli ja hörppäsi mukistaan vettä.
- Elounor forever!!!, joku huusi yleisöstä, ja Louis meni vielä vaikeammaksi kuultuaan sen.
- I thought so too..., Louis sanoi lähes äänettömästi, niin ettei nainen kuullut sitä, mutta sain tavattua sen hänen huuliltaan.
Nainen kysyi seuraavaksi muilta tyttöystävistä. Tullessaan Niallin kohdalle Niall oli vastaamassa kieltävästi, mutta Harry ehti ensin.
- Actually he ha-, Niall keskeytti Harryn ja läpsäytti käden hänen suulleen.
- Shut up Harry, let's keep it our secret, ok?, hän sanoi hiljaa Harrylle, joka nyökkäsi virnistäen.
- So, I don't have a girlfriend yet.
- Yet? What do you mean?, nainen uteli.
- Sorry, it's private., Niall vastasi lyhyesti.
Maria puri huultaan vieressäni ja näytti hermostuneelta, mutta helpottui kun Niall ei kertonut mitään heidän väliltään.
Haastattelija ei vieläkään suostunut luovuttamaan.
- But we want to know, so tell me about it., nainen painosti.
- He said it's private!, joku huusi yleisöstä ennenkuin Niall ehti vastata. Nainen meni sanattomaksi ja tuijotti tyrmistyneenä buuaavaa yleisöä, kunnes jatkoi mutta antoi Niallin olla rauhassa.
Haastattelun loppu meni minulta vähän ohi, koska en jaksanut keskittyä turhanpäiväisiin löpinöihin maailmankiertueista ja konserteista sun muista.
Maria
Olin hermostunut koko ajan haastattelun alussa, pelkäsin, että Niall kertoisi meistä jotakin. Suuri helpotuksen aalto pyyhkäisi ylitseni kun niin ei tapahtunutkaan, yleisön avustuksella se nainen lopulta luovutti... Katsoin haastattelun loppuun ja olin lähdössä keittiöön tekemään ruokaa, kun puhelimeni soi. Nappasin sen nopeasti taskustani ja huomasin soittajan olevan äiti. Hänellä olisi varmaankin uutisia mummista, toivottavasti hyviä.
- Emma, tee sä sittenkin jotain, mä en ehi nyt., sanoin siskolleni ja suuntasin kulkuni kohti vessaa. Tai oikeastaan se oli enemmänkin kylpyhuone, mutta olin tottunut sanomaan sitä vessaksi.
- Mitä mä teen? Mikset sä voi?, Emma huusi jo keittiön ovelta ennenkuin ehdin luikahtaa vessaan.
- En mä tiiä, kato mitä siel on. Äiti soittaa, varmaan uutisia mummista.
- Okei, kerro sit mullekki!
- No joo joo!, sanoin vielä ennenkuin vedin oven kiinni ja lukitsin sen, ja vastasin sitten.
- Jotain uutisia mummista vai?, kysyin heti ensimmäiseksi sanomatta edes 'moi'. Äiti oli hetken hiljaa kunnes vastasi.
- Niitä juuri. Mummi pääsee tänään kotiin sairaalasta, olemme juuri ajamassa sinne isäsi kanssa., hän sanoi tyynen rauhallisesti.
En tiennyt mitä vastata, olin niin onnellinen, että hän olisi kunnossa.
- No, etkö sinä olekaan iloinen?, äiti kysyi hämmästyneellä äänellä, kun olin uppoutunut ajatuksiini.
- Eiei, oon mä, tosi ilonen, kunhan mietin vaan..., kiirehdin.
- Niin ja ajattelin, että me voisimme samalla hakea teidät sieltä kotiin, kun matkan varrella kumminkin... Missäs te nyt oikein olettekaan?
Nielaisin. Jos äiti hakisi meidät, hän tulisi jo parin tunnin päästä. En halunnut jättää poikia niin pian. Mutta toisaalta, voisimme ylipuhua äidin ja isän jotta pääsisimme Lontooseen opiskelemaan, nyt kun koulutkin alkaisivat pian ja meillä ei ollut opiskelupaikkaa varmana vielä.
- Noo... Okei sit, ja me ollaan Sannalla, sähän tiiät mis se asuu? Ja mun puolesta voitte kyllä viivytellä siellä mummilla vähän aikaa... Tai no ihan sama., takeltelin. Äiti luultavasti saisi pian tietoonsa, että olimme menneet ilman hänen lupaansa One Directionin keikalle ja lisäksi että pojat olisivat meillä. Tai oikeastaan Sannalla, mutta silti.
- Tiedän, tiedän. Tullaan sinne parin tunnin päästä, olkaa valmiina sitten., hän sanoi ja lopetti puhelun.
Menin takaisin olohuoneeseen, mutten ehtinyt istua sohvalle kun Emma veti minut keittiöön.
- Mummi on kunnos, se pääsee tänään kotiin ja äiti ja iskä on nyt menos hakee sitä sairaalasta. Mut ne tulee myös sit kotimatkal hakee meit about parin tunnin päästä ja poikien pitää olla häipyny siihen mennes, muuten äiti saa kauheen raivarin., selitin ennenkuin Emma ehti sanoa sanaakaan. Siskoni käsitteli asiaa hetken ja hymyili.
- Oi, ihanaa, nyt voiaan taas olla kesälomal mummil... Mut miks sä sanoit et ne voi tulla hakee meit jo nyt? Oltashan me voitu mennä bussillakin kotiin tai jotain.
- Nonii mut me voitas ylipuhuu äiti ja iskä päästää meiät sinne Lontooseen opiskelemaan, eikä tartteis käyttää rahaa bussilippuihin sun muihin., perustelin ja sain Emman miettimään ankarammin. Mokomakin pikkutarkka vouhottaja.
- Kun pojat menee aikasemmin sinne hotelliin niin äiti ja isä ei nää niitä, ne päästää meiät helpommin sinne Lontooseen ja BOOM our life is perfect!, huudahdin ja levitin käteni sivuille aplodien toivossa. Niitä ei kuitenkaan tullut.
- No okei, uskotaan. Mut poikien pitäs tulla jo kohta et me ehitään siivota ja auttaa niit pakkaamaan ja pakata omatkin tavarat ja kaiken lisäks viel syödä... Apua, mun spagetit on kohta lössöjä!, Emma sanoi ja kääntyi nopeasti spagettikattilansa puoleen. Samalla sekunnilla auto hurahti pihalle ja pojat hyppäsivät ulos.
- Ne tuli!, huudahdin ja syöksyin eteiseen juuri kun ulko-ovi aukesi. Hyppäsin Niallin syliin ja halasin häntä.
- Food is ready!, huudahdin ja Niall nauroi.
- Calm down, Maria!, hän huudahti ja antoi pikaisesti pusun.
- Get a room!, Louis huudahti ja virnisti Niallin takana.
- We want to come in, so..., Harry sanoi hoputtavalla äänensävyllä. Päästin vastahakoisesti irti Niallista ja valuimme keittiöön syömään.
- Hi boys!, Emma hihkaisi kantaessaan spagettijauhelimössöään pöytään.
- Hi!, pojat vastasivat kuorossa.
Emma selitti heille, että vanhempanne olisivat tulossa hakemaan meitä parin tunnin päästä ja poikien pitäisi lähteä ennen sitä, että pääsisimme helpommin Lontooseen opiskelemaan.
He vain nyökyttelivät ja aloimme syödä.
Kun olimme saaneet mahamme täyteen ja istuimme olohuoneen sohvalla katsomassa jotakin random ohjelmaa josta en käsittänyt yhtään mitään, ennen kuin alkaisimme pakata, kuulin auton hurauttavan pihalle ja pian sen jälkeen ulko-ovi kävi. Nielaisin kuuluvasti ja vilkaisin muita. Kaikki arvasivat sen olevan äitini, isä varmaankin odotti autossa ja lauloi karmealla köhinä-äänellään jotain ikivanhaa humppalaulua.
- Hei Maria ja Emma, tulimmekin jo nyt... Mitä? Keitä nuo ovat?, äiti ilmestyi ällistyneen oloisena eteisen oviaukkoon ja osoitteli sormellaan poikia. Auts. Nyt olisimme liemessä, ja pahasti...
---------------------
en laita tähän kuvia koska olen laiska enkä jaksa etsiä, joten pärjätkää ilman :DD
torstai 13. joulukuuta 2012
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Osa 11, There's something in your eyes
Maria
"It's time to get up, beautiful, sun is shining, a perfect day to go shopping... So wake up and give me a goodmorning kiss..."
Havahduin ja raotin silmäluomiani. Niall makasi patjani vieressä nojaten sen reunalle ristittyihin käsivarsiinsa. Hän katsoi suoraan silmiini, olisin vain voinut tuijottaa noita taiaansinisiä silmiä koko päivän ja hymyillä.
- Yay, you're awake!, hän hihkaisi kun huomasi minun olevan hereillä.
- Of course I am, it would be strange if someone doesn't wake up for a beautiful song like that., vastasin edelleenkin hymyillen. Niall hymyili takaisin.
- How long have you been sitting there?, kysyin ja naurahdin.
- Maybe ten minutes, hän vastasi hetken ensin mietittyään.
- And the whole time you are staring at me?
- Yes.
- Why?
- Because you are so beautiful., hän sanoi yhä hymyillen.
- No I'm not.
- Yes you are.
- No I'm n-, Niall keskeytti lauseeni ja suuteli minua.
- Yes you are, hän sanoi virnistäen.
- Come on, let's go eat., hän sanoi ja nousi istumaan.
- I have to go getting dressed at first., sanoin ja nousin seisomaan peittooni käärittynä. Hipsin Sannan huoneeseen mahdollisimman hiljaa etten herättäisi häntä, puin tummansinisen t-paidan ja harmaat lökärit ja harjasin hiukset. En viitsinyt alkaa meikkaamaan vielä, mitä sitä suotta aamupalalle.
- Ai huomenta., kuulin uneliaan äänen takantani juuri, kun olin sulkemassa huoneen ovea. Käännyin ja näin Sannan istumassa silmänaluset mustana sänkynsä laidalla.
- Huomenta, et vissiin nukkunu kauheen hyvin?, kysyin ja virnistin.
- No en... Miten oot muute jo hereillä? Kellohan on vasta jotain puol kaheksan.
- Niall herätti mut, meen syömään nyt aamupalaa ennenku se yks syö kaikki ruuat kaapeista., sanoin ja suljin oven. Kompuroin olohuoneen läpi yrittämättä herättää muita, ja livahdin nopeasti keittiöön. Niall istui ruokapöydän ääressä ja tunki suuhunsa jo ties kuinka monennetta leipää.
- Niall! Take it easy, no one will steal your food!, nauroin. Niall katsoi minua jotenkin moittivasti.
- But Maria, I'm really hungry, let me eat., hän mumelsi vastaukseksi suu täynnä ruokaa. Olisin voinut nauraa ääneen, mutta en kehdannut, muut olisivat kumminkin heränneet.
Tein itselleni pari leipää, pistin kahvin kiehumaan ja istuuduin Niallin seuraksi syömään.
Vähän ajan päästä Sannakin tuli keittiöön, edelleenkin yhtä väsyneen näköisenä kuin äskenkin.
- Good morning, Sanna., Niall sanoi edelleenkin suu täynnä ruokaa. Hän oli varmaan syönyt jo kuusi leipä ainakin.
- Morning, Sanna vastasi eikä edes vilkaissut meihin. Meni vain jääkaapille, teki pari leipää ja häipyi takaisin olohuoneeseen.
- She slept badly, selvensin kaverini outoa käytöstä Niallille, joka nyökkäsi suu edelleenkin täynnä ruokaa.
Kun olin syönyt, nousin ylös, vein astiat tiskialtaaseen.
- Where are you going?, Niall kysyi kun olin lähdössä pois keittiöstä.
- To the bathroom., sanoin, hain meikkini, suoristusrautani ja harjani Sannan huoneesta ja menin vessaan. Suoristin hiukseni ja aloin meikata. Niallkin tuli vessaan ja alkoi laittaa hiuksiaan.
- Do you wanna go shopping today?, hän kysyi.
- Of course I want!, vastasin ja hymyilin.
- It is a stupid question, right?, Niall naurahti ja vilkaisi minuun peilin kautta.
- Yes it is., vastasin ja lähdin vaihtamaan vaatteita vähän edustavampiin.
Laitoin mustat legginsit, keltaisen topin ja vaalean beigen, ohuen neuleen jossa oli puolipitkät hihat.
- Wow, you look so good, Niall sanoi ja hymyili.
- You too, my love.
- So, let's go!, Niall sanoi ja kävelimme teeskennellyn ylpeästi (ja hitaasti) käsikynkässä eteiseen. Sanna istui edelleenkin sohvalla ja katsoi meitä kummeksuen.
- Guys, what are you doing?, hän kysyi nauruaan pidätellen.
- We are going shopping, sanoin laittaessani valkoisia converseja jalkaani.
- But the clock displays only nine? , Sanna katsoi meitä ihmetellen.
- Yeah? Is it a problem?, kysyin.
- No, it's not, I'm just wondering...
- Well, good then.
- C'mon, Maria!, Niall huusi ulkonta.
- I'm coming!, huusin takaisin.
- So, we go now, bye!, huusin Sannalle olohuoneeseen ja suljin oven perässäni.
- At last! What took you so long?, Niall ihmetteli kaivaessaan avaimia taskustaan.
- Ehm, I spoke with Sanna... But Niall?
- What's now?
- You don't have a car..
- So I quote Harry's car.
- Okay then.
- Promise me, that you don't tell Harry., Niall sanoi avatessaan mustan tila-auton oven ja katsoi minuun odottaen vastausta.
- I promise., sanoin ja virnistin, kiiruhdin sitten auton toiselle puolelle, hyppäsin pelkääjän paikalle ja vedin oven kiinni. Auto lähti käyntiin ja hurautimme pois pihasta.
Sanna
Kun kuulin Marian ja Niallin lähtevän autolla pois pihalta, nappasin lähimmän tyynyn sohvalta ja läimäytin sen Emman naamalle.
- It's time to get up, you lazy sleepyhead., sanoin kovaan ääneen, melkein huusin. Emma ponnahti istumaan ja katsoi unisena minuun.
- What's now? Why did you hit me with that pillow?, hän kyseli ja näytti ärtyneeltä kuin talviuniltaan herätetty karhu.
- I don't want to be alone., sanoin ja mutristin alahuultani.
- Ummh, okay then... Hey where's Niall and Maria?
- They went shopping., sanoin ja haukottelin.
- What? And the clock displays only... Nine?! Without me?
- Yeah, and as you can see, they went without you., sanoin ja virnistin. Emma pyöräytti silmiään ympäri ja potkaisi sitten kauempana nukkuvaa Zaynia.
- Get up, we don't have all day to lay on the floor. You have to go to the hotel soon., hän sanoi ja nousi istumaan, oikaisi yöpaitaansa ja haukotteli.
Zayn murahti jotakin ja nousi kyynärpäidensä varaan, katseli ympärilleen ja huomaten sitten meidät.
- Oh, morning, girls. How much time is it?
- A little over nine., vastasin.
- Oh fuck!, hän huudahti ja ponnahti istumaan kuin jousi.
- Louis, Harry and Liam, wake up, NOW!
- What's now, Zayn?, Emma kysyi ja katsoi kummissaan Zayniin.
- We have two interviews today, and the first starts in an hour! Wake up boys!, hän selitti, nousi seisomaan ja tönäisi Louiksen jalallaan alas patjalta.
Olimme hiljaa.
- Hey, where Niall is?, Zayn kysyi, kun oli menossa keittiöön.
- He went shopping with Maria., sanoin, nousin ylös sohvalta ja menin kaivamaan kännykkääni huoneestani. Soitin Marialle nopeasti, hän vastasi miltei heti.
- No?, hän sanoi, kuten aina jos hänellä olisi ollut tärkeämpääkin tekemistä kuin puhua puhelimessa.
- Äkkii nyt meille sieltä, poikien pitää olla jossai haastattelus tunnin päästä!, huusin puhelimeen. Kuulin Marian selittävän jotakin Niallille, kunnes viitsi taas puhua minulle.
- Ok, me tullaan niin nopeesti ku vaa keritään, menee ehkä kymmenen minuuttii, moikka., ja vastausta odottamatta Maria painoi luurin korvaan. Heitin kännykkäni sängylle ja pengoin jotakin päälle pantavaa. Lopulta laitoin tummansiniset farkut ja vaalean t-paidan ja lösähdin sängylleni harjaamaan hiuksiani.
Kun pääsin vihdoin takaisin olohuoneeseen, kaikki nukkujat olivat onneksi jo päässeet ylös ja puheensorinasta päätellen söivät aamupalaansa keittiössä. Kuulin, kuinka auto ajoi pihallemme. Tiesin, että Niall oli lainannut Harryn autoa ilman lupaa, koska ei sattumoisin omistanut omaa, ja että Harry saisi varsinaisen raivarin jos ja kun huomaisi sen.
Menin keittiöön juuri sopivasti katselemaan, kun Harry vilkaisi ulos ikkunasta. Hänen silmänsä menivät viiruiksi kun hän ryntäsi ohitseni pois keittiöstä kohti eteistä.
- Niall gets paid for this!, hän huusi mennessään, avasi ulko-oven, sulki sen perässään ja asettui käsivarret ristittyinä nojaamaan oveen.
Niall valahti kalpeaksi kuin lumiukko, kun huomasi Harryn.
- Oh... H-hey Harry..!, hän yritti epätoivoisesti virnistellen.
- Hey Niall., Harry vastasin kasvot ilmeettöminä.
-You went to borrow my car without my permission, right?, Harry murisi hampaidensa välistä. Niall näytti tässä vaiheessa viattomalta koiranpennulta.
- Maybe... A little..., hän takelteli.
Harry katsoi häntä kohottaen toista kulmaansa ja lähti kävelemään uhkaavasti häntä kohti. Maria katseli ovelta tapahtumien kulkua. Hän näytti siltä, kuin olisi voinut purskahtaa nauruun minä hetkenä hyvänsä.
- D-don't kill me, Harry! Fans could be sad... Look, I bought some chips, you can eat them if you want to..!, Niall sanoi heilutellen ranskalaispussiaan houkuttelevasti Harryn silmien edessä. Harry nappasi sen Niallin kädestä, söi yhden ja löi häntä leikillään olkapäähän.
- You really thought that I would hurt you? Hahaha You are so stupid, little boy!
Niall katsoi häntä pitkään. Maria ehti jo sillä aikaa tulle sisälle keittiöön ja tuijotti näkymiä ikkunasta. Harry nauroi Niallin edessä sydämensä kyllyydestä.
- To my knowledge you're the youngest of us, Harry., Niall sanoi ja sai Harryn naurun loppumaan.
- Okay, okay, you're right, I'm the youngest one, but still..-
- Shut up and give those chips back to me., Niall sanoi ja ojensi vaativasti kätensä.
- No! Never!, Harry sanoi virnistäen ja juoksi sisälle Niall kannoillaan. Kaksikko ryntäsi olohuoneeseen ja veti rallia sohvan ympärillä, kunnes Niall oikaisi sohvan yli ja kaatoi Harryn patjojen päälle.
- Give those chips back to me, I said. Do you hear me?, Niall toisti ja repi ranskikset Harryn kädestä.
- No! Tiuku, help meeee!, Harry aneli edelleenkin nauraen ja ojenellen dramaattisesti käsiään kohti Sannan kissaa, joka oli tullut sohvan selkänojalle ihmettelemään, mitä ihmettä täällä oikein tapahtui. Se kallisteli kummissaan päätään, kunnes hyppäsi alas ja lähti häntä pystyssä kävelemään toiseen suuntaan.
- No, Tiuku! Come back!, Harry ulvoi naurusta. Niall oli alkanut kutittaa häntä, jotta hän irrottaisi otteensa ranskalaisista, joista puolet oli levinnyt lattialle ja patjoille.
- Hey guys, calm down! We have only half hours of time to prepare before we have to leave!, Liam huudahti keittiön ovelta. Harry ja Niall nousivat lattialta ja kaikki pojat sinkoilivat vessan ja heidän matkalaukkujensa välillä. Huomasin Louiksen olevan edelleenkin allapäin, ja minun teki mieli sanoa hänelle jotakin, mutten tiennyt mitä, joten pidin suuni kiinni.
Järkytyin pahanpäiväisesti, kun huomasin Louiksen t-paidan hihan alta pilkottavan jonkin tumman viirun. Arpi.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------
En jaksa nyt kirjottaa enempää tänää, mut seuraava osa tulee mahd. pian (toivon ettette joudu oottaa taas sitä kahta viikkoo... :| )
P.S. Tuun vaihtaa ainaki noi pikkukuvat tost oikeelta lähiaikoin, koska osa on aika vanhoi ja tällei, saatan vaihtaa taustanki jos jaksan :) varmaa joulun jälkee vaihan (ehkä!) koko ulkoasun tai osan siitä, ihan tällei inffona :))
"It's time to get up, beautiful, sun is shining, a perfect day to go shopping... So wake up and give me a goodmorning kiss..."
Havahduin ja raotin silmäluomiani. Niall makasi patjani vieressä nojaten sen reunalle ristittyihin käsivarsiinsa. Hän katsoi suoraan silmiini, olisin vain voinut tuijottaa noita taiaansinisiä silmiä koko päivän ja hymyillä.
- Yay, you're awake!, hän hihkaisi kun huomasi minun olevan hereillä.
- Of course I am, it would be strange if someone doesn't wake up for a beautiful song like that., vastasin edelleenkin hymyillen. Niall hymyili takaisin.
- How long have you been sitting there?, kysyin ja naurahdin.
- Maybe ten minutes, hän vastasi hetken ensin mietittyään.
- And the whole time you are staring at me?
- Yes.
- Why?
- Because you are so beautiful., hän sanoi yhä hymyillen.
- No I'm not.
- Yes you are.
- No I'm n-, Niall keskeytti lauseeni ja suuteli minua.
- Yes you are, hän sanoi virnistäen.
- Come on, let's go eat., hän sanoi ja nousi istumaan.
- I have to go getting dressed at first., sanoin ja nousin seisomaan peittooni käärittynä. Hipsin Sannan huoneeseen mahdollisimman hiljaa etten herättäisi häntä, puin tummansinisen t-paidan ja harmaat lökärit ja harjasin hiukset. En viitsinyt alkaa meikkaamaan vielä, mitä sitä suotta aamupalalle.
- Ai huomenta., kuulin uneliaan äänen takantani juuri, kun olin sulkemassa huoneen ovea. Käännyin ja näin Sannan istumassa silmänaluset mustana sänkynsä laidalla.
- Huomenta, et vissiin nukkunu kauheen hyvin?, kysyin ja virnistin.
- No en... Miten oot muute jo hereillä? Kellohan on vasta jotain puol kaheksan.
- Niall herätti mut, meen syömään nyt aamupalaa ennenku se yks syö kaikki ruuat kaapeista., sanoin ja suljin oven. Kompuroin olohuoneen läpi yrittämättä herättää muita, ja livahdin nopeasti keittiöön. Niall istui ruokapöydän ääressä ja tunki suuhunsa jo ties kuinka monennetta leipää.
- Niall! Take it easy, no one will steal your food!, nauroin. Niall katsoi minua jotenkin moittivasti.
- But Maria, I'm really hungry, let me eat., hän mumelsi vastaukseksi suu täynnä ruokaa. Olisin voinut nauraa ääneen, mutta en kehdannut, muut olisivat kumminkin heränneet.
Tein itselleni pari leipää, pistin kahvin kiehumaan ja istuuduin Niallin seuraksi syömään.
Vähän ajan päästä Sannakin tuli keittiöön, edelleenkin yhtä väsyneen näköisenä kuin äskenkin.
- Good morning, Sanna., Niall sanoi edelleenkin suu täynnä ruokaa. Hän oli varmaan syönyt jo kuusi leipä ainakin.
- Morning, Sanna vastasi eikä edes vilkaissut meihin. Meni vain jääkaapille, teki pari leipää ja häipyi takaisin olohuoneeseen.
- She slept badly, selvensin kaverini outoa käytöstä Niallille, joka nyökkäsi suu edelleenkin täynnä ruokaa.
Kun olin syönyt, nousin ylös, vein astiat tiskialtaaseen.
- Where are you going?, Niall kysyi kun olin lähdössä pois keittiöstä.
- To the bathroom., sanoin, hain meikkini, suoristusrautani ja harjani Sannan huoneesta ja menin vessaan. Suoristin hiukseni ja aloin meikata. Niallkin tuli vessaan ja alkoi laittaa hiuksiaan.
- Do you wanna go shopping today?, hän kysyi.
- Of course I want!, vastasin ja hymyilin.
- It is a stupid question, right?, Niall naurahti ja vilkaisi minuun peilin kautta.
- Yes it is., vastasin ja lähdin vaihtamaan vaatteita vähän edustavampiin.
Laitoin mustat legginsit, keltaisen topin ja vaalean beigen, ohuen neuleen jossa oli puolipitkät hihat.
- Wow, you look so good, Niall sanoi ja hymyili.
- You too, my love.
- So, let's go!, Niall sanoi ja kävelimme teeskennellyn ylpeästi (ja hitaasti) käsikynkässä eteiseen. Sanna istui edelleenkin sohvalla ja katsoi meitä kummeksuen.
- Guys, what are you doing?, hän kysyi nauruaan pidätellen.
- We are going shopping, sanoin laittaessani valkoisia converseja jalkaani.
- But the clock displays only nine? , Sanna katsoi meitä ihmetellen.
- Yeah? Is it a problem?, kysyin.
- No, it's not, I'm just wondering...
- Well, good then.
- C'mon, Maria!, Niall huusi ulkonta.
- I'm coming!, huusin takaisin.
- So, we go now, bye!, huusin Sannalle olohuoneeseen ja suljin oven perässäni.
- At last! What took you so long?, Niall ihmetteli kaivaessaan avaimia taskustaan.
- Ehm, I spoke with Sanna... But Niall?
- What's now?
- You don't have a car..
- So I quote Harry's car.
- Okay then.
- Promise me, that you don't tell Harry., Niall sanoi avatessaan mustan tila-auton oven ja katsoi minuun odottaen vastausta.
- I promise., sanoin ja virnistin, kiiruhdin sitten auton toiselle puolelle, hyppäsin pelkääjän paikalle ja vedin oven kiinni. Auto lähti käyntiin ja hurautimme pois pihasta.
Sanna
Kun kuulin Marian ja Niallin lähtevän autolla pois pihalta, nappasin lähimmän tyynyn sohvalta ja läimäytin sen Emman naamalle.
- It's time to get up, you lazy sleepyhead., sanoin kovaan ääneen, melkein huusin. Emma ponnahti istumaan ja katsoi unisena minuun.
- What's now? Why did you hit me with that pillow?, hän kyseli ja näytti ärtyneeltä kuin talviuniltaan herätetty karhu.
- I don't want to be alone., sanoin ja mutristin alahuultani.
- Ummh, okay then... Hey where's Niall and Maria?
- They went shopping., sanoin ja haukottelin.
- What? And the clock displays only... Nine?! Without me?
- Yeah, and as you can see, they went without you., sanoin ja virnistin. Emma pyöräytti silmiään ympäri ja potkaisi sitten kauempana nukkuvaa Zaynia.
- Get up, we don't have all day to lay on the floor. You have to go to the hotel soon., hän sanoi ja nousi istumaan, oikaisi yöpaitaansa ja haukotteli.
Zayn murahti jotakin ja nousi kyynärpäidensä varaan, katseli ympärilleen ja huomaten sitten meidät.
- Oh, morning, girls. How much time is it?
- A little over nine., vastasin.
- Oh fuck!, hän huudahti ja ponnahti istumaan kuin jousi.
- Louis, Harry and Liam, wake up, NOW!
- What's now, Zayn?, Emma kysyi ja katsoi kummissaan Zayniin.
- We have two interviews today, and the first starts in an hour! Wake up boys!, hän selitti, nousi seisomaan ja tönäisi Louiksen jalallaan alas patjalta.
Olimme hiljaa.
- Hey, where Niall is?, Zayn kysyi, kun oli menossa keittiöön.
- He went shopping with Maria., sanoin, nousin ylös sohvalta ja menin kaivamaan kännykkääni huoneestani. Soitin Marialle nopeasti, hän vastasi miltei heti.
- No?, hän sanoi, kuten aina jos hänellä olisi ollut tärkeämpääkin tekemistä kuin puhua puhelimessa.
- Äkkii nyt meille sieltä, poikien pitää olla jossai haastattelus tunnin päästä!, huusin puhelimeen. Kuulin Marian selittävän jotakin Niallille, kunnes viitsi taas puhua minulle.
- Ok, me tullaan niin nopeesti ku vaa keritään, menee ehkä kymmenen minuuttii, moikka., ja vastausta odottamatta Maria painoi luurin korvaan. Heitin kännykkäni sängylle ja pengoin jotakin päälle pantavaa. Lopulta laitoin tummansiniset farkut ja vaalean t-paidan ja lösähdin sängylleni harjaamaan hiuksiani.
Kun pääsin vihdoin takaisin olohuoneeseen, kaikki nukkujat olivat onneksi jo päässeet ylös ja puheensorinasta päätellen söivät aamupalaansa keittiössä. Kuulin, kuinka auto ajoi pihallemme. Tiesin, että Niall oli lainannut Harryn autoa ilman lupaa, koska ei sattumoisin omistanut omaa, ja että Harry saisi varsinaisen raivarin jos ja kun huomaisi sen.
Menin keittiöön juuri sopivasti katselemaan, kun Harry vilkaisi ulos ikkunasta. Hänen silmänsä menivät viiruiksi kun hän ryntäsi ohitseni pois keittiöstä kohti eteistä.
- Niall gets paid for this!, hän huusi mennessään, avasi ulko-oven, sulki sen perässään ja asettui käsivarret ristittyinä nojaamaan oveen.
Niall valahti kalpeaksi kuin lumiukko, kun huomasi Harryn.
- Oh... H-hey Harry..!, hän yritti epätoivoisesti virnistellen.
- Hey Niall., Harry vastasin kasvot ilmeettöminä.
-You went to borrow my car without my permission, right?, Harry murisi hampaidensa välistä. Niall näytti tässä vaiheessa viattomalta koiranpennulta.
- Maybe... A little..., hän takelteli.
Harry katsoi häntä kohottaen toista kulmaansa ja lähti kävelemään uhkaavasti häntä kohti. Maria katseli ovelta tapahtumien kulkua. Hän näytti siltä, kuin olisi voinut purskahtaa nauruun minä hetkenä hyvänsä.
- D-don't kill me, Harry! Fans could be sad... Look, I bought some chips, you can eat them if you want to..!, Niall sanoi heilutellen ranskalaispussiaan houkuttelevasti Harryn silmien edessä. Harry nappasi sen Niallin kädestä, söi yhden ja löi häntä leikillään olkapäähän.
- You really thought that I would hurt you? Hahaha You are so stupid, little boy!
Niall katsoi häntä pitkään. Maria ehti jo sillä aikaa tulle sisälle keittiöön ja tuijotti näkymiä ikkunasta. Harry nauroi Niallin edessä sydämensä kyllyydestä.
- To my knowledge you're the youngest of us, Harry., Niall sanoi ja sai Harryn naurun loppumaan.
- Okay, okay, you're right, I'm the youngest one, but still..-
- Shut up and give those chips back to me., Niall sanoi ja ojensi vaativasti kätensä.
- No! Never!, Harry sanoi virnistäen ja juoksi sisälle Niall kannoillaan. Kaksikko ryntäsi olohuoneeseen ja veti rallia sohvan ympärillä, kunnes Niall oikaisi sohvan yli ja kaatoi Harryn patjojen päälle.
- Give those chips back to me, I said. Do you hear me?, Niall toisti ja repi ranskikset Harryn kädestä.
- No! Tiuku, help meeee!, Harry aneli edelleenkin nauraen ja ojenellen dramaattisesti käsiään kohti Sannan kissaa, joka oli tullut sohvan selkänojalle ihmettelemään, mitä ihmettä täällä oikein tapahtui. Se kallisteli kummissaan päätään, kunnes hyppäsi alas ja lähti häntä pystyssä kävelemään toiseen suuntaan.
- No, Tiuku! Come back!, Harry ulvoi naurusta. Niall oli alkanut kutittaa häntä, jotta hän irrottaisi otteensa ranskalaisista, joista puolet oli levinnyt lattialle ja patjoille.
- Hey guys, calm down! We have only half hours of time to prepare before we have to leave!, Liam huudahti keittiön ovelta. Harry ja Niall nousivat lattialta ja kaikki pojat sinkoilivat vessan ja heidän matkalaukkujensa välillä. Huomasin Louiksen olevan edelleenkin allapäin, ja minun teki mieli sanoa hänelle jotakin, mutten tiennyt mitä, joten pidin suuni kiinni.
Järkytyin pahanpäiväisesti, kun huomasin Louiksen t-paidan hihan alta pilkottavan jonkin tumman viirun. Arpi.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------
En jaksa nyt kirjottaa enempää tänää, mut seuraava osa tulee mahd. pian (toivon ettette joudu oottaa taas sitä kahta viikkoo... :| )
P.S. Tuun vaihtaa ainaki noi pikkukuvat tost oikeelta lähiaikoin, koska osa on aika vanhoi ja tällei, saatan vaihtaa taustanki jos jaksan :) varmaa joulun jälkee vaihan (ehkä!) koko ulkoasun tai osan siitä, ihan tällei inffona :))
perjantai 16. marraskuuta 2012
Eiotsikkoo
Elikkäs, oon tosi pahoillani (taas kerran) etten oo kirjottanu melkee kahtee viikkoo koska ei vaa oo ollu aikaa, mut viikonloppun tulee varmast uus osa ku voin olla paljo koneel :) malttakaa oottaa viel vähä aikaa
lauantai 3. marraskuuta 2012
Osa 10, Nothing's fine, I'm torn
Maria
Loppumatkan kävelin Niallin kanssa käsi kädessä, vaikkain shokissa, mutta kuitenkin. Tämä oli jotenkin... Epätodellista. Olimme tavanneet poikien kanssa vasta vajaa viikko sitten, ja nyt seurustelin yhden maailmankuuluun poikabändiin kuuluvan pojan kanssa.
- Why so serious?, Niall kysyi ja katsoi minuun hieman huolestuneena.
- Umm... I just thinking about..., kangertelin ja yritin hymyillä mahdollisimman vakuuttavasti.
- About what?, hän jatkoi.
- About our relationship., vastasin totuudenmukaisesti.
- What about it?
- Why are you asking me all the time?, kysyin ja virnistin.
- Sorry... I just want to know what are you thinking about., hän sanoi ja meni totiseksi.
- It's okay, Niall. But why just me? There are millions of girls who are prettier than me.
- Do you mean that you don't want to be with me?, Niall kysyi ja katsoi minua hieman surullisesti.
- No! I don't mean that.
- Well, then... I like you because you're the most beautiful girl in the world, no matter what others say.
- Aw Niall, and you're the cutest boy I've ever seen, or I will ever see., sanoin ja halasin Niallia pitkään, ja hän halasi minua. Herkän hetkemme keskellä katua keskeytti se, kun kännykkäni soi. Kaivoin sen taskustani ja vastasin, se oli Sanna.
- Missä te oikein viivytte? Me ollaan oltu tääl jo koht puol tuntii!, hän vaahtosi.
- Oho, sori, me ollaan tulos, ihan koht siin, moikka.
- Ok moikka., Sanna sanoi nopeasti ja sulki kännykkänsä. Vilkaisin nopeasti puhelimeni kelloa, joka näytti jo puolta kahdeksaa.
- Who was it?, Niall kysyi.
- Sanna, she called me because she wanted to know where we stay and the clock shows half of the eight. So let's go!, sanoin ja lähdimme puolijuoksua kohti Sannan taloa.
Vajaan viiden minuutin kuluttua olimme Sannalla, ja hän avasi oven ennenkuin ehdimme edes kuistille.
- Come in!, hän melkein huusi, ja äänestä paistoi hermostuneisuus.
- What's happened?, kysyin mutta Sanna vain veti meidät sisälle. Sitten hän istutti minut ja Niallin sohvalle istumaan.
- Louis and Eleanor broke up., Sanna sanoi ja katsoi minua vakavana. Hänen ilmeestään tiesin, ettei hän pilaillut. Henki meinasi salpautua.
- WHAT?!, sain hetken päästä sanotuksi.
- WHEN?! WHY?!, jatkoin ja katsoin silmät suurina ystävääni.
- Just a while ago, and I don't know why.
- Where is he?
- Who?, Sanna kysyi tyhmänä.
- Louis, of course, you stupid!
- In my room, but he wants to be alone for a while.
Niall vieressäni oli vähintään yhtä järkyttynyt kuin minäkin.
- And where's others?, kysyin ja juuri silloin siskoni tuli keittiöstä, istui viereeni ja halasi. Keittiössä näköjään olivat. Syömässä.
- They were so cute couple..., Emma sanoi vieressäni, ja myöntelimme hiljaisina. En voinut uskoa tätä. Ei näin vain voinut tapahtua. Ei, näin ei saanut tapahtua. Vaikken ollut edes nähnyt Eleanoria, mutta silti. Tiesin että Louis rakasti häntä koko sydämestään. Mitään sanomatta nousin ylös sohvalta, menin Sannan huoneeseen ja suljin oven. Louis nosti kasvonsa käsistään ja katsoi minua surullisin silmin. Istuin hänen viereensä sängyn laidalle ja halasin.
- I'm so sorry..., sanoin hiljaa. Louis katsoi eteensä ja nielaisi.
- Which one said that it's over now?, kysyin varovasti.
- She.
- But why?
- You know that stuff about Larry?
Nyökkäsin.
- Well, Eleanor said that I would be comfortable cheated on her with Harry, but I would never do that. We're just best friends, me and Harry, we aren't more than that. She said that she had seen a couple of photos of me and Harry in bed... And you know, those photos are just fake. But she doesn't believe me, so... Today she sent me a text message which she said that she can't take this anymore. I was supposedly lied to her, even though I wasn't. I would never lie to a girl, especially for Eleanor... I loved her so much... And I still love her..., hänen äänensä värisi lopussa ja hiipui lähes olemattomiin. Huokaisin. En voinut uskoa, että Eleanor tekisi tällaista. Olisin halunnut sanoa Louikselle jotakin, mutten saanut sanaakaan suustani. Huomasin, että ulkona oli alkanut sataa. Sekin vielä.
- Eleanor left you when you were here in Finland... It's inexusable., sain lopulta sanottua. Louis ei vastannut. Tuli pitkä hiljaisuus. Ainut ääni, mikä kuului, oli sateen taukoamaton rummutus ikkunaruutua vasten. Pitäisi soittaa äidillekkin, kertoa etten tulisi varmaan tänäänkään kotiin. Siis jos Sannan vanhemmat eivät tulisi vielä tänään, ja salaa toivoin niin. Pojilla olisi huomenna haastatteluja, kaksin kappalein, sekä joku nimikirjoitustilaisuus läheisessä ostoskeskuksessa, eli emme ehtisi juurikaan viettää aikaa yhdessä.
- I can't believe that., Louis totesi yhtäkkiä. Hän ei kuulostanut enää yhtä surulliselta kuin äsken, pettyneeltä kylläkin. Sietikin olla.
- Me neither., sanoin.
- Do you feel any better?, kysyin ja ryhdistäydyin, selkää alkoi koskea moinen könöttäminen.
- Maybe a little bit.
- Let's go to the others., sanoin ja vetäisin Louiksen seisomaan, ja menimme sitten olohuoneeseen. Muut olivat jo syöneet ja istuivat töllöttämässä telkkarista jotain ohjelmaa. Kaikki kääntyivät katsomaan meitä, tai oikeastaan Louista, mutta hän vältti katseet ja meni yläkertaan. Katsoin epätoivoisena hänen peräänsä, voi raukkaa. Kahdeksan, melkein yhdeksän kuukauden yhdessä olon jälkeen mahtoi olla melko vaikeaa ja yksinäistä. Käännyin ja istahdin sohvalle katsomaan muiden kanssa sitä jotain ohjelmaa, mikä se nyt ikinä olikaan.
Sanna
Kun Maria istui vierelleni sohvalle, katsoin häntä heti vaativasti "kerro kaikki hetinytpaikalla"-ilmeellä, mutta kun hän ei ollut huomaavinaankaan sitä, minun oli pakko avata suuni ja kysyä.
- Mitä se sano?, kuiskasin niin, etteivät muut kuulisi.
- No, ekaksi Eleanor jätti sen koska Louis oli muka pettänyt sitä Harryn kanssa. Tai oikeestaan El oli nähny jotain kuvia Harrystä ja Louiksesta. Eikä uskonu Louista vaikka hän puhui totta, kun sano ettei hänellä ja Harryl oo mitää semmosta, kun ne on vaa parhait kavereit ja sillei... Ja ne kuvatki oli tekaistui. Sit tänää Louis oli saanu Eleanorilt viestin, missä se sano ettei jaksa tätä enää ja et Louis ois muka valehdellu hänelle jne. Mut Louis sano mulle ettei se ikinä valehtelis tytölle, ei varsinkaan Eleanorille ja et hää rakastaa sitä vielki tosi paljo...
- Ja jätti vielä kun pojat on nyt Suomes!, sähisin, koska en kehdannut alkaa yhtäkkiä huutamaan.
- No niimpä!, Maria sähisi takaisin.
- En tiiä mikä Eleanoriin on menny..., hän vielä jatkoi.
- Miks te muuten Niallin kanssa jäitte nii paljo jälkee kun me tultiin sieltä rannalta?, kysyin yhtäkkiä virnistäen. En kestänyt surullista tunnelmaa kauaa, joten vaihdoin puheenaihetta. Huomasin Marian punastuvan vähän ja yrittävän kääntää katsettaan pois.
- Look at me!, sähisin edelleenkin, en halunnut muiden kuulevan. Edelleenkään.
Maria katsoi vaivautuneena minuun.
- Myönnä, et sul ja Niallil on jotain juttuu! Myönnä!
- Ehrmm... No ehkä vähä..., Maria yritti kierrellä. Virnuilin siinä itsekseni.
- Ai vähä? Tiesiksä, et oon maailman huonoin valehtelija!, nauroin hiljaa. Niall, joka istui Marian toisella puolella, katsoi meitä välillä aika oudosti, mutta pysyi hiljaa ja mussutti voileipiään. Mistä hän nekin oli yhtäkkiä repäissyt.
- Noni, kerro jo., tivasin, kun Maria pysyi hiljaa. Tuli pieni hiljaisuus. Maria puri huultaan ja mietti selvästi, kertoisiko vai eikö kertoisi.
- No okei... Mut älä nyt ala kiljumaan tai mitään, mut... Mä ja Niall ollaan yhes.
Taas hiljaisuus. Maria nauroi vieressä hermostuneena. Minä olin hiljaa ja vähitellen ajatukseni kulkivat taas.
- HAAAA! Mä arvasin ton!, huusin ja halasin Mariaa nauraen. Nyt kaikki olivat kääntyneet katsomaan minua ja Mariaa.
- Omg I'm so jealous!, puolihuusin ja vilkaisin nopeasti Harryyn.
- Kivaku huusit sen nyt kaikille!, Maria huudahti ja kiljahti yhtäkkiä, kun Niall alkoi kutittaa häntä.
- Niall! Don't! Stop it!, Maria huusi ja nauroi hillittömästi yhtä aikaa. Jostain hän repäisi käsiinsä tyynyn ja mätkäisi Niallia suoraan kasvoihin. Ja taas alkoi tyynysota, johon -meidän kaikkien helpotukseksi- osallistui pian myös alakertaan tullut Louis. Hän näytti voivan jo paremmin, vaikka olikin sisältä ihan palasina.
Hillitön tyynysotamme päättyi, kun telkkarista alkoi joku englanninkielinen, suomeksi tekstitetty dokumentti murmeleista, jonka Niall halusi ehdottomasti katsoa. Ja nyt kun tarkkaan mietin, Niall muistutti välillä melko lailla murmelia, niin hassulta kuin se kuulostikin. Naureskelin ajatukselle.
- Sanna! Do you hear me?!, Emma huusi yhtäkkiä korvani juuresta niin että tärykalvot olivat haljeta.
- No mitä nyt taas?, kysyin.
- Tuleeks sun vanhemmat tänään tänne?
- Öö, ei tuu, mä voin viel soittaa, et kyllä te voitte tänne jäähä viel yheks yöks, mut sitten teidän pitää lähtee... Pojat menee varmaanki hotelliin toho lähelle, mutta meetteks te teille vai teidän mummolle vai minne?
Emma meni vaikeaksi yhtäkkiä.
-Niin tota... Ei me voida mennä mei mummolle kun se on sairaalas...
- Mitä? Miks? Oliks se sillo jokune päivä sitte ku olitte Marian kanssa kauheen surullisii?
- Joo sillo, ei vaa jaksettu kertoo sillo... Ja se oli kaatunu pihal ja vissii joku aivoverenvuoto tai muu semmone... Mut kai se nyt selvii kumminkii, ei se kuulemma kauheen paha ollu... Mut joo, jos me mennään kotiin, me ei välttis päästäis enää takasii koska äiti on nyt semmone tiukkis. Ja jos me mennään hotelliin, ni meidän pitäs kumminkin kertoo sit äitille ku ei meil oo kauheesti rahaa ni ei varmaan ees voitais ite maksaa sitä hotellilaskuu. Kun ei olla kerrottu ees siitä et mentiin sinne keikalle... Sanottiin vaan äitille et mennään mummolle ja sit sanottiin siel mummolle et tullaan tänne sun luokses et.
- Kivakiva, mut hei, oon tosi pahoillani tost tei mummon jutust. Ja tei äiti saa kyl kivan raivokohtauksen jos ja kun kerrot, pakkohan sun on kertoo jos meinaatte sinne Englantiinki mennä... Kysyy kumminki miks te sieltä töitä haluutte., sanoin ja taputin Emmaa olalle.
- No äläpä, saahaan varmaan viisvuotta kotiarestii ja sen jälkee johoki Alaskaa kultakaivoksille töihi sen sijaa et mentäis Englantii... Mut mee nyt soittaa ja kysyy niilt sun vanhemmiltas et millon ne tulee., hän sanoi ja häivyin huoneeseeni soittamaan. Muut päättivät jo katsoa jotakin elokuvaa, taas kerran, ja Maria huusi jotain, lähti kai kauppaan ostamaan mässyä tai jotain.
Puhelin tuuttasi ensin kerran, sitten kaksi, kolme, neljä... Kuudennen tuuttauksen jälkeen äitini vihdoin vastasi, kesti niilläkin aina kauhean kauan.
- Hei Sanna!, hän vastasi, yrittäen kuulostaa pirteältä mutta epäonnistuen siinä.
- Moi! Aattelin vaan kysyä, et millon te tuutte takasin?
- Varmaankin huomenna iltapäivällä, onko sinulla tylsää siellä?
- Okei ja ei mul, Maria ja Emma on ollu tääl pari yötä.
- No hyvä, mutta täytyy lopettaa, kiireitä, hyvää yötä. Hei hei!
- Joo öitä ja moikka., sanoin ja lopetin puhelun. Oli jotenkin rasittavaa, kun äiti puhui puhelimessa minullekkin niin viralliseen sävyyn ja kirjakielellä.
Emma
Odottelin kärsimättömänä, että Sanna tulisi huoneestaan. Maria oli juuri lähtenyt kauppaan ostamaan mässyä, ja muut olivat jo alottaneet elokuvan alkutekstien katsomisen.
Vihdoin Sanna tuli.
- No?, kysyin heti kun hän astui ulos ovesta.
- Ne tulee vasta huomen iltapäiväl, et voitte olla viel tän yön.
- Okei hyvä, ilmotan mei äitille. Kirjoitin nopeasti tekstarin äitille, koska olin liian laiska soittamaan, kuten yleensäkin. Sanoin vain, että ollaan täällä vielä yksi yö. Äiti vastasi melkein heti, laittoi vain, että ok.
Maria tuli melkein heti takaisin, olin aina ihmetellyt, miten hän pystyi käymään kaupassa vain kymmenessä minuutissa, vaikka sinne olikin matkaa vain vajaa kahdeksansataa metriä, mutta silti. Itse jain aina töllöttämään jotakin ja karkkienkin valitsemisessa meni ainakin viisi minuuttia, mutta ihan hyvä, että oli hyvissä ajoin takaisin.
Siskoni häipyi saman tien keittiöön laittamaan ostamiaan karkkeja ja sipsejä kulhoihin, ja tuli sitten takaisin. Niall ensimmäisenä hyökkäsi herkkujen kimppuun ja tunki suuhunsa kourallisen karkkeja. Siitä tulikin mieleeni, mitä Sanna ja Maria oikein olivat huutaneet, ennenkuin se tyynysota alkoi silloin aikaisemmin.
- Sanna!, huusin, ja hän ilmestyi vessasta nyppien pinnejä hiuksistaan.
- What's now?
- What you and Maria shouted earlier today?
- When?
- Before the pillow fight., sanoin ja naurahdin.
- Aaaa Maria!, hän huusi keittiöön, josta siskoni oli mennyt hakemaan juomista.
- Whaaat?!, Maria huusi takaisin.
- Can I tell Emma why we shouted at the time before the pillow fight?
- Ummm... Yees you can., Maria sanoi ja tuli juomisia kantaen olohuoneeseen ja lysähti Niallin viereen sohvalle.
- So, Emma, we shouted because Maria tell me that she and Niall are together!, julistin juhlallisella äänellä.
- What!?, Emma, Harry, Liam, Zayn ja Louis huudahtivat yhtä aikaa.
- Yes we are., Maria sanoi hymyillen ja halasi Niallia, joka halasi takaisin. Muut katsoivat silmät pyöreinä kaksikkoa.
- What's now? Why you all staring at us?, Niall kysyi ja kohotti toista kulmaansa.
Louis virnisti.
- Aww you're so cute couple, and both of you will love the food!, hän julisti ja sai taas kerran muut nauramaan.
- Not that you would notice it., hän lisäsi vielä. Sitten jatkoimme elokuvan katsomista. Halasin vielä Mariaa ja iloitsin hänen puolestaan, mutta tunsin myös olevani hiukan kateellinen.
Katsottuamme elokuvan levitimme jo kerran pois ottamamme patjat lattialle (mietin pitkään, minne Sanna on voinut tunkea seitsemän patjaa) ja pölisimme vähän aikaa, jonka jälkeen kävimmekin jo nukkumaan, vaikka kello näytti vasta yhtätoista.
----------------------------------------------------------
sori tost lopust tuli ehkä vähän tönkkö (: mut toivottavast ei kauheest haittaa
Loppumatkan kävelin Niallin kanssa käsi kädessä, vaikkain shokissa, mutta kuitenkin. Tämä oli jotenkin... Epätodellista. Olimme tavanneet poikien kanssa vasta vajaa viikko sitten, ja nyt seurustelin yhden maailmankuuluun poikabändiin kuuluvan pojan kanssa.
- Why so serious?, Niall kysyi ja katsoi minuun hieman huolestuneena.
- Umm... I just thinking about..., kangertelin ja yritin hymyillä mahdollisimman vakuuttavasti.
- About what?, hän jatkoi.
- About our relationship., vastasin totuudenmukaisesti.
- What about it?
- Why are you asking me all the time?, kysyin ja virnistin.
- Sorry... I just want to know what are you thinking about., hän sanoi ja meni totiseksi.
- It's okay, Niall. But why just me? There are millions of girls who are prettier than me.
- Do you mean that you don't want to be with me?, Niall kysyi ja katsoi minua hieman surullisesti.
- No! I don't mean that.
- Well, then... I like you because you're the most beautiful girl in the world, no matter what others say.
- Aw Niall, and you're the cutest boy I've ever seen, or I will ever see., sanoin ja halasin Niallia pitkään, ja hän halasi minua. Herkän hetkemme keskellä katua keskeytti se, kun kännykkäni soi. Kaivoin sen taskustani ja vastasin, se oli Sanna.
- Missä te oikein viivytte? Me ollaan oltu tääl jo koht puol tuntii!, hän vaahtosi.
- Oho, sori, me ollaan tulos, ihan koht siin, moikka.
- Ok moikka., Sanna sanoi nopeasti ja sulki kännykkänsä. Vilkaisin nopeasti puhelimeni kelloa, joka näytti jo puolta kahdeksaa.
- Who was it?, Niall kysyi.
- Sanna, she called me because she wanted to know where we stay and the clock shows half of the eight. So let's go!, sanoin ja lähdimme puolijuoksua kohti Sannan taloa.
Vajaan viiden minuutin kuluttua olimme Sannalla, ja hän avasi oven ennenkuin ehdimme edes kuistille.
- Come in!, hän melkein huusi, ja äänestä paistoi hermostuneisuus.
- What's happened?, kysyin mutta Sanna vain veti meidät sisälle. Sitten hän istutti minut ja Niallin sohvalle istumaan.
- Louis and Eleanor broke up., Sanna sanoi ja katsoi minua vakavana. Hänen ilmeestään tiesin, ettei hän pilaillut. Henki meinasi salpautua.
- WHAT?!, sain hetken päästä sanotuksi.
- WHEN?! WHY?!, jatkoin ja katsoin silmät suurina ystävääni.
- Just a while ago, and I don't know why.
- Where is he?
- Who?, Sanna kysyi tyhmänä.
- Louis, of course, you stupid!
- In my room, but he wants to be alone for a while.
Niall vieressäni oli vähintään yhtä järkyttynyt kuin minäkin.
- And where's others?, kysyin ja juuri silloin siskoni tuli keittiöstä, istui viereeni ja halasi. Keittiössä näköjään olivat. Syömässä.
- They were so cute couple..., Emma sanoi vieressäni, ja myöntelimme hiljaisina. En voinut uskoa tätä. Ei näin vain voinut tapahtua. Ei, näin ei saanut tapahtua. Vaikken ollut edes nähnyt Eleanoria, mutta silti. Tiesin että Louis rakasti häntä koko sydämestään. Mitään sanomatta nousin ylös sohvalta, menin Sannan huoneeseen ja suljin oven. Louis nosti kasvonsa käsistään ja katsoi minua surullisin silmin. Istuin hänen viereensä sängyn laidalle ja halasin.
- I'm so sorry..., sanoin hiljaa. Louis katsoi eteensä ja nielaisi.
- Which one said that it's over now?, kysyin varovasti.
- She.
- But why?
- You know that stuff about Larry?
Nyökkäsin.
- Well, Eleanor said that I would be comfortable cheated on her with Harry, but I would never do that. We're just best friends, me and Harry, we aren't more than that. She said that she had seen a couple of photos of me and Harry in bed... And you know, those photos are just fake. But she doesn't believe me, so... Today she sent me a text message which she said that she can't take this anymore. I was supposedly lied to her, even though I wasn't. I would never lie to a girl, especially for Eleanor... I loved her so much... And I still love her..., hänen äänensä värisi lopussa ja hiipui lähes olemattomiin. Huokaisin. En voinut uskoa, että Eleanor tekisi tällaista. Olisin halunnut sanoa Louikselle jotakin, mutten saanut sanaakaan suustani. Huomasin, että ulkona oli alkanut sataa. Sekin vielä.
- Eleanor left you when you were here in Finland... It's inexusable., sain lopulta sanottua. Louis ei vastannut. Tuli pitkä hiljaisuus. Ainut ääni, mikä kuului, oli sateen taukoamaton rummutus ikkunaruutua vasten. Pitäisi soittaa äidillekkin, kertoa etten tulisi varmaan tänäänkään kotiin. Siis jos Sannan vanhemmat eivät tulisi vielä tänään, ja salaa toivoin niin. Pojilla olisi huomenna haastatteluja, kaksin kappalein, sekä joku nimikirjoitustilaisuus läheisessä ostoskeskuksessa, eli emme ehtisi juurikaan viettää aikaa yhdessä.
- I can't believe that., Louis totesi yhtäkkiä. Hän ei kuulostanut enää yhtä surulliselta kuin äsken, pettyneeltä kylläkin. Sietikin olla.
- Me neither., sanoin.
- Do you feel any better?, kysyin ja ryhdistäydyin, selkää alkoi koskea moinen könöttäminen.
- Maybe a little bit.
- Let's go to the others., sanoin ja vetäisin Louiksen seisomaan, ja menimme sitten olohuoneeseen. Muut olivat jo syöneet ja istuivat töllöttämässä telkkarista jotain ohjelmaa. Kaikki kääntyivät katsomaan meitä, tai oikeastaan Louista, mutta hän vältti katseet ja meni yläkertaan. Katsoin epätoivoisena hänen peräänsä, voi raukkaa. Kahdeksan, melkein yhdeksän kuukauden yhdessä olon jälkeen mahtoi olla melko vaikeaa ja yksinäistä. Käännyin ja istahdin sohvalle katsomaan muiden kanssa sitä jotain ohjelmaa, mikä se nyt ikinä olikaan.
Sanna
Kun Maria istui vierelleni sohvalle, katsoin häntä heti vaativasti "kerro kaikki hetinytpaikalla"-ilmeellä, mutta kun hän ei ollut huomaavinaankaan sitä, minun oli pakko avata suuni ja kysyä.
- Mitä se sano?, kuiskasin niin, etteivät muut kuulisi.
- No, ekaksi Eleanor jätti sen koska Louis oli muka pettänyt sitä Harryn kanssa. Tai oikeestaan El oli nähny jotain kuvia Harrystä ja Louiksesta. Eikä uskonu Louista vaikka hän puhui totta, kun sano ettei hänellä ja Harryl oo mitää semmosta, kun ne on vaa parhait kavereit ja sillei... Ja ne kuvatki oli tekaistui. Sit tänää Louis oli saanu Eleanorilt viestin, missä se sano ettei jaksa tätä enää ja et Louis ois muka valehdellu hänelle jne. Mut Louis sano mulle ettei se ikinä valehtelis tytölle, ei varsinkaan Eleanorille ja et hää rakastaa sitä vielki tosi paljo...
- Ja jätti vielä kun pojat on nyt Suomes!, sähisin, koska en kehdannut alkaa yhtäkkiä huutamaan.
- No niimpä!, Maria sähisi takaisin.
- En tiiä mikä Eleanoriin on menny..., hän vielä jatkoi.
- Miks te muuten Niallin kanssa jäitte nii paljo jälkee kun me tultiin sieltä rannalta?, kysyin yhtäkkiä virnistäen. En kestänyt surullista tunnelmaa kauaa, joten vaihdoin puheenaihetta. Huomasin Marian punastuvan vähän ja yrittävän kääntää katsettaan pois.
- Look at me!, sähisin edelleenkin, en halunnut muiden kuulevan. Edelleenkään.
Maria katsoi vaivautuneena minuun.
- Myönnä, et sul ja Niallil on jotain juttuu! Myönnä!
- Ehrmm... No ehkä vähä..., Maria yritti kierrellä. Virnuilin siinä itsekseni.
- Ai vähä? Tiesiksä, et oon maailman huonoin valehtelija!, nauroin hiljaa. Niall, joka istui Marian toisella puolella, katsoi meitä välillä aika oudosti, mutta pysyi hiljaa ja mussutti voileipiään. Mistä hän nekin oli yhtäkkiä repäissyt.
- Noni, kerro jo., tivasin, kun Maria pysyi hiljaa. Tuli pieni hiljaisuus. Maria puri huultaan ja mietti selvästi, kertoisiko vai eikö kertoisi.
- No okei... Mut älä nyt ala kiljumaan tai mitään, mut... Mä ja Niall ollaan yhes.
Taas hiljaisuus. Maria nauroi vieressä hermostuneena. Minä olin hiljaa ja vähitellen ajatukseni kulkivat taas.
- HAAAA! Mä arvasin ton!, huusin ja halasin Mariaa nauraen. Nyt kaikki olivat kääntyneet katsomaan minua ja Mariaa.
- Omg I'm so jealous!, puolihuusin ja vilkaisin nopeasti Harryyn.
- Kivaku huusit sen nyt kaikille!, Maria huudahti ja kiljahti yhtäkkiä, kun Niall alkoi kutittaa häntä.
- Niall! Don't! Stop it!, Maria huusi ja nauroi hillittömästi yhtä aikaa. Jostain hän repäisi käsiinsä tyynyn ja mätkäisi Niallia suoraan kasvoihin. Ja taas alkoi tyynysota, johon -meidän kaikkien helpotukseksi- osallistui pian myös alakertaan tullut Louis. Hän näytti voivan jo paremmin, vaikka olikin sisältä ihan palasina.
Hillitön tyynysotamme päättyi, kun telkkarista alkoi joku englanninkielinen, suomeksi tekstitetty dokumentti murmeleista, jonka Niall halusi ehdottomasti katsoa. Ja nyt kun tarkkaan mietin, Niall muistutti välillä melko lailla murmelia, niin hassulta kuin se kuulostikin. Naureskelin ajatukselle.
- Sanna! Do you hear me?!, Emma huusi yhtäkkiä korvani juuresta niin että tärykalvot olivat haljeta.
- No mitä nyt taas?, kysyin.
- Tuleeks sun vanhemmat tänään tänne?
- Öö, ei tuu, mä voin viel soittaa, et kyllä te voitte tänne jäähä viel yheks yöks, mut sitten teidän pitää lähtee... Pojat menee varmaanki hotelliin toho lähelle, mutta meetteks te teille vai teidän mummolle vai minne?
Emma meni vaikeaksi yhtäkkiä.
-Niin tota... Ei me voida mennä mei mummolle kun se on sairaalas...
- Mitä? Miks? Oliks se sillo jokune päivä sitte ku olitte Marian kanssa kauheen surullisii?
- Joo sillo, ei vaa jaksettu kertoo sillo... Ja se oli kaatunu pihal ja vissii joku aivoverenvuoto tai muu semmone... Mut kai se nyt selvii kumminkii, ei se kuulemma kauheen paha ollu... Mut joo, jos me mennään kotiin, me ei välttis päästäis enää takasii koska äiti on nyt semmone tiukkis. Ja jos me mennään hotelliin, ni meidän pitäs kumminkin kertoo sit äitille ku ei meil oo kauheesti rahaa ni ei varmaan ees voitais ite maksaa sitä hotellilaskuu. Kun ei olla kerrottu ees siitä et mentiin sinne keikalle... Sanottiin vaan äitille et mennään mummolle ja sit sanottiin siel mummolle et tullaan tänne sun luokses et.
- Kivakiva, mut hei, oon tosi pahoillani tost tei mummon jutust. Ja tei äiti saa kyl kivan raivokohtauksen jos ja kun kerrot, pakkohan sun on kertoo jos meinaatte sinne Englantiinki mennä... Kysyy kumminki miks te sieltä töitä haluutte., sanoin ja taputin Emmaa olalle.
- No äläpä, saahaan varmaan viisvuotta kotiarestii ja sen jälkee johoki Alaskaa kultakaivoksille töihi sen sijaa et mentäis Englantii... Mut mee nyt soittaa ja kysyy niilt sun vanhemmiltas et millon ne tulee., hän sanoi ja häivyin huoneeseeni soittamaan. Muut päättivät jo katsoa jotakin elokuvaa, taas kerran, ja Maria huusi jotain, lähti kai kauppaan ostamaan mässyä tai jotain.
Puhelin tuuttasi ensin kerran, sitten kaksi, kolme, neljä... Kuudennen tuuttauksen jälkeen äitini vihdoin vastasi, kesti niilläkin aina kauhean kauan.
- Hei Sanna!, hän vastasi, yrittäen kuulostaa pirteältä mutta epäonnistuen siinä.
- Moi! Aattelin vaan kysyä, et millon te tuutte takasin?
- Varmaankin huomenna iltapäivällä, onko sinulla tylsää siellä?
- Okei ja ei mul, Maria ja Emma on ollu tääl pari yötä.
- No hyvä, mutta täytyy lopettaa, kiireitä, hyvää yötä. Hei hei!
- Joo öitä ja moikka., sanoin ja lopetin puhelun. Oli jotenkin rasittavaa, kun äiti puhui puhelimessa minullekkin niin viralliseen sävyyn ja kirjakielellä.
Emma
Odottelin kärsimättömänä, että Sanna tulisi huoneestaan. Maria oli juuri lähtenyt kauppaan ostamaan mässyä, ja muut olivat jo alottaneet elokuvan alkutekstien katsomisen.
Vihdoin Sanna tuli.
- No?, kysyin heti kun hän astui ulos ovesta.
- Ne tulee vasta huomen iltapäiväl, et voitte olla viel tän yön.
- Okei hyvä, ilmotan mei äitille. Kirjoitin nopeasti tekstarin äitille, koska olin liian laiska soittamaan, kuten yleensäkin. Sanoin vain, että ollaan täällä vielä yksi yö. Äiti vastasi melkein heti, laittoi vain, että ok.
Maria tuli melkein heti takaisin, olin aina ihmetellyt, miten hän pystyi käymään kaupassa vain kymmenessä minuutissa, vaikka sinne olikin matkaa vain vajaa kahdeksansataa metriä, mutta silti. Itse jain aina töllöttämään jotakin ja karkkienkin valitsemisessa meni ainakin viisi minuuttia, mutta ihan hyvä, että oli hyvissä ajoin takaisin.
Siskoni häipyi saman tien keittiöön laittamaan ostamiaan karkkeja ja sipsejä kulhoihin, ja tuli sitten takaisin. Niall ensimmäisenä hyökkäsi herkkujen kimppuun ja tunki suuhunsa kourallisen karkkeja. Siitä tulikin mieleeni, mitä Sanna ja Maria oikein olivat huutaneet, ennenkuin se tyynysota alkoi silloin aikaisemmin.
- Sanna!, huusin, ja hän ilmestyi vessasta nyppien pinnejä hiuksistaan.
- What's now?
- What you and Maria shouted earlier today?
- When?
- Before the pillow fight., sanoin ja naurahdin.
- Aaaa Maria!, hän huusi keittiöön, josta siskoni oli mennyt hakemaan juomista.
- Whaaat?!, Maria huusi takaisin.
- Can I tell Emma why we shouted at the time before the pillow fight?
- Ummm... Yees you can., Maria sanoi ja tuli juomisia kantaen olohuoneeseen ja lysähti Niallin viereen sohvalle.
- So, Emma, we shouted because Maria tell me that she and Niall are together!, julistin juhlallisella äänellä.
- What!?, Emma, Harry, Liam, Zayn ja Louis huudahtivat yhtä aikaa.
- Yes we are., Maria sanoi hymyillen ja halasi Niallia, joka halasi takaisin. Muut katsoivat silmät pyöreinä kaksikkoa.
- What's now? Why you all staring at us?, Niall kysyi ja kohotti toista kulmaansa.
Louis virnisti.
- Aww you're so cute couple, and both of you will love the food!, hän julisti ja sai taas kerran muut nauramaan.
- Not that you would notice it., hän lisäsi vielä. Sitten jatkoimme elokuvan katsomista. Halasin vielä Mariaa ja iloitsin hänen puolestaan, mutta tunsin myös olevani hiukan kateellinen.
Katsottuamme elokuvan levitimme jo kerran pois ottamamme patjat lattialle (mietin pitkään, minne Sanna on voinut tunkea seitsemän patjaa) ja pölisimme vähän aikaa, jonka jälkeen kävimmekin jo nukkumaan, vaikka kello näytti vasta yhtätoista.
----------------------------------------------------------
sori tost lopust tuli ehkä vähän tönkkö (: mut toivottavast ei kauheest haittaa
perjantai 2. marraskuuta 2012
Osa 9, And these little things
Emma
Tulimme lopulta takaisin Sannan kotiin ja söimme vähäsen Marian pikaisesti väsäämää spagettia tomaattikastikkeessa, ja aloimme sitten etsiä rantakamppeita yllemme. Kaivoin jostakin laukkuni perukoilta minun ja Marian bikinit, vaihdoimme ne nopeasti ylle ja lätkimme vain jotkin shortsit ja teepaidat niiden päälle, nappasimme pyyhkeet kainaloomme ja menimme olohuoneeseen odottelemaan Sannaa ja poikia. Maria tosin painui suorinta tietä keittiöön tekemään vissiinkin eväitä tai jotain meille kaikille, minä taas lysähdin istumaan sohvalle ja selailin jotain random lehteä siinä samalla.
Kun Sanna ja pojat vihdoin suvaitsivat saapua, Mariakin oli saanut eväämme tehtyä. Huomasin kuitenkin pian, että Louis puuttui.
- Where's Louis?, kysyin ja katsoin nopeasti ympärilleni.
- I have no idea., Liam sanoi olkiaan kohauttaen.
- Lou, where are you?!, Harry melkein huusi.
- Here!, kuului vaimea vastaus yläkerrasta, ja sitten nopeat askeleet portaista ja hän tuli luoksemme.
- What did you do there?, Niall kysyi ja otti askeleen kohti eteistä.
- I texted with Eleanor., hän sanoi välinpitämättömästi, ja juuri silloin hänen kännykkäänsä tuli uusi viesti. Louis luki sen, ilmeettömästi, vastasi jotain ja tunki kännykän taskuunsa.
- Are you OK?, kysyin. Louis vain nyökkäsi. Huolestutti. Heillä meni niin hyvin nyt ja kaikkea... Toivottavasti heidän välinsä olisivat oikeasti kunnossa, vaikken sitä kyllä uskonut itsekään.
En ehtinyt edes kunnolla ajatella asiaa, kun Maria raahasi minut eteiseen ja pääsimme vihdoin lähtemään.
Matkaa rannalle ei onneksi ollut kuin vajaa kilometri, mutta kun saavuimme sinne, pojat eivät näyttäneet innostuneilta. Ranta nimittäin parveili ihmisiä, ja juuri nyt olisimme halunneet lähinnä rentoutua ja pysyä erossa faneista.
- We can't stay here,there are too many people..., Harry sanoi hieman pettyneellä äänensävyllä ja oli jo aikeissa käätyä takaisin, mutta estin hänen aikeensa.
- Wait, Harry, I know one of the other shore near here, so we go there., sanoin ja muut pojatkin käänsivät kiinnostuneena katseensa minuun.
- There is almost never anyone, because no one knows about the place., Sanna jatkoi ja väläytti hymyään.
- So, why do we still stand here? Let's go!, Harry sanoi ja lähdimme Sannan perässä kohti läheistä kuusikkoa, pellonreunaa pitkin kävellen.
Metsän reunasta lähti kapea polku syvemmälle metsään. Koko polkua tuskin olisi huomannut, ellei osannut katsoa varvikon seasta. Mieleen tulvi muistoja lapsuudesta, kun olimme Marian ja Sannan kanssa pienempinä aina leikkineet täällä metsässä, rakennelleet kuusenoksista majoja ja sen sellaista. Osa noista majoista oli vieläkin pystyssä, ja niitä näkyi vähän väliä syvemmällä metsässä.
- Blueberries!, kuului Niallin huudahdus taaempanta, ja kun katsoimme sinne, huomasimme että Niall oli ahtamassa kyseisiä marjoja housujensa taskuihin.
- Niall don't! Those berries will stain your pants!, Liam huudahti heti perään, ja sai Niallilta vain moittivan katseen.
- But I'm hungry!, hän esitti järkevän vastalauseen, ja ennenkuin kukaan ehti sanoa mitään, Louis syöksyi kohti Niallia ja lätkäisi kämmenellään Niallin taskuja. Mustikat muussaantuivat heti ja värjäsivät -kuten sanottua- Niall-raukan housut.
-Nooo..! Louis now I'm gonna kill you!, Niall huudahti ja koitti tavoitella Louisin paidanhelmaa, mutta Louis oli nopeampi ja pinkoi jo pitkin varvikkoa karkuun naama punaisena hekottaen.
- Louis you're mean!, Maria huudahti mäennyppylän taa katoavan kaksikon perään vähän liian myöhään.
- Maria, you're retarded., totesin ja sain kaikki muut paikallaolijat nauramaan paitsi Marian, joka katsoi minua lähinnä murhaavasti.
- No I'm not!
- Yes you are!, me muut toistimme kuorossa.
- Let's go!, Harry hoputti ja työnsi meitä muita eteenpäin. Vähän ajan päästä saavuimme rannalle, tosin ilman Niallia ja Louista, jotka kai vieläkin olivat jossakin siellä metsässä juoksentelemassa.
Istahdin hietikolle levittämäni pyyhkeen päälle ja suljin silmäni. Oli todella lämmin, aurinko paistoi suoraan kohti ja teki mieli mennä uimaan, mutten jaksanut vielä.
- Beautiful place., kuulin jonkun sanovan viereltäni, ja kun avasin silmäni huomasin sen olevan Zayn. Hän joi vichyä pullosta, laittoi korkin kiinni ja viskasi pullon sitten olkansa yli hiekkaan. Nyökkäsin vain ja mumisin jotain, koska en jaksanut puhua. Muut olivat menneet jo uimaan ja olivat parhaillaan vesisotaa tai jotain.
- Hey Emma! Come for a swim!, Maria huusi järvestä (koska se oli järvi eikä meri) ja heilutteli käsiään.
- I'll be right!, huusin takaisin ja potkin hiekkaa varpaillani. Huomasin Zaynin istuvan viereeni ja katsovan minuun.
- You can go to swim., hän sanoi ja vilkaisi muita.
- I said that I will go after a while., sanoin. Zayn vain nyökkäsi. Tuli pitkä hiljaisuus, kiusallinen hiljaisuus.
Maria
Me olimme Sannan, Harryn ja Liamin kanssa jo menneet uimaan, Zayn ja Emma istuivat vieläkin rannalla. Niin, ja Niall ja Louis olivat yhä jossakin. Päätin uida siinä sitten pienen lenkin, ja uidessani kaislikon ohi huomasin ilmakuplia nousevan pintaan aivan edestäni, ja sitten, ennenkuin ehdin edes tajuta mikä se oli, se hyppäsi pintaan ja painoi minut veden alle. Noustessani pintaan melkein sydänkohtauksen saaneena huomasin Niallin seisovan edessäni hymyillen ilkikurisena.
-Niall! What was that?, kysyin itsekin jo vähän naurahtaen.
- Hah, sorry if I scared you, but we saw you from that edge of the forest, and I couldn't be without you intimidate., hän sanoi ja virnisti. Niinpä tietysti.
- We? So where's Louis?
- There, with others., Niall sanoi ja osoitti Liamia, Harryä ja Sannaa. Jepjep, Louis tosiaankin oli siellä. Tai siis juuri tullut sinne, koska kuului kauhea loiskahdus ja kiljuntaa, kun Louis hyppäsi ylös vedestä Sannan nenän edestä ja säikytti tyttöparan puolikuolleeksi.
- Louis, what are you doing?!, kuului Harryn ihmettelevä huudahdus. Sellaisella äänellä en ollut Harryn vielä koskaan ennen kuullut sanovan yhtään mitään. Yhtä aikaa sekä suojeleva että hiukan vihainen. Louiskin katsoi lähestulkoon järkyttyneenä parasta ystäväänsä. Kaikki olivat kääntyneet katsomaan Harrya, joka koitti kääntää katsettaan pois ehkä hiukan nolona.
- Sorry, Lou..., kuulin hänen hiljaa mutisevan. Louis virnisti ja huitaisi vettä Harryn päälle, ja kaikki oli taas normaalisti. Tai no, ei näiden poikien kanssa voinut olla normaalisti, sekun ei heiltäkään onnistunut.
Hetken uituamme (Emmakin tuli lopulta mukaan) menimme takaisin rannalle ja minä levitin viltin, jolle laitoin mukaan ottamani eväskorin. Söimme eväitä siinä sitten vähän aikaa, ja huomasin miten Harry koko ajan vilkuili Sannaa. Ja Sanna Harryä. Jatkuvasti jotakin silmäpeliä meneillään. Huomasin Louiksenkin virnistelevän noille kahdelle, mutta hän ei onneksi sanonut mitään.
Pian alkoi tulla hämärämpää, ja kun katsoin kännykkäni kelloa, se näytti jo kuutta.
- Maybe we should go now? It's getting late., Emma sanoi ja muut nyökkäilivät. Aloimme pakata ja tehdä lähtöä.
Jättäydyin Niallin kanssa taaemmas, ja muut onneksi antoivat meidän olla rauhassa.
- Maria..., Niall aloitti ja siirsin katseeni häneen. Muut olivat jo hävinneet mutkan taakse emmekä nähneet heitä enää.
- What?, kysyin ja katsoin häntä kysyvästi.
- I have to tell you something., hän sanoi ja veti henkeä ikäänkuin se mitä hän seuraavaksi sanoisi olisi kovinkin rankka koettelemus.
- I... I like you..., hän aloitti enkä antanut hänen jatkaa loppuun.
- Do you like me ... That way?, kysyin ja hymyilin vähän.
- Yeah... I guess so...
- Aww Niall, and I have to tell you something too.
- So tell then?
- I like you too., sanoin melko hiljaa.
- So can we be together..?, Niall kysyi varovasti ja sydämeni meinasi pysähtyä. Olisin a) joko voinut alkaa kiljumaan täysillä ja juosta ympäriinsä, tai b) pyörtyä siihen paikkaan. En kumminkaan tehnyt niistä kumpaakaan.
- Y-yes we can., sönkötin täydellisessä shokissa.
- Close your eyes.
Suljin silmäni, ja tunsin kuinka Niall tuli lähemmäs ja sitten... Sitten hän suuteli minua.
-------------------------------------------------------------------------------
Sori jos tuli vähän lyhyt mut ainaki saitte nyt uuen osan :)
Tulimme lopulta takaisin Sannan kotiin ja söimme vähäsen Marian pikaisesti väsäämää spagettia tomaattikastikkeessa, ja aloimme sitten etsiä rantakamppeita yllemme. Kaivoin jostakin laukkuni perukoilta minun ja Marian bikinit, vaihdoimme ne nopeasti ylle ja lätkimme vain jotkin shortsit ja teepaidat niiden päälle, nappasimme pyyhkeet kainaloomme ja menimme olohuoneeseen odottelemaan Sannaa ja poikia. Maria tosin painui suorinta tietä keittiöön tekemään vissiinkin eväitä tai jotain meille kaikille, minä taas lysähdin istumaan sohvalle ja selailin jotain random lehteä siinä samalla.
Kun Sanna ja pojat vihdoin suvaitsivat saapua, Mariakin oli saanut eväämme tehtyä. Huomasin kuitenkin pian, että Louis puuttui.
- Where's Louis?, kysyin ja katsoin nopeasti ympärilleni.
- I have no idea., Liam sanoi olkiaan kohauttaen.
- Lou, where are you?!, Harry melkein huusi.
- Here!, kuului vaimea vastaus yläkerrasta, ja sitten nopeat askeleet portaista ja hän tuli luoksemme.
- What did you do there?, Niall kysyi ja otti askeleen kohti eteistä.
- I texted with Eleanor., hän sanoi välinpitämättömästi, ja juuri silloin hänen kännykkäänsä tuli uusi viesti. Louis luki sen, ilmeettömästi, vastasi jotain ja tunki kännykän taskuunsa.
- Are you OK?, kysyin. Louis vain nyökkäsi. Huolestutti. Heillä meni niin hyvin nyt ja kaikkea... Toivottavasti heidän välinsä olisivat oikeasti kunnossa, vaikken sitä kyllä uskonut itsekään.
En ehtinyt edes kunnolla ajatella asiaa, kun Maria raahasi minut eteiseen ja pääsimme vihdoin lähtemään.
Matkaa rannalle ei onneksi ollut kuin vajaa kilometri, mutta kun saavuimme sinne, pojat eivät näyttäneet innostuneilta. Ranta nimittäin parveili ihmisiä, ja juuri nyt olisimme halunneet lähinnä rentoutua ja pysyä erossa faneista.
- We can't stay here,there are too many people..., Harry sanoi hieman pettyneellä äänensävyllä ja oli jo aikeissa käätyä takaisin, mutta estin hänen aikeensa.
- Wait, Harry, I know one of the other shore near here, so we go there., sanoin ja muut pojatkin käänsivät kiinnostuneena katseensa minuun.
- There is almost never anyone, because no one knows about the place., Sanna jatkoi ja väläytti hymyään.
- So, why do we still stand here? Let's go!, Harry sanoi ja lähdimme Sannan perässä kohti läheistä kuusikkoa, pellonreunaa pitkin kävellen.
Metsän reunasta lähti kapea polku syvemmälle metsään. Koko polkua tuskin olisi huomannut, ellei osannut katsoa varvikon seasta. Mieleen tulvi muistoja lapsuudesta, kun olimme Marian ja Sannan kanssa pienempinä aina leikkineet täällä metsässä, rakennelleet kuusenoksista majoja ja sen sellaista. Osa noista majoista oli vieläkin pystyssä, ja niitä näkyi vähän väliä syvemmällä metsässä.
- Blueberries!, kuului Niallin huudahdus taaempanta, ja kun katsoimme sinne, huomasimme että Niall oli ahtamassa kyseisiä marjoja housujensa taskuihin.
- Niall don't! Those berries will stain your pants!, Liam huudahti heti perään, ja sai Niallilta vain moittivan katseen.
- But I'm hungry!, hän esitti järkevän vastalauseen, ja ennenkuin kukaan ehti sanoa mitään, Louis syöksyi kohti Niallia ja lätkäisi kämmenellään Niallin taskuja. Mustikat muussaantuivat heti ja värjäsivät -kuten sanottua- Niall-raukan housut.
-Nooo..! Louis now I'm gonna kill you!, Niall huudahti ja koitti tavoitella Louisin paidanhelmaa, mutta Louis oli nopeampi ja pinkoi jo pitkin varvikkoa karkuun naama punaisena hekottaen.
- Louis you're mean!, Maria huudahti mäennyppylän taa katoavan kaksikon perään vähän liian myöhään.
- Maria, you're retarded., totesin ja sain kaikki muut paikallaolijat nauramaan paitsi Marian, joka katsoi minua lähinnä murhaavasti.
- No I'm not!
- Yes you are!, me muut toistimme kuorossa.
- Let's go!, Harry hoputti ja työnsi meitä muita eteenpäin. Vähän ajan päästä saavuimme rannalle, tosin ilman Niallia ja Louista, jotka kai vieläkin olivat jossakin siellä metsässä juoksentelemassa.
Istahdin hietikolle levittämäni pyyhkeen päälle ja suljin silmäni. Oli todella lämmin, aurinko paistoi suoraan kohti ja teki mieli mennä uimaan, mutten jaksanut vielä.
- Beautiful place., kuulin jonkun sanovan viereltäni, ja kun avasin silmäni huomasin sen olevan Zayn. Hän joi vichyä pullosta, laittoi korkin kiinni ja viskasi pullon sitten olkansa yli hiekkaan. Nyökkäsin vain ja mumisin jotain, koska en jaksanut puhua. Muut olivat menneet jo uimaan ja olivat parhaillaan vesisotaa tai jotain.
- Hey Emma! Come for a swim!, Maria huusi järvestä (koska se oli järvi eikä meri) ja heilutteli käsiään.
- I'll be right!, huusin takaisin ja potkin hiekkaa varpaillani. Huomasin Zaynin istuvan viereeni ja katsovan minuun.
- You can go to swim., hän sanoi ja vilkaisi muita.
- I said that I will go after a while., sanoin. Zayn vain nyökkäsi. Tuli pitkä hiljaisuus, kiusallinen hiljaisuus.
Maria
Me olimme Sannan, Harryn ja Liamin kanssa jo menneet uimaan, Zayn ja Emma istuivat vieläkin rannalla. Niin, ja Niall ja Louis olivat yhä jossakin. Päätin uida siinä sitten pienen lenkin, ja uidessani kaislikon ohi huomasin ilmakuplia nousevan pintaan aivan edestäni, ja sitten, ennenkuin ehdin edes tajuta mikä se oli, se hyppäsi pintaan ja painoi minut veden alle. Noustessani pintaan melkein sydänkohtauksen saaneena huomasin Niallin seisovan edessäni hymyillen ilkikurisena.
-Niall! What was that?, kysyin itsekin jo vähän naurahtaen.
- Hah, sorry if I scared you, but we saw you from that edge of the forest, and I couldn't be without you intimidate., hän sanoi ja virnisti. Niinpä tietysti.
- We? So where's Louis?
- There, with others., Niall sanoi ja osoitti Liamia, Harryä ja Sannaa. Jepjep, Louis tosiaankin oli siellä. Tai siis juuri tullut sinne, koska kuului kauhea loiskahdus ja kiljuntaa, kun Louis hyppäsi ylös vedestä Sannan nenän edestä ja säikytti tyttöparan puolikuolleeksi.
- Louis, what are you doing?!, kuului Harryn ihmettelevä huudahdus. Sellaisella äänellä en ollut Harryn vielä koskaan ennen kuullut sanovan yhtään mitään. Yhtä aikaa sekä suojeleva että hiukan vihainen. Louiskin katsoi lähestulkoon järkyttyneenä parasta ystäväänsä. Kaikki olivat kääntyneet katsomaan Harrya, joka koitti kääntää katsettaan pois ehkä hiukan nolona.
- Sorry, Lou..., kuulin hänen hiljaa mutisevan. Louis virnisti ja huitaisi vettä Harryn päälle, ja kaikki oli taas normaalisti. Tai no, ei näiden poikien kanssa voinut olla normaalisti, sekun ei heiltäkään onnistunut.
Hetken uituamme (Emmakin tuli lopulta mukaan) menimme takaisin rannalle ja minä levitin viltin, jolle laitoin mukaan ottamani eväskorin. Söimme eväitä siinä sitten vähän aikaa, ja huomasin miten Harry koko ajan vilkuili Sannaa. Ja Sanna Harryä. Jatkuvasti jotakin silmäpeliä meneillään. Huomasin Louiksenkin virnistelevän noille kahdelle, mutta hän ei onneksi sanonut mitään.
Pian alkoi tulla hämärämpää, ja kun katsoin kännykkäni kelloa, se näytti jo kuutta.
- Maybe we should go now? It's getting late., Emma sanoi ja muut nyökkäilivät. Aloimme pakata ja tehdä lähtöä.
Jättäydyin Niallin kanssa taaemmas, ja muut onneksi antoivat meidän olla rauhassa.
- Maria..., Niall aloitti ja siirsin katseeni häneen. Muut olivat jo hävinneet mutkan taakse emmekä nähneet heitä enää.
- What?, kysyin ja katsoin häntä kysyvästi.
- I have to tell you something., hän sanoi ja veti henkeä ikäänkuin se mitä hän seuraavaksi sanoisi olisi kovinkin rankka koettelemus.
- I... I like you..., hän aloitti enkä antanut hänen jatkaa loppuun.
- Do you like me ... That way?, kysyin ja hymyilin vähän.
- Yeah... I guess so...
- Aww Niall, and I have to tell you something too.
- So tell then?
- I like you too., sanoin melko hiljaa.
- So can we be together..?, Niall kysyi varovasti ja sydämeni meinasi pysähtyä. Olisin a) joko voinut alkaa kiljumaan täysillä ja juosta ympäriinsä, tai b) pyörtyä siihen paikkaan. En kumminkaan tehnyt niistä kumpaakaan.
- Y-yes we can., sönkötin täydellisessä shokissa.
- Close your eyes.
Suljin silmäni, ja tunsin kuinka Niall tuli lähemmäs ja sitten... Sitten hän suuteli minua.
-------------------------------------------------------------------------------
Sori jos tuli vähän lyhyt mut ainaki saitte nyt uuen osan :)
torstai 1. marraskuuta 2012
Good news!
Uus osa tulee joko huomen tai tänä iltan, koha saan valmiiks ku pystyn nyt kirjottaa mei läppäril vaik pöytäkone onkii rikki. :) Ja nyt oikeesti lupaan et se tulee viim. huomen, ettei teiän tarvii oottaa taas viikkoo et saan inspiksen takasii!(:
torstai 25. lokakuuta 2012
taastämmöne turhie spämmäys...xd
http://www.sub.fi/onedirection/#e/50758ac8c6b3d1.62614908 ootte kaikki iha superhyperihanii ja parhait jos tykkäätte tost ! Lupaan tehä uuen osan mahd. nopeest ny ku kone saatii kuntoo, alotan kirjottaa tänää ja laitan tänne viim. viikonloppun! :)
tiistai 23. lokakuuta 2012
Infoo
Eli nyt oon tositosi pahoillani etten oo kirjottanu vähään aikaan, ja nytnäyttäis siltä ettei tuu uutta myöskään ihan heti, koska meiän tietokoneessa o joku ongelma eikä se toimi kunnol, joten en pysty kirjottaa. Ja täl iPadil on vähän hankala kirjottaa mitään, mut jos vaan pystyn ja ehdin ni koitan saaha viimeistään viikonloppun uuen osan :) toivottavast jaksatte oottaa sen verran
------------
Jepjep, en ehi tänäänkää kirjottaa loppuu sitä osaa, koska meiän koneest on näytönohjain jotekii rikki ni se sammuu koko aja, mut voin huomen koittaa jos saisin iPadil jotai kirjotettuu, oon tositositosi pahoillani täst viivytyksest... :/
------------
Jepjep, en ehi tänäänkää kirjottaa loppuu sitä osaa, koska meiän koneest on näytönohjain jotekii rikki ni se sammuu koko aja, mut voin huomen koittaa jos saisin iPadil jotai kirjotettuu, oon tositositosi pahoillani täst viivytyksest... :/
torstai 18. lokakuuta 2012
Ehkä pientä taukoo
Eli nyt syyslomal saatetaan lähtee johonki reissuun tms. ni en ehi varmaankaan kirjottamaa ollenkaan, mut sit taas kun koulut alkaa ni tulee uus osa :)
lauantai 13. lokakuuta 2012
Osa 8, That little twinkle in your eye gets me every time
Emma
Heräsin seuraavana aamuna siihen, kun Sannan kissa Tiuku juoksi ylitseni karvat pystyssä raapien tietenkin kynsillään minua. Nousin unisena istumaan ja etsin syytä siihen, miksi kissa oli säikähtänyt, ja huomasin kaukosäätimen tippuneen lattialle, varmaankin Tiu'un hännän päälle tai jotain. Vilkaisin seuraavaksi kelloon, se näytti puoli kymmentä.
- Ah, you're awake! Good morning!, kuulin äänen takaani, käännyin nopeasti ja huomasin katsovani Liamia suoraan silmiin.
- Yeah, I am, thanks to Tiuku!, sanoin naurahtaen.
- And good morning.
- Who is Tiuku?, Liam kysyi ja katsoi ympärilleen hieman hymyillen.
- She is Sanna's cat., sanoin ja vilkaisin vieressäni yhä nukkuvaan Zayniin. Hymyilin kai itsekseni siinä sitten, koska Liam virnisti.
- He is so cute when he sleep, I know it., hän sanoi, ja tunsin punastuvani. En katsonut Liamiin.
- Y-yea he is..., totesin vain ja helpotukseksi Liam ei alkanut asiasta sen enempää kiusoitella, toisin kuin Louis olisi tehnyt, jos olisi sattunut olemaan hereillä. Nousin sohvalta ja menin hakemaan aamupalaa keittiöstä, ja kun tulin takaisin Harry ja Sannakin olivat hereillä.
- Morning, Emma!, he sanoivat yhtäaikaa.
- Morning morning., mumelsin heille vastaukseksi suu täynnä leipää, ja istuuduin takaisin sohvalle. Silloin kuului kamala rapina ja Tiuku ilmestyi olohuoneeseen ympäriinsä säntäillen, ja hyppäsi lopulta nukkuvan Louisin mahan päälle, kynnet ojossa tietenkin. Louis ponnahti istumaan tukehduttaen huutonsa ja katsoi meitä hereillä olijoita jokaista vuoron perään.
- Who did it?, hän kysyi ja piteli vatsaansa.
- She., Sanna sanoi ja osoitti Tiukua, joka oli lattialla sohvan edessä säikähtäneen oloisena.
- And who is 'she'?, Louis kysyi ja tuijotti kissaa joka tuijotti korvat luimussa ja silmät suurina takaisin.
- She is my cat, Tiuku., Sanna selvitti.
- Awwwww she's soooo cute! I love her!, Harry havahtui ja kaappaasi kissan syliinsä. Sanna nauroi ja katsoi kuinka kissa rauhoittui Harryn sylissä, mutta katseli edelleenkin Louista epäilevästi, ja Louis katsoi takaisin.
- Don't scare her!, Harry huudahti ja käänsi Louisille selän. Louis näytti torjutulta mutta piristyi pian ja tönäisi Zaynin hereille.
- W-what now..?, Zayn sanoi unisena ja näytti siltä, että olisi hyvinkin voinut nukkua vielä pari tuntia.
- Morning my friend!, Louis huudahti ja pörrötti Zaynin hiuksia.
- My hair! They are ruined!, Zayn huudahti ja katsoi ärtyneenä Louista.
- Don't worry, you didn't even put your hair properly., Louis lohdutti ja vilkaisi minuun virnistäen. Zaynkin käänsi katseensa minuun ja hymyili väsyneeksi melko aurinkoisesti. Hän unohti heti hiuksensa, tai ainakin luulin niin.
- Good morning Emma., hän sanoi.
- Morning., sanoin jo varmaan sadannen kerran tänä aamuna. Maria ja Niall nukkuivat yhä, eikä Harry huomannut muita kuin Tiu'un, joka kehräsi hänen sylissään onnellisena. Vähintään yhtä onnellinen oli Sanna, joka katsoi hymyillen vierestä kun Harry silitteli hänen kissaansa.
- And now we can awaken those!, Louis sanahti ja osoitti Mariaa ja Niallia. Sitten hän kertoi meille suunnitelmansa. Harry ei ensin meinannut suostua siihen, koska Tiuku luultavasti säikähtäisi taas, mutta lopulta hänkin vastahakoisesti ilmoittautui mukaan. Harry nosti Tiu'un kainaloista ylös ja vei sen Marian kasvojen eteen, ja sitten minä ravistelin siskoni hereille. Kun Maria avasi silmänsä, kuului kauheaa kiljuntaa hänen vetäytyessään kauhistuneena taaksepäin, ja samalla Niall kaatui sohvalle naamalleen, koska oli nojannut Mariaan. Kohta hän nousi ylös ja katsoi hieman kummissaan ympärilleen, tajusi sitten tuijottavansa suoraan Tiu'un keltaisiin silmiin, säikähti niitä ja tippui lattialle. Louis rupesi nauramaan niin kovaa korvani juuressa, että minun oli pakko ottaa lähin tyyny sohvalta ja lätkäistä sillä Louista naamaan. Nyt nauroivat jo muutkin, Niall tietenkin ylitse muiden lattialla kierien. Joku löi minua toisella tyynyllä, ja kohta oli täysi tyynysota käynnissä, tosin Niall ei kyennyt osallistumaan koska kieri edelleenkin lattialla. Siksi hän olikin melko helppo kohde, ja kohta kaikki olivat hänen kimpussaan, lukuun ottamatta Mariaa, joka lätki meitä jokaista vuorotellen. Tiuku oli mukana leikissä innoissaan, se näytti liittoutuneen Harryn kanssa ja loikki kaikkien muiden tyynyjen perässä, kunnes yksi tyyny hipaisi sen häntää ja se säntäsi taas johonkin.
- No! Don't go!, kuulin Harryn huutavan ja lähtevän kissan perään. Niallkin oli saanut jostain tyynyn ja edelleenkin lattialla maaten koitti hätistellä Marian avustuksella muita pois kimpustaan. Maria tönäisi minut yhtäkkiä kumoon ja kaikki alkoivat yhtäkkiä lätkiä tyynyillään minua. Huomasin Harryn palaavan takaisin, hän kantoi jotakin isoa ja valkoista, jonka tajusin olevan sohvan selkänojatyyny.
- No! No! No, Harry, you don't..!, mutta hän ei kuunnellut vaan lätkäisi jättityynyn päälleni.
- SANDWICH!, kuulin Marian huutavan ja hän hyppäsi päälleni, ja kohta olimme kaikki kasana siinä lattialla, me tytöt tietysti kärsimme alimpina, minä sitä kovaa lattiaa vasten edelleenkin jättityyny päälläni.
- I can't breathe!, huusin ja juuri silloin koko kasa kaatui sivulle. Heilautin tyynyn pois päältäni ja nousin istumaan. Pystyin taas hengittämään, mutta tuntui kuin kylkiluut olisivat painuneet kasaan. Kaikki katsoivat minua hetken ajan sanomatta sanaakaan.
- Are you OK?, Zayn sai ensimmäisenä sanotuksi. En vastannut heti, ja huomasin muiden huolestuvan yhä enemmän.
- We're sorry..., Liam aloitti, muttei saanut lausettaan loppuun.
- Haahaa, I was just kidding! I'm okay!, huudahdin, vaikken oikeasti ollutkaan kunnossa, mutten halunnut turhaan muita huolestuttaa. Nappasin lähimmän tyynyn käsiini ja huitaisin lähimpänä olevaa henkilöä, joka sattui olemaan Harry. Hänellä oli tietenkin sylissään Tiuku, joka nyt loikkasi ainakin metrin verran ilmaan ja syöksyi sitten kohti Sannan huonetta ja luikahti sisään raollaan olevasta ovesta.
- HEEYYY! You scared her AGAIN!, Harry huudahti ja tuijotti minua hetken miltei vihaisena, tai ainakin luulin niin. Zayn taas mulkaisi Harrya lähinnä murhaavasti.
- Don't yell at her like that!, hän sanoi ja tönäisi Harrya vähän. Louis sai taas uutta virnistelemisen aihetta. Itse en saanut sanaakaan suustani, joka paikkaa jomotti edelleenkin vähäsen. Hetken tilanne oli varsin jännittynyt, mutta sitten Liam avasi suunsa ja raahasi itsensä istumaan Harryn ja Zaynin väliin.
- Take it easy, boys. And Zayn, we all know that you like Emma, and you want to defend her..., Liam ei ehtinyt sanoa enempää, koska Louis päästi ilmoille kunnon naurunremakan ja hakkasi vieressä olevaa tyynyä nyrkillään pidellen toisella kädellä vatsaansa. Lehahdin punaiseksi varmaan varpaita myöten, ja jos mitenkään mahdollista, Zayn oli vieläkin punaisempi.
- We... We are just friends, still., hän änkytti hiljaa ja katsoi murhaavasti Louista. Harry leikki sohvan alta löytämällään naruhiirellä, jonka Sanna oli hävittänyt aikoja sitten. Liam taas odotti sopivaa väliä jatkaakseen puhettaan. Niall oli ollut koko ajan melko hiljainen, mutta ehkä siksi, että hän oli löytänyt kesken jääneen aamupalaleipäni sohvan käsinojalta ja mutusteli sitä parhaillaan. En jaksanut kiinnittää siihen juuri nyt huomiota.
- ... And we know, Harry, that you like, no, love cats, but... , Liam ei pystynyt jatkamaan, koska Louis edelleenkin hekotti lattialla.
- Louis, can you stop that? Now?!, hän käskytti, mutta koska Louis ei lopettanut, saati sitten kuullut, Harry nousi, tarttui häntä ranteista ja veti lattiaa pitkin sohvan toiselle puolelle. Tullessaan takaisin hän kaappasi Tiu'un kainaloonsa, se kun oli nyt uskaltautunut tulemaan pois Sannan huoneesta, kun huomasi tilanteen rauhoittuneen.
- So, can we go out now?, Niall kysyi. Hän oli selvästikin tylsistynyt vain istumaan lattialla.
- Yes we can!, Maria huudahti ja muut yhtyivät mielipiteeseen.
- Or what do you think, Louis?, Sanna kysyi. Louiksen pää nousi esiin sohvan takaa.
- I just think SUPERMAAAAAAAAAAAAAAAAN!, hän huudahti, ja Harry piteli toisella kädellä korvaansa ja toisella pakoon pyrkivää kissaa, jonka halusi pitää sylissään.
Maria
Nousimme ylös lattialta naureskellen superman-Louikselle, siivosimme tyynyt pois lattialta ja minä, Sanna ja Emma häivyimme Sannan huoneeseen vaihtamaan jotain edustavampaa päälle. Saimme lainata Sannalta vaatteita, koska olimme lähestulkoon samaa kokoa kaikki, ja vaatteemmekin olivat melko samankaltaisia. Silti niiden valitsemisessa meni kauheasti aikaa, ja kun mukaan laskettiin aika, joka meni meikkaamiseen ja hiusten laittoon, meillä kesti varmaankin yli tunti. Kun ahtauduimme kaikki kolme yhtäaikaa ulos Sannan huoneesta, pojat olivat jo eteisessä odottamassa.
Ennenkuin astuimme ulos ovesta, menin varmistamaan ettei mahdollisia paparazzeja olisi lähettyvillä, vaikka onneksi täällä Suomessa niitä ei ollutkaan niin paljon kuin esimerkiksi Englannissa.
- No paparazzi in sight! We can go., sanoin kurkittuani ulko-oven pienestä lasi-ikkunasta ulos.
- No paparazzi?, pojat toistivat yhteen ääneen katsoessaan toisiaan ihmetellen.
- Yeah, not a single one. Here in Finland, the paparazzi isn't as much as in England., selitin.
- Oh, that's good!, Niall sanoi onnellisena.
Kun kävelimme Sannan pihan poikki, katsoin hetken vaistomaisesti puista keinua, joka seisoi hievahtamatta suuren, tuuhean jalavan alla, aivan kuten eilenkin, mutta enää varjot eivät sitä peittäneet. Nyt aurinko paistoi, linnut lauloivat ja tuuli puhalsi kevyesti ja tasaisesti leikitellen puiden lehdillä. Muutama pehmeä pilvenhattara purjehti yksinään taivaalla, tämä päivä hipoisi täydellisyyttä jo nyt. Ja vielä täydellisempi se oli nyt, kun meillä oli ystävinämme viisi maailmankuulua nuortamiestä täydellisyyden huipulta. Nauroin itsekseni ajatukselle.
Huomasin Niallinkin katsovan hetken aikaa tuota samaista keinua, hymyilin, ja katsoin häntä silmiin.
- Memories..., kuiskasin hiljaa, niin että vain Niall kuulisi. Hän hymyili minulle ja nyökkäsi vähän.
- Hey lovebirds, we don't have all day to stand here!, Louis huudahti hymyillen tällä kertaa vain vähän toisella suunpielellään. Hymyilin ja näytin hänelle kieltä, nappasin Niallia kädestä sen suurempi ajattelematta, ja juoksimme toiset kiinni.
Me menimme ihan ensiksi puistoon, jossa muutamat suomalaisfanit piirittivät meidät.
- Are you finnish?, he kysyivät minulta, Emmalta ja Sannalta.
- Yes we are., Sanna vastasi hymyillen.
- Are you and boys...?, toinen kysäisi ja osoitti ensin meitä ja sitten poikia.
- We are just friends., Emma vastasi hymyillen. Kohta he jättivät meidät rauhaan, kunhan olivat ensin saaneet ottaa kuvat kaikkien meidän kanssa ja halanneet. We are just friends... Vastaus pyöri päässäni, vaikka niinhän me olimmekin, ystäviä, mutta että vain ystäviä... Naureskelin taas kerran itsekseni, mutta onneksi kukaan ei sitä tajunnut.
- Maria? Mariaaa?, kuulin huhuiltavan ja havahduin mietteistäni.
- Y-yeea?, takeltelin ja käännyin nopeasti toisiin päin.
- Are you here?, Sanna kysäisi huvittunut virne kasvoillaan.
- Yees I am., vastasin ja virnistin takaisin.
- Do you want an ice cream too?, Liam kysyi.Tajusin, että he olivat varmaankin jo hetken aikaa huhuilleet minua palaamaan takaisin maan päälle.
Nyökkäsin vastaukseksi.
- Chocolate?, Liam kysyi ja kaivoi rahoja taskustaan.
- Yes, please., vastasin ja Liam lähti ostamaan meille kaikille jäätelöt. Mietin, miten hän saisi kannettua kahdeksan jätskiä yksin, mutta jotenkin kummassa hän onnistui siinäkin hommassa.
- Sooo, where we go now?, Harry kysyi ja katsoi minua ikäänkuin minä olisin siitäkin saanut päättää.
- If we go home now, eat there, and then we can go to the beach?, kysyin hetken mietittyäni ja katsoin kysyvästi muihin. Kaikki nyökkäsivät.
- Krhm, it's my home!, Sanna korjasi ja virnisti, ja Harry vilkaisi häneen hymyillen, ja samalla töhri jäätelöään hiuksiinsa.
- Noooooo!, hän huudahti ja nappasi jäätelökioskilta paperia mukaansa. Sillä hän epätoivoisesti yritti pyyhkiä jäätelöityneitä hiuksiaan puhtaiksi. Niall yritti lähes yhtä epätoivoisesti pidätellä nauruaan, muttei tahtonut siinä onnistua.
- It's sad that we have to go a couple of weeks to get back to England.., Zayn sanoi yhtäkkiä, ja sai kaikki surullisiksi. En ollutkaan tullut ajatelleeksi sitä, etteivät pojat asuneet Suomessa. Heidän pitäisi lähteä pian, emmekä näkisi sen heitä pitkään aikaan. Eiväthän ne takaisin Suomeenkaan olisi tulossa, ainakaan kovin pian. Muut taisivat ajatella samaa, sillä kaikki olivat yhtäkkiä kovin hiljaisia.
- But do not think about it yet! After all, we still have a couple of weeks to spend time together., Louis koitti piristää tilannetta, ja onnistuikin siinä ainakin vähäsen.
- I miss Eleanor so much..., kuulin hänen vielä jatkavan. Olivatkohan he vielä riidelleet? Jos olivat, ainakaan Louis ei näyttänyt sitä ulospäin.
- And I miss Danielle., Liam sanoi.
- Hey! Now I know what we can to do, girls!, huudahdin yhtäkkiä, ja sain kaikkien mielenkiinnon heräämään.
- We can go to England with boys!, jatkoin ja melkein hypin paikoillani.
- Ummh, I don't know, Maria..., Sanna aloitti tuijotellen varpaitaan.
- I'll never get permission from my parents..., hän jatkoi.
- But you and Emma can go...
- No! We don't go if you don't join in!, Emma huudahti.
Sanna ei vastannut mitään. Ehkä ei kannattaisi miettiä sitä vielä, mutta olisihan se aika mahtavaa päästä Englantiin poikien kanssa, vaikka vain käymään. Vielä parempi, jos saisimme sieltä töitä ja voisimme muuttaa sinne! Mutta ehkä se oli vain unelma se. Unelma joka ei koskaan toteutuisi...
Heräsin seuraavana aamuna siihen, kun Sannan kissa Tiuku juoksi ylitseni karvat pystyssä raapien tietenkin kynsillään minua. Nousin unisena istumaan ja etsin syytä siihen, miksi kissa oli säikähtänyt, ja huomasin kaukosäätimen tippuneen lattialle, varmaankin Tiu'un hännän päälle tai jotain. Vilkaisin seuraavaksi kelloon, se näytti puoli kymmentä.
- Ah, you're awake! Good morning!, kuulin äänen takaani, käännyin nopeasti ja huomasin katsovani Liamia suoraan silmiin.
- Yeah, I am, thanks to Tiuku!, sanoin naurahtaen.
- And good morning.
- Who is Tiuku?, Liam kysyi ja katsoi ympärilleen hieman hymyillen.
- She is Sanna's cat., sanoin ja vilkaisin vieressäni yhä nukkuvaan Zayniin. Hymyilin kai itsekseni siinä sitten, koska Liam virnisti.
- He is so cute when he sleep, I know it., hän sanoi, ja tunsin punastuvani. En katsonut Liamiin.
- Y-yea he is..., totesin vain ja helpotukseksi Liam ei alkanut asiasta sen enempää kiusoitella, toisin kuin Louis olisi tehnyt, jos olisi sattunut olemaan hereillä. Nousin sohvalta ja menin hakemaan aamupalaa keittiöstä, ja kun tulin takaisin Harry ja Sannakin olivat hereillä.
- Morning, Emma!, he sanoivat yhtäaikaa.
- Morning morning., mumelsin heille vastaukseksi suu täynnä leipää, ja istuuduin takaisin sohvalle. Silloin kuului kamala rapina ja Tiuku ilmestyi olohuoneeseen ympäriinsä säntäillen, ja hyppäsi lopulta nukkuvan Louisin mahan päälle, kynnet ojossa tietenkin. Louis ponnahti istumaan tukehduttaen huutonsa ja katsoi meitä hereillä olijoita jokaista vuoron perään.
- Who did it?, hän kysyi ja piteli vatsaansa.
- She., Sanna sanoi ja osoitti Tiukua, joka oli lattialla sohvan edessä säikähtäneen oloisena.
- And who is 'she'?, Louis kysyi ja tuijotti kissaa joka tuijotti korvat luimussa ja silmät suurina takaisin.
- She is my cat, Tiuku., Sanna selvitti.
- Awwwww she's soooo cute! I love her!, Harry havahtui ja kaappaasi kissan syliinsä. Sanna nauroi ja katsoi kuinka kissa rauhoittui Harryn sylissä, mutta katseli edelleenkin Louista epäilevästi, ja Louis katsoi takaisin.
- Don't scare her!, Harry huudahti ja käänsi Louisille selän. Louis näytti torjutulta mutta piristyi pian ja tönäisi Zaynin hereille.
- W-what now..?, Zayn sanoi unisena ja näytti siltä, että olisi hyvinkin voinut nukkua vielä pari tuntia.
- Morning my friend!, Louis huudahti ja pörrötti Zaynin hiuksia.
- My hair! They are ruined!, Zayn huudahti ja katsoi ärtyneenä Louista.
- Don't worry, you didn't even put your hair properly., Louis lohdutti ja vilkaisi minuun virnistäen. Zaynkin käänsi katseensa minuun ja hymyili väsyneeksi melko aurinkoisesti. Hän unohti heti hiuksensa, tai ainakin luulin niin.
- Good morning Emma., hän sanoi.
- Morning., sanoin jo varmaan sadannen kerran tänä aamuna. Maria ja Niall nukkuivat yhä, eikä Harry huomannut muita kuin Tiu'un, joka kehräsi hänen sylissään onnellisena. Vähintään yhtä onnellinen oli Sanna, joka katsoi hymyillen vierestä kun Harry silitteli hänen kissaansa.
- And now we can awaken those!, Louis sanahti ja osoitti Mariaa ja Niallia. Sitten hän kertoi meille suunnitelmansa. Harry ei ensin meinannut suostua siihen, koska Tiuku luultavasti säikähtäisi taas, mutta lopulta hänkin vastahakoisesti ilmoittautui mukaan. Harry nosti Tiu'un kainaloista ylös ja vei sen Marian kasvojen eteen, ja sitten minä ravistelin siskoni hereille. Kun Maria avasi silmänsä, kuului kauheaa kiljuntaa hänen vetäytyessään kauhistuneena taaksepäin, ja samalla Niall kaatui sohvalle naamalleen, koska oli nojannut Mariaan. Kohta hän nousi ylös ja katsoi hieman kummissaan ympärilleen, tajusi sitten tuijottavansa suoraan Tiu'un keltaisiin silmiin, säikähti niitä ja tippui lattialle. Louis rupesi nauramaan niin kovaa korvani juuressa, että minun oli pakko ottaa lähin tyyny sohvalta ja lätkäistä sillä Louista naamaan. Nyt nauroivat jo muutkin, Niall tietenkin ylitse muiden lattialla kierien. Joku löi minua toisella tyynyllä, ja kohta oli täysi tyynysota käynnissä, tosin Niall ei kyennyt osallistumaan koska kieri edelleenkin lattialla. Siksi hän olikin melko helppo kohde, ja kohta kaikki olivat hänen kimpussaan, lukuun ottamatta Mariaa, joka lätki meitä jokaista vuorotellen. Tiuku oli mukana leikissä innoissaan, se näytti liittoutuneen Harryn kanssa ja loikki kaikkien muiden tyynyjen perässä, kunnes yksi tyyny hipaisi sen häntää ja se säntäsi taas johonkin.
- No! Don't go!, kuulin Harryn huutavan ja lähtevän kissan perään. Niallkin oli saanut jostain tyynyn ja edelleenkin lattialla maaten koitti hätistellä Marian avustuksella muita pois kimpustaan. Maria tönäisi minut yhtäkkiä kumoon ja kaikki alkoivat yhtäkkiä lätkiä tyynyillään minua. Huomasin Harryn palaavan takaisin, hän kantoi jotakin isoa ja valkoista, jonka tajusin olevan sohvan selkänojatyyny.
- No! No! No, Harry, you don't..!, mutta hän ei kuunnellut vaan lätkäisi jättityynyn päälleni.
- SANDWICH!, kuulin Marian huutavan ja hän hyppäsi päälleni, ja kohta olimme kaikki kasana siinä lattialla, me tytöt tietysti kärsimme alimpina, minä sitä kovaa lattiaa vasten edelleenkin jättityyny päälläni.
- I can't breathe!, huusin ja juuri silloin koko kasa kaatui sivulle. Heilautin tyynyn pois päältäni ja nousin istumaan. Pystyin taas hengittämään, mutta tuntui kuin kylkiluut olisivat painuneet kasaan. Kaikki katsoivat minua hetken ajan sanomatta sanaakaan.
- Are you OK?, Zayn sai ensimmäisenä sanotuksi. En vastannut heti, ja huomasin muiden huolestuvan yhä enemmän.
- We're sorry..., Liam aloitti, muttei saanut lausettaan loppuun.
- Haahaa, I was just kidding! I'm okay!, huudahdin, vaikken oikeasti ollutkaan kunnossa, mutten halunnut turhaan muita huolestuttaa. Nappasin lähimmän tyynyn käsiini ja huitaisin lähimpänä olevaa henkilöä, joka sattui olemaan Harry. Hänellä oli tietenkin sylissään Tiuku, joka nyt loikkasi ainakin metrin verran ilmaan ja syöksyi sitten kohti Sannan huonetta ja luikahti sisään raollaan olevasta ovesta.
- HEEYYY! You scared her AGAIN!, Harry huudahti ja tuijotti minua hetken miltei vihaisena, tai ainakin luulin niin. Zayn taas mulkaisi Harrya lähinnä murhaavasti.
- Don't yell at her like that!, hän sanoi ja tönäisi Harrya vähän. Louis sai taas uutta virnistelemisen aihetta. Itse en saanut sanaakaan suustani, joka paikkaa jomotti edelleenkin vähäsen. Hetken tilanne oli varsin jännittynyt, mutta sitten Liam avasi suunsa ja raahasi itsensä istumaan Harryn ja Zaynin väliin.
- Take it easy, boys. And Zayn, we all know that you like Emma, and you want to defend her..., Liam ei ehtinyt sanoa enempää, koska Louis päästi ilmoille kunnon naurunremakan ja hakkasi vieressä olevaa tyynyä nyrkillään pidellen toisella kädellä vatsaansa. Lehahdin punaiseksi varmaan varpaita myöten, ja jos mitenkään mahdollista, Zayn oli vieläkin punaisempi.
- We... We are just friends, still., hän änkytti hiljaa ja katsoi murhaavasti Louista. Harry leikki sohvan alta löytämällään naruhiirellä, jonka Sanna oli hävittänyt aikoja sitten. Liam taas odotti sopivaa väliä jatkaakseen puhettaan. Niall oli ollut koko ajan melko hiljainen, mutta ehkä siksi, että hän oli löytänyt kesken jääneen aamupalaleipäni sohvan käsinojalta ja mutusteli sitä parhaillaan. En jaksanut kiinnittää siihen juuri nyt huomiota.
- ... And we know, Harry, that you like, no, love cats, but... , Liam ei pystynyt jatkamaan, koska Louis edelleenkin hekotti lattialla.
- Louis, can you stop that? Now?!, hän käskytti, mutta koska Louis ei lopettanut, saati sitten kuullut, Harry nousi, tarttui häntä ranteista ja veti lattiaa pitkin sohvan toiselle puolelle. Tullessaan takaisin hän kaappasi Tiu'un kainaloonsa, se kun oli nyt uskaltautunut tulemaan pois Sannan huoneesta, kun huomasi tilanteen rauhoittuneen.
- So, can we go out now?, Niall kysyi. Hän oli selvästikin tylsistynyt vain istumaan lattialla.
- Yes we can!, Maria huudahti ja muut yhtyivät mielipiteeseen.
- Or what do you think, Louis?, Sanna kysyi. Louiksen pää nousi esiin sohvan takaa.
- I just think SUPERMAAAAAAAAAAAAAAAAN!, hän huudahti, ja Harry piteli toisella kädellä korvaansa ja toisella pakoon pyrkivää kissaa, jonka halusi pitää sylissään.
Maria
Nousimme ylös lattialta naureskellen superman-Louikselle, siivosimme tyynyt pois lattialta ja minä, Sanna ja Emma häivyimme Sannan huoneeseen vaihtamaan jotain edustavampaa päälle. Saimme lainata Sannalta vaatteita, koska olimme lähestulkoon samaa kokoa kaikki, ja vaatteemmekin olivat melko samankaltaisia. Silti niiden valitsemisessa meni kauheasti aikaa, ja kun mukaan laskettiin aika, joka meni meikkaamiseen ja hiusten laittoon, meillä kesti varmaankin yli tunti. Kun ahtauduimme kaikki kolme yhtäaikaa ulos Sannan huoneesta, pojat olivat jo eteisessä odottamassa.
Ennenkuin astuimme ulos ovesta, menin varmistamaan ettei mahdollisia paparazzeja olisi lähettyvillä, vaikka onneksi täällä Suomessa niitä ei ollutkaan niin paljon kuin esimerkiksi Englannissa.
- No paparazzi in sight! We can go., sanoin kurkittuani ulko-oven pienestä lasi-ikkunasta ulos.
- No paparazzi?, pojat toistivat yhteen ääneen katsoessaan toisiaan ihmetellen.
- Yeah, not a single one. Here in Finland, the paparazzi isn't as much as in England., selitin.
- Oh, that's good!, Niall sanoi onnellisena.
Kun kävelimme Sannan pihan poikki, katsoin hetken vaistomaisesti puista keinua, joka seisoi hievahtamatta suuren, tuuhean jalavan alla, aivan kuten eilenkin, mutta enää varjot eivät sitä peittäneet. Nyt aurinko paistoi, linnut lauloivat ja tuuli puhalsi kevyesti ja tasaisesti leikitellen puiden lehdillä. Muutama pehmeä pilvenhattara purjehti yksinään taivaalla, tämä päivä hipoisi täydellisyyttä jo nyt. Ja vielä täydellisempi se oli nyt, kun meillä oli ystävinämme viisi maailmankuulua nuortamiestä täydellisyyden huipulta. Nauroin itsekseni ajatukselle.
Huomasin Niallinkin katsovan hetken aikaa tuota samaista keinua, hymyilin, ja katsoin häntä silmiin.
- Memories..., kuiskasin hiljaa, niin että vain Niall kuulisi. Hän hymyili minulle ja nyökkäsi vähän.
- Hey lovebirds, we don't have all day to stand here!, Louis huudahti hymyillen tällä kertaa vain vähän toisella suunpielellään. Hymyilin ja näytin hänelle kieltä, nappasin Niallia kädestä sen suurempi ajattelematta, ja juoksimme toiset kiinni.
Me menimme ihan ensiksi puistoon, jossa muutamat suomalaisfanit piirittivät meidät.
- Are you finnish?, he kysyivät minulta, Emmalta ja Sannalta.
- Yes we are., Sanna vastasi hymyillen.
- Are you and boys...?, toinen kysäisi ja osoitti ensin meitä ja sitten poikia.
- We are just friends., Emma vastasi hymyillen. Kohta he jättivät meidät rauhaan, kunhan olivat ensin saaneet ottaa kuvat kaikkien meidän kanssa ja halanneet. We are just friends... Vastaus pyöri päässäni, vaikka niinhän me olimmekin, ystäviä, mutta että vain ystäviä... Naureskelin taas kerran itsekseni, mutta onneksi kukaan ei sitä tajunnut.
- Maria? Mariaaa?, kuulin huhuiltavan ja havahduin mietteistäni.
- Y-yeea?, takeltelin ja käännyin nopeasti toisiin päin.
- Are you here?, Sanna kysäisi huvittunut virne kasvoillaan.
- Yees I am., vastasin ja virnistin takaisin.
- Do you want an ice cream too?, Liam kysyi.Tajusin, että he olivat varmaankin jo hetken aikaa huhuilleet minua palaamaan takaisin maan päälle.
Nyökkäsin vastaukseksi.
- Chocolate?, Liam kysyi ja kaivoi rahoja taskustaan.
- Yes, please., vastasin ja Liam lähti ostamaan meille kaikille jäätelöt. Mietin, miten hän saisi kannettua kahdeksan jätskiä yksin, mutta jotenkin kummassa hän onnistui siinäkin hommassa.
- Sooo, where we go now?, Harry kysyi ja katsoi minua ikäänkuin minä olisin siitäkin saanut päättää.
- If we go home now, eat there, and then we can go to the beach?, kysyin hetken mietittyäni ja katsoin kysyvästi muihin. Kaikki nyökkäsivät.
- Krhm, it's my home!, Sanna korjasi ja virnisti, ja Harry vilkaisi häneen hymyillen, ja samalla töhri jäätelöään hiuksiinsa.
- Noooooo!, hän huudahti ja nappasi jäätelökioskilta paperia mukaansa. Sillä hän epätoivoisesti yritti pyyhkiä jäätelöityneitä hiuksiaan puhtaiksi. Niall yritti lähes yhtä epätoivoisesti pidätellä nauruaan, muttei tahtonut siinä onnistua.
- It's sad that we have to go a couple of weeks to get back to England.., Zayn sanoi yhtäkkiä, ja sai kaikki surullisiksi. En ollutkaan tullut ajatelleeksi sitä, etteivät pojat asuneet Suomessa. Heidän pitäisi lähteä pian, emmekä näkisi sen heitä pitkään aikaan. Eiväthän ne takaisin Suomeenkaan olisi tulossa, ainakaan kovin pian. Muut taisivat ajatella samaa, sillä kaikki olivat yhtäkkiä kovin hiljaisia.
- But do not think about it yet! After all, we still have a couple of weeks to spend time together., Louis koitti piristää tilannetta, ja onnistuikin siinä ainakin vähäsen.
- I miss Eleanor so much..., kuulin hänen vielä jatkavan. Olivatkohan he vielä riidelleet? Jos olivat, ainakaan Louis ei näyttänyt sitä ulospäin.
- And I miss Danielle., Liam sanoi.
- Hey! Now I know what we can to do, girls!, huudahdin yhtäkkiä, ja sain kaikkien mielenkiinnon heräämään.- We can go to England with boys!, jatkoin ja melkein hypin paikoillani.
- Ummh, I don't know, Maria..., Sanna aloitti tuijotellen varpaitaan.
- I'll never get permission from my parents..., hän jatkoi.
- But you and Emma can go...
- No! We don't go if you don't join in!, Emma huudahti.
Sanna ei vastannut mitään. Ehkä ei kannattaisi miettiä sitä vielä, mutta olisihan se aika mahtavaa päästä Englantiin poikien kanssa, vaikka vain käymään. Vielä parempi, jos saisimme sieltä töitä ja voisimme muuttaa sinne! Mutta ehkä se oli vain unelma se. Unelma joka ei koskaan toteutuisi...
maanantai 8. lokakuuta 2012
Osa 7, 'Cause I can love you more than this
Sanna
- Wich movie do you want to watch?, kysyin tutkiessani elokuvahyllyäni.
- Horror movie!, huusivat Louis ja Zayn yhteen ääneen.
- Umh... I don't like them, because...-, aloitin, mutta Louis keskeytti minut.
- Harry will protect you!, hän huudahti ja virnisti.
- Louis say what?, Harry kysyi miltei huutaen ja katsoi Louista ehkä hieman kiusaantuneena. Naurahdin.
- Don't worry, Harry, I don't bite., sanoin ja tirskahdin, ja samaan aikaan tajusin kuulostaneeni erittäin tyhmältä.
Louis virnisteli sohvalla ja risti jalkansa. Vasta silloin tajusin Emman olevan edelleenkin allapäin. He olivat Zaynin kanssa olleet ainakin kymmenen minuuttia huoneessani... Toivottavasti hänelle ei ollut sattunut mitään. Mariakin oli huomannut saman, ja katsoi nyt siskoaan tietämättä mitä tehdä.
- What about the movie?, Niall kysyi, nousi ylös ja nappasi jonkun elokuvan hyllystä.
- Oh, Frozen!, hän huudahti hymyillen.
- Can we watch this?, Niall kysyi vielä ja heilutteli kansia käsissään. Irvistin, mutta nyökkäsin sitten, en olisi halunnut katsoa sitä, mutta minkäs teet kun tungin senkin sitten hyllyyn...
- Yeah, we can., sanoin ja lähdin hakemaan sipsejä sun muita keittiöstä.
- Maria sä voit laittaa sen pyörii..?, kysyin ennen kuin menin keittiöön.
- Juu mä voin., Maria myöntyi.
Kun tulin takaisin kantaen yhtä isoa sipsikulhoa ja toista pienempää missä oli popcornia, elokuvan alkutekstit pyörivät jo. Lysähdin sohvalle Harryn viereen, koska muualla ei ollut tilaa (Ja olisin kyllä muutenkin mennyt Harryn viereen) ja kauhaisin kasan sipsejä syliini. Harry vei puolet sipseistäni heti alkuunsa.
- Hey! Harry! They were mine!, huudahdin ja löin häntä kevyesti olkapäähän. Harry ei vastannut, naurahti vain. Hän oli kai liian keskittynyt elokuvaan, kun minä taas en olisi halunnut katsoa sitä olleenkaan.
Vaikka kello oli vasta puoli yksitoista ja elokuva puolessa välissä, minua alkoi väsyttämään kauheasti. Huomasin, että Maria, Emma, Niall ja Liamkin olivat jo nukahtaneet. Emma nukkui suloisesti pää Zaynin olkapäällä ja Maria taas pää Niallin päätä vasten. Liam röhnötti sohvan toisessa päädyssä käpertyneenä pää sohvatyynyn päällä. Jaksoin olla valveilla ehkä viisi minuuttia enää ja sitten nukahdin.
Maria
Havahduin yhtäkkiä, kun tunsin olassani koputuksen. Raotin silmiäni ja huomasin sen olevan Emma. Nousin istumaan ja katsoin unisena siskoani, sitten tihrustin kännykkäni kelloa.
- Mitä nyt? Tiiätkö sä mitä kello on? Puoli kaksi yöllä!
- Shhh älä huua!, Emma sanoi kuiskaten.
- Tuu, mul on sulle asiaa...
- Hmph, okei sitte, mut kerro nopeesti, mä haluun takasi nukkumaa., sanoin ja vilkaisin Niallia. Ah, hän oli uskamattoman suloinen jopa nukkuessaan. Menin sitten Emman perään. Hän avasi ulko-oven niin hiljaa kuin vain pystyi. Kuului pieni narina, ja hän vilkaisi olkansa yli varmistaakseen ettei kukaan muu olisi herännyt. Istuimme kuistille tuoleille, ja vaikka olikin pimeää, katulampun valossa näin Emman kyynelten värjäämät kasvot.
- No mikä nyt on..?, kysyin ja halasin siskoani.
- Äiti soitti... Tänään aikasemmi ja...-Emma vetäisi henkeä ja räpytteli silmiään hetken, kunnes jatkoi- ... ja se sano et... , Tuli pitkä hiljaisuus. Katsoin huolestuneena Emmaa, tämän oli pakko olla jotakin vakavaa.
- Se sano, et mummi...
- Onks mummi kuollu?!, kysyin ja nousin tuolilta puoliksi seisomaan.
- E-ei, mut se... Se oli kaatunu pihalla ja...
Ulkona oli kylmä, vaikka olikin vasta kesäkuun loppu. Mutten tuntenut kylmyyttä nyt, ainoastaan harvat kyyneleet jotka valuivat poskiani pitkin maahan.
- ...ja se joutu sairaalaan...
- Nii, sanoks ne lääkärit mitään?..., kysyin hiljaa.
- Ne sano et mummil on vissiin joku aivoverenvuoto tai jokin..., Emma nyyhkytti ja sen sanottuaan purskahti itkuun. Nousin ja menin halaamaan häntä, itkien minäkin.
- Älä ny... kyl se siitä... paranee..., nieleskelin ja sain asiani vaivoin sanotuksi.
- Lääkärit oli sanonu et... et mummi... saattaa kuolla siihen...
En kyennyt enää vastaamaan, kuulin vain ulko-oven avautuvan, en halunnut katsoa kuka se oli, mutta kohta kädet kietoutuivat ympärilleni.
- Why you crying?, tuttu ja turvallinen ääni kuiskasi korvaani, ja siirryin halaamaan Niallia, painoin pääni hänen lämmintä rintaansa vasten, niin että kuulin hänen sydämensä lyönnit. Se rauhoitti, mutta vain vähän. Kyyneleiden tuloa ei voinut estää, enkä voinut myöskään vastata Niallille. Sanat olivat takertuneet kurkkuuni, enkä saanut sanaa suustani, vaikka monta kertaa yritinkin suuni avata.
Kohta Zayn tuli ulos myös, ja huomasin hänen halaavan Emmaa ja sanovan hänelle jotain, mutten kuullut mitä. Sitten ovi sulkeutui, olimme Niallin kanssa kahden tähtien vahtimassa yössä.
- Sit and tell me everything.., Niall sanoi hiljaa ja osoitti nurmikolla olevaa puukeinua. Menimme sinne istumaan, hämärään, ison jalavan oksien alle. Kerroin hänelle kaiken, vaikka siinä aikansa kestikin. Sen jälkeen Niall sulki minut halaukseen, joka kestin pitkään. Kenen tahansa One Directionin fanin unelma, istua Niall Horanin kanssa puukeinussa jalavan alla tähtikirkkaassa yössä, mutta miksen ollut siltikään onnellinen? Olihan tämä toki ihanaa, mutta... Ei tässä yhteydessä. Niall halasi minua, mutta halasiko hän vain siksi, että itkin ja olin surullinen? Vaiko siksi että hän oikeasti piti minusta? Lopulta päädyin moittimaan ajatuksissani itseäni siitä, että itkin, että olin säälittävä huomionkerjääjä, joka vain halusi saada muut kateellisiksi. Että olin tässä nyt, enkä kotona. Huomasin, että olin vetänyt käteni pois Niallin ympäriltä, ja hän oli tehnyt samoin. Katselin jalavan oksien muodostamia varjoja, jotka liikkuivat hiljalleen kun tuuli heilutteli oksia. Nostin katseeni ylös ja katsoin hopeista täysikuuta.
- Moon is beautiful tonight..., Niall yhtäkkiä sanoi vieressäni. Nyökkäsin vain hiljaisena.
- ... like you..., hän jatkoi, ja sydämmeni jätti pari lyöntiä välistä. Sanoiko Niall juuri minua kauniiksi? Käänsin katseeni nopeasti häneen ja hymyilin. Hän hymyili pehmeästi takaisin.
- T-thanks... , sanoin hiukan shokissa. Sitten hiljaisuuden vallitessa nousimme ja menimme sisälle. Muut nukkuivat rivissä sohvalla, ja me asetuimme varovasti jatkoksi. Kaikki äskeiset ajatukseni olivat kaikonneet, nyt tunsin taas olevani onnellinen, ja pystyin nukkumaan.
- Wich movie do you want to watch?, kysyin tutkiessani elokuvahyllyäni.
- Horror movie!, huusivat Louis ja Zayn yhteen ääneen.
- Umh... I don't like them, because...-, aloitin, mutta Louis keskeytti minut.
- Harry will protect you!, hän huudahti ja virnisti.
- Louis say what?, Harry kysyi miltei huutaen ja katsoi Louista ehkä hieman kiusaantuneena. Naurahdin.
- Don't worry, Harry, I don't bite., sanoin ja tirskahdin, ja samaan aikaan tajusin kuulostaneeni erittäin tyhmältä.
Louis virnisteli sohvalla ja risti jalkansa. Vasta silloin tajusin Emman olevan edelleenkin allapäin. He olivat Zaynin kanssa olleet ainakin kymmenen minuuttia huoneessani... Toivottavasti hänelle ei ollut sattunut mitään. Mariakin oli huomannut saman, ja katsoi nyt siskoaan tietämättä mitä tehdä.
- What about the movie?, Niall kysyi, nousi ylös ja nappasi jonkun elokuvan hyllystä.
- Oh, Frozen!, hän huudahti hymyillen.
- Can we watch this?, Niall kysyi vielä ja heilutteli kansia käsissään. Irvistin, mutta nyökkäsin sitten, en olisi halunnut katsoa sitä, mutta minkäs teet kun tungin senkin sitten hyllyyn...
- Yeah, we can., sanoin ja lähdin hakemaan sipsejä sun muita keittiöstä.
- Maria sä voit laittaa sen pyörii..?, kysyin ennen kuin menin keittiöön.
- Juu mä voin., Maria myöntyi.
Kun tulin takaisin kantaen yhtä isoa sipsikulhoa ja toista pienempää missä oli popcornia, elokuvan alkutekstit pyörivät jo. Lysähdin sohvalle Harryn viereen, koska muualla ei ollut tilaa (Ja olisin kyllä muutenkin mennyt Harryn viereen) ja kauhaisin kasan sipsejä syliini. Harry vei puolet sipseistäni heti alkuunsa.
- Hey! Harry! They were mine!, huudahdin ja löin häntä kevyesti olkapäähän. Harry ei vastannut, naurahti vain. Hän oli kai liian keskittynyt elokuvaan, kun minä taas en olisi halunnut katsoa sitä olleenkaan.
Vaikka kello oli vasta puoli yksitoista ja elokuva puolessa välissä, minua alkoi väsyttämään kauheasti. Huomasin, että Maria, Emma, Niall ja Liamkin olivat jo nukahtaneet. Emma nukkui suloisesti pää Zaynin olkapäällä ja Maria taas pää Niallin päätä vasten. Liam röhnötti sohvan toisessa päädyssä käpertyneenä pää sohvatyynyn päällä. Jaksoin olla valveilla ehkä viisi minuuttia enää ja sitten nukahdin.
Maria
Havahduin yhtäkkiä, kun tunsin olassani koputuksen. Raotin silmiäni ja huomasin sen olevan Emma. Nousin istumaan ja katsoin unisena siskoani, sitten tihrustin kännykkäni kelloa.
- Mitä nyt? Tiiätkö sä mitä kello on? Puoli kaksi yöllä!
- Shhh älä huua!, Emma sanoi kuiskaten.
- Tuu, mul on sulle asiaa...
- Hmph, okei sitte, mut kerro nopeesti, mä haluun takasi nukkumaa., sanoin ja vilkaisin Niallia. Ah, hän oli uskamattoman suloinen jopa nukkuessaan. Menin sitten Emman perään. Hän avasi ulko-oven niin hiljaa kuin vain pystyi. Kuului pieni narina, ja hän vilkaisi olkansa yli varmistaakseen ettei kukaan muu olisi herännyt. Istuimme kuistille tuoleille, ja vaikka olikin pimeää, katulampun valossa näin Emman kyynelten värjäämät kasvot.
- No mikä nyt on..?, kysyin ja halasin siskoani.
- Äiti soitti... Tänään aikasemmi ja...-Emma vetäisi henkeä ja räpytteli silmiään hetken, kunnes jatkoi- ... ja se sano et... , Tuli pitkä hiljaisuus. Katsoin huolestuneena Emmaa, tämän oli pakko olla jotakin vakavaa.
- Se sano, et mummi...
- Onks mummi kuollu?!, kysyin ja nousin tuolilta puoliksi seisomaan.
- E-ei, mut se... Se oli kaatunu pihalla ja...
Ulkona oli kylmä, vaikka olikin vasta kesäkuun loppu. Mutten tuntenut kylmyyttä nyt, ainoastaan harvat kyyneleet jotka valuivat poskiani pitkin maahan.
- ...ja se joutu sairaalaan...
- Nii, sanoks ne lääkärit mitään?..., kysyin hiljaa.
- Ne sano et mummil on vissiin joku aivoverenvuoto tai jokin..., Emma nyyhkytti ja sen sanottuaan purskahti itkuun. Nousin ja menin halaamaan häntä, itkien minäkin.
- Älä ny... kyl se siitä... paranee..., nieleskelin ja sain asiani vaivoin sanotuksi.
- Lääkärit oli sanonu et... et mummi... saattaa kuolla siihen...
En kyennyt enää vastaamaan, kuulin vain ulko-oven avautuvan, en halunnut katsoa kuka se oli, mutta kohta kädet kietoutuivat ympärilleni.
- Why you crying?, tuttu ja turvallinen ääni kuiskasi korvaani, ja siirryin halaamaan Niallia, painoin pääni hänen lämmintä rintaansa vasten, niin että kuulin hänen sydämensä lyönnit. Se rauhoitti, mutta vain vähän. Kyyneleiden tuloa ei voinut estää, enkä voinut myöskään vastata Niallille. Sanat olivat takertuneet kurkkuuni, enkä saanut sanaa suustani, vaikka monta kertaa yritinkin suuni avata.
Kohta Zayn tuli ulos myös, ja huomasin hänen halaavan Emmaa ja sanovan hänelle jotain, mutten kuullut mitä. Sitten ovi sulkeutui, olimme Niallin kanssa kahden tähtien vahtimassa yössä.
- Sit and tell me everything.., Niall sanoi hiljaa ja osoitti nurmikolla olevaa puukeinua. Menimme sinne istumaan, hämärään, ison jalavan oksien alle. Kerroin hänelle kaiken, vaikka siinä aikansa kestikin. Sen jälkeen Niall sulki minut halaukseen, joka kestin pitkään. Kenen tahansa One Directionin fanin unelma, istua Niall Horanin kanssa puukeinussa jalavan alla tähtikirkkaassa yössä, mutta miksen ollut siltikään onnellinen? Olihan tämä toki ihanaa, mutta... Ei tässä yhteydessä. Niall halasi minua, mutta halasiko hän vain siksi, että itkin ja olin surullinen? Vaiko siksi että hän oikeasti piti minusta? Lopulta päädyin moittimaan ajatuksissani itseäni siitä, että itkin, että olin säälittävä huomionkerjääjä, joka vain halusi saada muut kateellisiksi. Että olin tässä nyt, enkä kotona. Huomasin, että olin vetänyt käteni pois Niallin ympäriltä, ja hän oli tehnyt samoin. Katselin jalavan oksien muodostamia varjoja, jotka liikkuivat hiljalleen kun tuuli heilutteli oksia. Nostin katseeni ylös ja katsoin hopeista täysikuuta.
- Moon is beautiful tonight..., Niall yhtäkkiä sanoi vieressäni. Nyökkäsin vain hiljaisena.
- ... like you..., hän jatkoi, ja sydämmeni jätti pari lyöntiä välistä. Sanoiko Niall juuri minua kauniiksi? Käänsin katseeni nopeasti häneen ja hymyilin. Hän hymyili pehmeästi takaisin.
- T-thanks... , sanoin hiukan shokissa. Sitten hiljaisuuden vallitessa nousimme ja menimme sisälle. Muut nukkuivat rivissä sohvalla, ja me asetuimme varovasti jatkoksi. Kaikki äskeiset ajatukseni olivat kaikonneet, nyt tunsin taas olevani onnellinen, ja pystyin nukkumaan.
lauantai 6. lokakuuta 2012
Osa 6, And a tear streams down my face...
Emma
Olimme vihdoin pelanneet tarpeeksi totuutta ja tehtävää, ja kun vilkaisin kännykkäni kelloa, se näytti puoli yhdeksää. Olimme pelanneet melkein kaksi tuntia, jonka aikana Niall oli syönyt kahdesti ainakin. Huokaisin ja lösähdin sohvalle istumaan ja Zayn tuli viereeni ensin vähän ujostellen, mutta rentoutui sitten. Sydämmeni jätti pari lyöntiä välistä, ja ajatuksissani pidätin hengitystänikin kai vähän aikaa.
- Are you okay, Emma?, Zayn kysyi ja katsahti minuun ehkä vähän huolestuneen näköisenä. Miksi hän minusta olisi huolissaan?
- Y-yes I think so., änkytin vastaukseksi ja tunsin punastuvani. Käänsin pääni pois jottei Zayn tai muut olisivat sitä huomanneet. Okei, myönnettäköön, olin ehkä ihan vähän ihastunut Zayniin, mutta vain vähän. Kosketin nenänvarttani, turvotus oli laskenut ja se näytti jopa lähes normaalilta, mutta päätäni jomotti yhä vähäsen.
- I'm hungry., Niall sanoi, nousi sohvalta ja meni keittiöön.
- AGAIN?!, Maria huudahti leikkisästi ja nauroi. Niall ei vastannut mitään. Juuri silloin puhelimeni soi. Katsoin soittajaa, se oli äiti, huokaisin ja nousin sohvalta.
- Moi!, sanoin mahdollisimman pirteällä äänellä, ettei äiti olisi alkanut hössöttämään ja kyselemään, miksi kuulostin sairaalta. Menin Sannan huoneeseen ja suljin oven, muut jäivät sohvalle töllöttämään jotain ohjelmaa telkkarista.
- Missäs sinä olet sen siskosi kanssa?, äiti kysyi sanomatta edes moi. Hänen äänensävynsä oli uhkaava, mutta jotenkin surullinen. Ongelmia siis tiedossa varmaankin.
- Sannalla, oltiin yötä tääl., vastasin totuudenmukaisesti kuitenkaan mainitsematta keikasta mitään, emmehän olisi edes saaneet sinne mennä.
- Hm, vai niin. Nyt on kuitenkin niin, että mumminne on joutunut sairaalaan, ja...-
- MITÄ? MIKS? MILLON?!, huusin puhelimeen. Siellä oli hetki hiljaista. Sitten äiti henkäisi syvään ja jatkoi.
- Tänään aamulla, hän oli kastelemassa pihalla kukkiaan ja varmaankin kompastui johonkin. Ohikulkija oli kuulemma huomannut ja soittanut ambulanssin, kun mummi vain makasi maassa., äiti sanoi itkuisesti. Oli vähällä etten purskahtanut itkuun, mummi oli silti rakas vaikken aina hänestä pitänytkään. En pystynyt vastaamaan mitään, joten äiti jatkoi:
- Sillä on varmaan aivoverenvuoto, lääkäri soitti ja kertoi., äiti sanoi ja piti vähän taukoa.
- Että ei ole varmaa, selviääkö hän...
- Voi ei..., pystyin vain henkäisemään.
- Ajattelin vain ilmoittaa, että tiedät., äiti sanoi lopuksi.
- Se oli mun vika..., aloitin.
- Ei, kulta pieni, se ei ollut sinun vikasi. Älä ajattele noin.
- Oli se! Jos me oltais Marian kanssa oltu siellä se yö... Me oltais voitu kastella ne kukat ja...
- Ei ei, ette olisi voineet estää tapahtumia mitenkään, ja tiedän ettette olisi halunneet kastella niitä kukkia., äiti sanoi.
- Mutta minun pitää nyt lopettaa, voitte olla siellä toisen yön jos haluatte., hän sanoi
- Okei... Moikka sit..., sanoin ja lopetin. Puhelin tippui kädestäni ja hautasin kasvot käsiini, itkin. Mitä jos mummi kuolisi? Kaikki syyttäisivät minua ja Mariaa, vaikka äiti olikin väittänyt toista... Mitä jos... Kuulin huoneen oven raottuvan ja askelten tulevan kohti. Vilkaisin ylös, se oli Zayn. Hän istuutui viereeni sängylle ja kietoi kätensä ympärilleni.
- Why you cry?, hän kysyi hiljaa. Kohotin katseeni mutten voinut katsoa häntä, tuijotin vain poissaolevana seiniä. En vastannut, painauduin vain Zayniä vasten ja halasin. Hän oli lämmin ja turvallinen, mutten pystynyt lopettamaan itkemistä.
- Please don't cry, because otherwise I start to cry also.., Zayn pyysi ja halasin tiukemmin.
- My grandma..., aloitin, mutten saanut enempää suustani.
- Yeah, what about her?
- She is in the hospital...
- Oh, I'm sorry..., Zayn sanoi lohduttavasti.
- She fell to the home yard this morning ... The doctor told to my mother that she is a cerebral haemorrhage..., sanoin. Zayn nyökkäsi hiljaisena.
- I'm so sorry about that..., Hän lopulta sanoi melkein kuiskaten.
- Why you are sorry?, kysyin ihmetellen.
- Cause... I am, I don't know why but I'm just., hän sanoi ja nousi ylös ja veti minutin, halasi vielä kerran ja oli lähtemässä jo olohuoneeseen, mutta vedin hänet takaisin.
- Zayn, don't go... I don't want to leave yet..., sanoin ja katsoin häntä suoraan silmiin.
- Okay, then I stay here., hän sanoi ja istui takaisin sängylle. Juttelimme pitkään kaikesta mahdollisesta, kunnes tunsin oloni jo paremmaksi.
- Now we can go, I have a better feeling..., sanoin vain ja nousin, ja Zayn otti kädestäni kiinni ja menimme olohuoneeseen muiden luokse. Kaikki katsoivat meitä.
- Are you cried, Emma?, Maria kysyi huolestuneena.
- Let me explain to you sometimes, but now we can watch a movie!, sanoin ja koitin kuulostaa pirteämmältä mitä olinkaan.
- Yeah!, muut huudahtivat ja minäkin unohdin huoleni miltei heti.
-------------------------------------------------------------------
sorry täst tuli vähän lyhyt koska en saanu olla kauhee pitkää koneel enkä jaksa nyt laittaa kuvii ku en oo ettiny mitää hyvii valmiiks, mut toivottavast tykkäsitte :>>
Olimme vihdoin pelanneet tarpeeksi totuutta ja tehtävää, ja kun vilkaisin kännykkäni kelloa, se näytti puoli yhdeksää. Olimme pelanneet melkein kaksi tuntia, jonka aikana Niall oli syönyt kahdesti ainakin. Huokaisin ja lösähdin sohvalle istumaan ja Zayn tuli viereeni ensin vähän ujostellen, mutta rentoutui sitten. Sydämmeni jätti pari lyöntiä välistä, ja ajatuksissani pidätin hengitystänikin kai vähän aikaa.
- Are you okay, Emma?, Zayn kysyi ja katsahti minuun ehkä vähän huolestuneen näköisenä. Miksi hän minusta olisi huolissaan?
- Y-yes I think so., änkytin vastaukseksi ja tunsin punastuvani. Käänsin pääni pois jottei Zayn tai muut olisivat sitä huomanneet. Okei, myönnettäköön, olin ehkä ihan vähän ihastunut Zayniin, mutta vain vähän. Kosketin nenänvarttani, turvotus oli laskenut ja se näytti jopa lähes normaalilta, mutta päätäni jomotti yhä vähäsen.
- I'm hungry., Niall sanoi, nousi sohvalta ja meni keittiöön.
- AGAIN?!, Maria huudahti leikkisästi ja nauroi. Niall ei vastannut mitään. Juuri silloin puhelimeni soi. Katsoin soittajaa, se oli äiti, huokaisin ja nousin sohvalta.
- Moi!, sanoin mahdollisimman pirteällä äänellä, ettei äiti olisi alkanut hössöttämään ja kyselemään, miksi kuulostin sairaalta. Menin Sannan huoneeseen ja suljin oven, muut jäivät sohvalle töllöttämään jotain ohjelmaa telkkarista.
- Missäs sinä olet sen siskosi kanssa?, äiti kysyi sanomatta edes moi. Hänen äänensävynsä oli uhkaava, mutta jotenkin surullinen. Ongelmia siis tiedossa varmaankin.
- Sannalla, oltiin yötä tääl., vastasin totuudenmukaisesti kuitenkaan mainitsematta keikasta mitään, emmehän olisi edes saaneet sinne mennä.
- Hm, vai niin. Nyt on kuitenkin niin, että mumminne on joutunut sairaalaan, ja...-
- MITÄ? MIKS? MILLON?!, huusin puhelimeen. Siellä oli hetki hiljaista. Sitten äiti henkäisi syvään ja jatkoi.
- Tänään aamulla, hän oli kastelemassa pihalla kukkiaan ja varmaankin kompastui johonkin. Ohikulkija oli kuulemma huomannut ja soittanut ambulanssin, kun mummi vain makasi maassa., äiti sanoi itkuisesti. Oli vähällä etten purskahtanut itkuun, mummi oli silti rakas vaikken aina hänestä pitänytkään. En pystynyt vastaamaan mitään, joten äiti jatkoi:
- Sillä on varmaan aivoverenvuoto, lääkäri soitti ja kertoi., äiti sanoi ja piti vähän taukoa.
- Että ei ole varmaa, selviääkö hän...
- Voi ei..., pystyin vain henkäisemään.
- Ajattelin vain ilmoittaa, että tiedät., äiti sanoi lopuksi.
- Se oli mun vika..., aloitin.
- Ei, kulta pieni, se ei ollut sinun vikasi. Älä ajattele noin.
- Oli se! Jos me oltais Marian kanssa oltu siellä se yö... Me oltais voitu kastella ne kukat ja...
- Ei ei, ette olisi voineet estää tapahtumia mitenkään, ja tiedän ettette olisi halunneet kastella niitä kukkia., äiti sanoi.
- Mutta minun pitää nyt lopettaa, voitte olla siellä toisen yön jos haluatte., hän sanoi
- Okei... Moikka sit..., sanoin ja lopetin. Puhelin tippui kädestäni ja hautasin kasvot käsiini, itkin. Mitä jos mummi kuolisi? Kaikki syyttäisivät minua ja Mariaa, vaikka äiti olikin väittänyt toista... Mitä jos... Kuulin huoneen oven raottuvan ja askelten tulevan kohti. Vilkaisin ylös, se oli Zayn. Hän istuutui viereeni sängylle ja kietoi kätensä ympärilleni.
- Why you cry?, hän kysyi hiljaa. Kohotin katseeni mutten voinut katsoa häntä, tuijotin vain poissaolevana seiniä. En vastannut, painauduin vain Zayniä vasten ja halasin. Hän oli lämmin ja turvallinen, mutten pystynyt lopettamaan itkemistä.
- Please don't cry, because otherwise I start to cry also.., Zayn pyysi ja halasin tiukemmin.
- My grandma..., aloitin, mutten saanut enempää suustani.
- Yeah, what about her?
- She is in the hospital...
- Oh, I'm sorry..., Zayn sanoi lohduttavasti.
- She fell to the home yard this morning ... The doctor told to my mother that she is a cerebral haemorrhage..., sanoin. Zayn nyökkäsi hiljaisena.
- I'm so sorry about that..., Hän lopulta sanoi melkein kuiskaten.
- Why you are sorry?, kysyin ihmetellen.
- Cause... I am, I don't know why but I'm just., hän sanoi ja nousi ylös ja veti minutin, halasi vielä kerran ja oli lähtemässä jo olohuoneeseen, mutta vedin hänet takaisin.
- Zayn, don't go... I don't want to leave yet..., sanoin ja katsoin häntä suoraan silmiin.
- Okay, then I stay here., hän sanoi ja istui takaisin sängylle. Juttelimme pitkään kaikesta mahdollisesta, kunnes tunsin oloni jo paremmaksi.
- Now we can go, I have a better feeling..., sanoin vain ja nousin, ja Zayn otti kädestäni kiinni ja menimme olohuoneeseen muiden luokse. Kaikki katsoivat meitä.
- Are you cried, Emma?, Maria kysyi huolestuneena.
- Let me explain to you sometimes, but now we can watch a movie!, sanoin ja koitin kuulostaa pirteämmältä mitä olinkaan.
- Yeah!, muut huudahtivat ja minäkin unohdin huoleni miltei heti.
-------------------------------------------------------------------
sorry täst tuli vähän lyhyt koska en saanu olla kauhee pitkää koneel enkä jaksa nyt laittaa kuvii ku en oo ettiny mitää hyvii valmiiks, mut toivottavast tykkäsitte :>>
perjantai 5. lokakuuta 2012
Osa 5, You make my heart race
Maria
Katselimme Emman kanssa Sannan yllättynyttä ilmettä, kun olimme saaneet eilisen tapahtumat kerrottua(olimme siis kertoneet Sannalle vasta aamulla, koska Emma oli halunnut nukkumaan). Sanna oli myös suuri 1D fani, ja reagoi myös fanin tavoin. Leveä hymy kohosi hänen kasvoilleen kun hän pomppasi ylös nojatuolista ja näytti siltä, että olisi juuri pyörtymässä siihen paikkaan, vaikkei ollut edes nähnyt poikia toisin kuin me. Sanna ei myöskään ollut päässyt heidän keikalleen, koska hänen vanhemmillaan tai hänellä itsellään ei ollut paljoa rahaa.
-Te ootte tosi onnekkait, oikeesti!, hän sanoi ja nauroi. Oli kiva omistaa kaveri, joka ei olisi mistään kateellinen. Sanna oli aina niin iloinen ja myönteinen kaikille.
- Hah, niinhän me varmaan ollaanki, mut en tiiä nähääks niit enää..., sanoin hiukan surullisena ja Emma nyökkäili vieressä.
-Vaikka onhan ne vissiin pari viikkoo Suomessa kumminki..?, Emma sanoi ja katsoi minuun varmistuakseen asiasta.
-Niin onkii, mut jos niil on kauheesti jotai haastatteluit ja muita...
-Mennäänkö kaupungille? Ties vaikka nähtäis niitä., kysäisin, ja Sanna oli heti mukana innosta hypellen.
-Jooooo mä tahon nähä Harryn!, hän huudahti ja ryntäsi jo eteiseen. Emma makasi edelleenkin sohvalla ja näytti kipeältä.
-Entäs sä Emma?, kysyin ja katsahdin siskooni.
-Emmä oikeen tiiä... Mul on vähän huono olo, et menkää te vaan., hän myönsi hieman allapäin.
-Mut ei me ilman sua voia mennä, kun jäisit kaikesta paitsi... Jos ees nähään poikii., yritin, mutta turhaan.
-Ei, kyl te voitte mennä, mä pärjään kyllä ja teen vaikka ruokaa jos jaksan., Emma sanoi tiukemmin kuin olin ajatellutkaan, ja melkeinpä työnsi meidät ovesta ulos noustuaan ensin sohvalta.
-Ja pitäkää hauskaa!, hän huusi peräämme ja pamautti oven kiinni.
Päätimme ensiksi lähteä läheiseen puistoon, ihan vain kävelemään. En ollut nähnyt Sannaa aikoihin, joten kerrottavaa oli paljon. Kun olimme kävelleet vähän aikaa melko rauhalliseen tahtiin, kuulin tutun äänen takaamme.
-Hi, Maria!
Käännyin ja näin Zaynin hymyilevät kasvot ensimmäisenä. Vähän matkan päässä olivat muutkin.
-Oh, hi boys! Nice to see you again!, melkein hihkuin, ja kun vilkaisin Sannaan, huomasin että hän oli jähmettynyt paikalleen hymy korvissa asti ja valkoiset hampaat välkkyen. Hänen vaaleanruskeat, ohuet hiuksensa oli kietaistu poninhännälle ja nyt tuuli liehutti niitä kevyesti ilmassa.
Muutkin pojat saavuttivat meidät ja vilkaisin Zayniin, joka edelleenkin hymyili suloista hymyään. Hänellä oli niin kauniit silmät... Mutta Niallilla oli kauniimmat, ainakin minun mielestäni.
-How are you?, Harry kysyi meiltä, tai varmaankin enemmän minulta, mutta kuitenkin.
-I'm fine, you?, vastasin, ja vilkaisin nopeasti Sannaa, joka edelleenkin tuijotti poikia suu auki sanomatta sanaakaan.
Liam viisaana avasi suunsa ja katsoi Sannaan, joka edelleenkin tuijotti heitä.
- Hi, who you are?, Liam kysyi hymyillen ystävältäni. Sanna oli hiljaa, joten tökkäsin häntä kyynärpäällä kylkeen, ja sain palkinnoksi vihaisen katseen, joka sittemmin siirtyi takaisin poikiin.
-Ah, I-I'm Sanna..., hän änkytti ja tirskahdin. Taas vihainen mulkaisu minuun.
Harry käänsi nyt katseensa Zaynistä, jonka kanssa oli jutellut, Sannaan ja virnisti.
- Nice to meet you, Sanna. I'm Harry., hän sanoi ja väläytti valloittavaa hymyään. Minua nauratti Harryn tapa ääntää ystäväni nimi, se kuulosti enemmänkin Sanalta tai Sanjalta kuin Sannalta, mutta pääasia että hän ymmärsi sen.
Sanna näytti siltä kuin olisi saanut sydänkohtauksen sille punaisella sekunnilla, kun Harry katsoi häneen.
- I... I know it. And nice to meet you too, Harry..., Sanna kangerteli ja oli muissa maailmoissa. Vasta silloin huomasin, ettei Louis ollut puhunut vielä yhtään, ja näytti muutenkin vähän kireältä. Kurtistin kulmiani ja katsoin tutkivasti Louisiin.
-Why Louis is about feeling down?, kuiskasin Zaynille
- He and Eleanor had a dispute a couple of days ago, and since then he has been like that., Zayn sanoi ja katsoi hieman säälien Louista.
- Too bad, they are so cute couple..., sanoin hieman surullisena.
-Yeah, Zayn tyytyi vain myöntämään. Kun siirsin katseeni muihin, huomasin Niallin katsoneen minua, mutta nyt hän käänsi nopeasti katseensa pois. Huomasin hänen olevan hiukan punainen. Hymyilin itsekseni, Niall oli niin hassu.
- Where's Emma?, Zayn kysyi yhtäkkiä, ja katsoi minuun kysyvästi. Olin ihan unohtanut siskoni jo.
- She is at home... Or actually Sanna's home, but anyway.
- Why she isn't here?, Zayn kysyi ihmetellen.
-'Cause she felt sick, if you know what I mean..., sanoin ja potkin soratieltä kiviä nurmikolle.
-Oh... But if you don't mind, we could go say hello. So, if she isn't very sick..., Louis ehdotti kuultuaan keskustelumme. Olin helpottunut että hänkin puhui jotain.
-Yeah, that's good idea!, Niall ja Liam sanoivat yhtä aikaa.
- So, we go then, if you haven't busy for this day?, kysyin pojilta.
- No, we haven't busy for this day., Harry sanoi ja niin lähdimme kävelemään kohti Sannan taloa. Emma saisi elämänsä yllätyksen.
Emma
Kun Sanna ja Maria olivat lähteneet, nukahdin melkein heti. Heräsin vähän ajan päästä siihen, että tiputin kännykkäni lattialle sohvan käsinojalta, ja sitä takaisin onkiessani satuin vilkaisemaan kelloa. Se näytti kohta puolta päivää. Ihmettelin vähän, missä Maria ja Sanna viipyivät, olivat kohta olleet kävelyllään puolitoista tuntia. No, päätin kuitenkin vähän yrittää tehdä jotain, joten vaihdoin vaatteet, harjasin hiukset ja pesin hampaat. Meikkaamaan en jaksanut alkaa, eihän tänne mitään vieraitakaan tänään tulisi, joten ihan sama. Kun istuin sohvalle levähtämään, kuulin oven käyvän.
-Moi Emma!, kuulin Sannan huutavan.
-Mooi! Miks teil meni noi pitkää? Näitteks te poikii?, kyselin. Kuulin Marian hihittävän eteisessä.
- Yeah! And they came here!, Maria huusi ja kurkkasi eteisestä.
-WHAT!?, huudahdin. Eihän minulla ollut edes meikkiä!
- After all, I don't have any make up! You could even announce!, huusin sohvalta, ja kun käännyin eteisen suuntaan, huomasin poikien todella olevan täällä.
- You don't need make up, you're still beautiful., Zayn sanoi ja hymyili. Hymyilin takaisin ja Louis virnisti Zaynin takana.
- Don't grinning there, Louis! We're just friends., Zayn sanoi kun huomasi Louiksen kiusoittelevan virneen. Sydämeni heitti volttia rinnassani, Zayn oli sanonut minua kauniiksi... Ja että olisimme ystäviä... Virnistin Louikselle takaisin, ja näytin kieltä. Sillä välin Maria oli esitellyt muille vähän Sannan taloa, kun Sanna taas puuhasi keittiössä ja laittoi ilmeisesti jotain ruokaa. Hän oli sanonut, että hänen vanhempansa eivät olisi kotona tänään ollenkaan, ja huomennakin vain illan, joten poikien ei tarvitsisi vielä lähteä.
- You have a nice house., Harry sai sanotuksi kun istuutui melko ison kulmasohvan toiseen päähän. Sanna lauloi keittiössä I Wish:iä.
-What are you doing, Sanna? Maria kysyi.
-OH HOW I WISH THAT WAS ME!!!, Sanna vastasi.
- I will make food for you., hän jatkoi heti perään. Kaikki repesivät nauramaan, erityisesti Niall, joka piteli mahaansa naama punaisena ja tippui lopulta lattialle. Nauroimme vielä kovempaa, ja Sanna tuli keittiön ovelle ihmettelemään.
-Why you guys laughing?, hän kysyi. Me vain nauroimme, kun emme pystyneet mitään vastaamaankaan. Niall kieriskeli edelleenkin lattialla ja nauroi hullun lailla. Sannaakin alkoi naurattaa, ja kohta nauroimme kaikki kuorossa. Vihdoin, kymmenen minuutin hekotuksen jälkeen Niallkin lopetti.
-I'm hungry., hän sanoi.
-You're always hungry., Louis lisäsi ja tirskahdin.
-So what?, Niall kysyi ja marssi keittiöön.
-When food is ready?, kuulin hänen kysyvän Sannalta.
-Now!, Sanna huusi ovelta kaikille.
- What's for dinner?, Liam kysyi.
-Pea soup., Sanna sanoi, ja ojensi Liamille haarukan.
-No spoons for me, no spooooons, never spoooooooooooooooons, I don't want spooooons... , Liam lauleskeli, ja Sanna naurahti.
-I know, Liam, I know it. You hate spoooooooooons!, Sanna sanoi ja matki Liamin tapaa sanoa "spoons".
- And I know that you know I hate spoons., Liam sanoi ja virnisti, alkoi sitten haarukoida hernesoppaansa. Se näytti aika epätoivoiselta, mutta Liamia se ei kai haitannut, että hän söi vähän hitaammin kuin muut.
Liam tuli olohuoneeseen vähän myöhemmin kuin muut, muttemme antaneet sen haitata, jokainenhan tietää, ettei hernekeiton syöminen haarukalla ollut kovin helppoa tai nopeaa. Huomasin Louiksen kirjoittavan keskittyneenä tekstiviestiä. Hän näytti huolestuneelta myös saadessaan vastauksen. Hän jutteli varmasti Eleanorin kanssa.
-Who sent you a message, Lou?, Niall kysyi.
-Eleanor., Louis vastasi edelleen katse kiinni saamassaan viestissä.
-What did she say?
- I don't want to talk about it now., Louis sanoin ja näytti surulliselta. Hänen toisella puolellaan istuva Harry halasi häntä.
-What did she say?, Harry kysyi kysymyksen uudestaan, tällä kertaa kuiskaten. Louis näytti hänelle viestin, ja Harry nyökkäsi synkän näköisenä. Sitten Louis nousi ja meni ulkoterassille. Harry nousi kans ja oli lähdössä perään, mutta tartuin häntä kädestä ja estin menemästä. Harry katsoi minuun kysysvästi.
- Maybe he wants to be alone for a while., sanoin, ja Harry nyökkäsi käyden takaisin istumaan. Kun Louis tuli hetken päästä takaisin, katsoimme häntä kysyvästi.
-Nothing new., hän vain sanoi ja lösähti sohvalle istumaan. Olin huolissani hänestä ja Eleanorista... Louis murtuisi täysin jos Eleanor jättäisi hänet ja vielä nyt, kun he olivat Suomessa.
-I'm bored., Harry totesi hetken hiljaisuuden jälkeen.
-Yeah, Liam myönteli.
-So, what we do?, Maria kysäisi.
-Truth or dare!, minä ja Sanna huudahdettiin yhteen ääneen.
Pojat olivat samaa mieltä, joten pelasimme siis totuutta ja tehtävää. Minä pyöräytin pulloa ja se osui Zayniin.
-Truth or dare, Zayn?
- Truth, hän vastasi nopeasti.
-Do you like the girl from any sense?
- Yes, I like., Zayn vastasi hymyillen, ja sai kaikki muut katsomaan ensin toisiaan ja sitten häntä.
- What is that girl's name?, Louis kysyi yhtä aikaa minun kanssani.
- It's a secret!, Zayn kuiskasi mystisenä ja vilkaisi minua niillä kauniilla silmillään. Hymyilin. Seuraavaksi pullo osui Mariaan. Hän valitsi tehtävän.
- Hugs to any person who you want to hug., Louis sanoi ja virnisti. Maria halasi vieressään olevaa Niallia, ja Niall häntä.
-Awwww!, me kaikki henkäisimme.
- You're so cute couple!, Louis sanoi ja katsoi heitä hymyillen.
- We're not couple! Just friends., sanoin ja Louis nauroi.
-What?, Niall kysyi nauraen.
- Hahaha you're not couple? Are you kidding me?
- Really, we're not couple.., sanoin naurahtaen. Louis katsoi edelleen epäilevästi.
- Seriously, Louis!, sanoin edelleenkin nauraen. Niin emme olleet mikään pari... Ainakaan vielä.
-----------------------------------------------------------------------
Nyt vähän pitempi ku edellinen oli lyhyt =)) ja tiiän et enkun lauseis varmaa virheit mut whatever jos kummikii tajuutte mitä siin puhutaa :)
Katselimme Emman kanssa Sannan yllättynyttä ilmettä, kun olimme saaneet eilisen tapahtumat kerrottua(olimme siis kertoneet Sannalle vasta aamulla, koska Emma oli halunnut nukkumaan). Sanna oli myös suuri 1D fani, ja reagoi myös fanin tavoin. Leveä hymy kohosi hänen kasvoilleen kun hän pomppasi ylös nojatuolista ja näytti siltä, että olisi juuri pyörtymässä siihen paikkaan, vaikkei ollut edes nähnyt poikia toisin kuin me. Sanna ei myöskään ollut päässyt heidän keikalleen, koska hänen vanhemmillaan tai hänellä itsellään ei ollut paljoa rahaa.
-Te ootte tosi onnekkait, oikeesti!, hän sanoi ja nauroi. Oli kiva omistaa kaveri, joka ei olisi mistään kateellinen. Sanna oli aina niin iloinen ja myönteinen kaikille.
- Hah, niinhän me varmaan ollaanki, mut en tiiä nähääks niit enää..., sanoin hiukan surullisena ja Emma nyökkäili vieressä.
-Vaikka onhan ne vissiin pari viikkoo Suomessa kumminki..?, Emma sanoi ja katsoi minuun varmistuakseen asiasta.
-Niin onkii, mut jos niil on kauheesti jotai haastatteluit ja muita...
-Mennäänkö kaupungille? Ties vaikka nähtäis niitä., kysäisin, ja Sanna oli heti mukana innosta hypellen.
-Jooooo mä tahon nähä Harryn!, hän huudahti ja ryntäsi jo eteiseen. Emma makasi edelleenkin sohvalla ja näytti kipeältä.
-Entäs sä Emma?, kysyin ja katsahdin siskooni.
-Emmä oikeen tiiä... Mul on vähän huono olo, et menkää te vaan., hän myönsi hieman allapäin.
-Mut ei me ilman sua voia mennä, kun jäisit kaikesta paitsi... Jos ees nähään poikii., yritin, mutta turhaan.
-Ei, kyl te voitte mennä, mä pärjään kyllä ja teen vaikka ruokaa jos jaksan., Emma sanoi tiukemmin kuin olin ajatellutkaan, ja melkeinpä työnsi meidät ovesta ulos noustuaan ensin sohvalta.
-Ja pitäkää hauskaa!, hän huusi peräämme ja pamautti oven kiinni.
Päätimme ensiksi lähteä läheiseen puistoon, ihan vain kävelemään. En ollut nähnyt Sannaa aikoihin, joten kerrottavaa oli paljon. Kun olimme kävelleet vähän aikaa melko rauhalliseen tahtiin, kuulin tutun äänen takaamme.
-Hi, Maria!
Käännyin ja näin Zaynin hymyilevät kasvot ensimmäisenä. Vähän matkan päässä olivat muutkin.
-Oh, hi boys! Nice to see you again!, melkein hihkuin, ja kun vilkaisin Sannaan, huomasin että hän oli jähmettynyt paikalleen hymy korvissa asti ja valkoiset hampaat välkkyen. Hänen vaaleanruskeat, ohuet hiuksensa oli kietaistu poninhännälle ja nyt tuuli liehutti niitä kevyesti ilmassa.
Muutkin pojat saavuttivat meidät ja vilkaisin Zayniin, joka edelleenkin hymyili suloista hymyään. Hänellä oli niin kauniit silmät... Mutta Niallilla oli kauniimmat, ainakin minun mielestäni.
-How are you?, Harry kysyi meiltä, tai varmaankin enemmän minulta, mutta kuitenkin.
-I'm fine, you?, vastasin, ja vilkaisin nopeasti Sannaa, joka edelleenkin tuijotti poikia suu auki sanomatta sanaakaan.
Liam viisaana avasi suunsa ja katsoi Sannaan, joka edelleenkin tuijotti heitä.
- Hi, who you are?, Liam kysyi hymyillen ystävältäni. Sanna oli hiljaa, joten tökkäsin häntä kyynärpäällä kylkeen, ja sain palkinnoksi vihaisen katseen, joka sittemmin siirtyi takaisin poikiin.
-Ah, I-I'm Sanna..., hän änkytti ja tirskahdin. Taas vihainen mulkaisu minuun.
Harry käänsi nyt katseensa Zaynistä, jonka kanssa oli jutellut, Sannaan ja virnisti.
- Nice to meet you, Sanna. I'm Harry., hän sanoi ja väläytti valloittavaa hymyään. Minua nauratti Harryn tapa ääntää ystäväni nimi, se kuulosti enemmänkin Sanalta tai Sanjalta kuin Sannalta, mutta pääasia että hän ymmärsi sen.
Sanna näytti siltä kuin olisi saanut sydänkohtauksen sille punaisella sekunnilla, kun Harry katsoi häneen.
- I... I know it. And nice to meet you too, Harry..., Sanna kangerteli ja oli muissa maailmoissa. Vasta silloin huomasin, ettei Louis ollut puhunut vielä yhtään, ja näytti muutenkin vähän kireältä. Kurtistin kulmiani ja katsoin tutkivasti Louisiin.
-Why Louis is about feeling down?, kuiskasin Zaynille
- He and Eleanor had a dispute a couple of days ago, and since then he has been like that., Zayn sanoi ja katsoi hieman säälien Louista.
- Too bad, they are so cute couple..., sanoin hieman surullisena.
-Yeah, Zayn tyytyi vain myöntämään. Kun siirsin katseeni muihin, huomasin Niallin katsoneen minua, mutta nyt hän käänsi nopeasti katseensa pois. Huomasin hänen olevan hiukan punainen. Hymyilin itsekseni, Niall oli niin hassu.
- Where's Emma?, Zayn kysyi yhtäkkiä, ja katsoi minuun kysyvästi. Olin ihan unohtanut siskoni jo.
- She is at home... Or actually Sanna's home, but anyway.
- Why she isn't here?, Zayn kysyi ihmetellen.
-'Cause she felt sick, if you know what I mean..., sanoin ja potkin soratieltä kiviä nurmikolle.
-Oh... But if you don't mind, we could go say hello. So, if she isn't very sick..., Louis ehdotti kuultuaan keskustelumme. Olin helpottunut että hänkin puhui jotain.
-Yeah, that's good idea!, Niall ja Liam sanoivat yhtä aikaa.
- So, we go then, if you haven't busy for this day?, kysyin pojilta.
- No, we haven't busy for this day., Harry sanoi ja niin lähdimme kävelemään kohti Sannan taloa. Emma saisi elämänsä yllätyksen.
Emma
Kun Sanna ja Maria olivat lähteneet, nukahdin melkein heti. Heräsin vähän ajan päästä siihen, että tiputin kännykkäni lattialle sohvan käsinojalta, ja sitä takaisin onkiessani satuin vilkaisemaan kelloa. Se näytti kohta puolta päivää. Ihmettelin vähän, missä Maria ja Sanna viipyivät, olivat kohta olleet kävelyllään puolitoista tuntia. No, päätin kuitenkin vähän yrittää tehdä jotain, joten vaihdoin vaatteet, harjasin hiukset ja pesin hampaat. Meikkaamaan en jaksanut alkaa, eihän tänne mitään vieraitakaan tänään tulisi, joten ihan sama. Kun istuin sohvalle levähtämään, kuulin oven käyvän.
-Moi Emma!, kuulin Sannan huutavan.
-Mooi! Miks teil meni noi pitkää? Näitteks te poikii?, kyselin. Kuulin Marian hihittävän eteisessä.
- Yeah! And they came here!, Maria huusi ja kurkkasi eteisestä.
-WHAT!?, huudahdin. Eihän minulla ollut edes meikkiä!
- After all, I don't have any make up! You could even announce!, huusin sohvalta, ja kun käännyin eteisen suuntaan, huomasin poikien todella olevan täällä.
- You don't need make up, you're still beautiful., Zayn sanoi ja hymyili. Hymyilin takaisin ja Louis virnisti Zaynin takana.
- Don't grinning there, Louis! We're just friends., Zayn sanoi kun huomasi Louiksen kiusoittelevan virneen. Sydämeni heitti volttia rinnassani, Zayn oli sanonut minua kauniiksi... Ja että olisimme ystäviä... Virnistin Louikselle takaisin, ja näytin kieltä. Sillä välin Maria oli esitellyt muille vähän Sannan taloa, kun Sanna taas puuhasi keittiössä ja laittoi ilmeisesti jotain ruokaa. Hän oli sanonut, että hänen vanhempansa eivät olisi kotona tänään ollenkaan, ja huomennakin vain illan, joten poikien ei tarvitsisi vielä lähteä.
- You have a nice house., Harry sai sanotuksi kun istuutui melko ison kulmasohvan toiseen päähän. Sanna lauloi keittiössä I Wish:iä.
-What are you doing, Sanna? Maria kysyi.
-OH HOW I WISH THAT WAS ME!!!, Sanna vastasi.
- I will make food for you., hän jatkoi heti perään. Kaikki repesivät nauramaan, erityisesti Niall, joka piteli mahaansa naama punaisena ja tippui lopulta lattialle. Nauroimme vielä kovempaa, ja Sanna tuli keittiön ovelle ihmettelemään.
-Why you guys laughing?, hän kysyi. Me vain nauroimme, kun emme pystyneet mitään vastaamaankaan. Niall kieriskeli edelleenkin lattialla ja nauroi hullun lailla. Sannaakin alkoi naurattaa, ja kohta nauroimme kaikki kuorossa. Vihdoin, kymmenen minuutin hekotuksen jälkeen Niallkin lopetti.
-I'm hungry., hän sanoi.
-You're always hungry., Louis lisäsi ja tirskahdin.
-So what?, Niall kysyi ja marssi keittiöön.
-When food is ready?, kuulin hänen kysyvän Sannalta.
-Now!, Sanna huusi ovelta kaikille.
- What's for dinner?, Liam kysyi.
-Pea soup., Sanna sanoi, ja ojensi Liamille haarukan.
-No spoons for me, no spooooons, never spoooooooooooooooons, I don't want spooooons... , Liam lauleskeli, ja Sanna naurahti.
-I know, Liam, I know it. You hate spoooooooooons!, Sanna sanoi ja matki Liamin tapaa sanoa "spoons".
- And I know that you know I hate spoons., Liam sanoi ja virnisti, alkoi sitten haarukoida hernesoppaansa. Se näytti aika epätoivoiselta, mutta Liamia se ei kai haitannut, että hän söi vähän hitaammin kuin muut.
Liam tuli olohuoneeseen vähän myöhemmin kuin muut, muttemme antaneet sen haitata, jokainenhan tietää, ettei hernekeiton syöminen haarukalla ollut kovin helppoa tai nopeaa. Huomasin Louiksen kirjoittavan keskittyneenä tekstiviestiä. Hän näytti huolestuneelta myös saadessaan vastauksen. Hän jutteli varmasti Eleanorin kanssa.
-Who sent you a message, Lou?, Niall kysyi.
-Eleanor., Louis vastasi edelleen katse kiinni saamassaan viestissä.
-What did she say?
- I don't want to talk about it now., Louis sanoin ja näytti surulliselta. Hänen toisella puolellaan istuva Harry halasi häntä.
-What did she say?, Harry kysyi kysymyksen uudestaan, tällä kertaa kuiskaten. Louis näytti hänelle viestin, ja Harry nyökkäsi synkän näköisenä. Sitten Louis nousi ja meni ulkoterassille. Harry nousi kans ja oli lähdössä perään, mutta tartuin häntä kädestä ja estin menemästä. Harry katsoi minuun kysysvästi.
- Maybe he wants to be alone for a while., sanoin, ja Harry nyökkäsi käyden takaisin istumaan. Kun Louis tuli hetken päästä takaisin, katsoimme häntä kysyvästi.
-Nothing new., hän vain sanoi ja lösähti sohvalle istumaan. Olin huolissani hänestä ja Eleanorista... Louis murtuisi täysin jos Eleanor jättäisi hänet ja vielä nyt, kun he olivat Suomessa.
-I'm bored., Harry totesi hetken hiljaisuuden jälkeen.
-Yeah, Liam myönteli.
-So, what we do?, Maria kysäisi.
-Truth or dare!, minä ja Sanna huudahdettiin yhteen ääneen.
Pojat olivat samaa mieltä, joten pelasimme siis totuutta ja tehtävää. Minä pyöräytin pulloa ja se osui Zayniin.
-Truth or dare, Zayn?
- Truth, hän vastasi nopeasti.
-Do you like the girl from any sense?
- Yes, I like., Zayn vastasi hymyillen, ja sai kaikki muut katsomaan ensin toisiaan ja sitten häntä.
- What is that girl's name?, Louis kysyi yhtä aikaa minun kanssani.
- It's a secret!, Zayn kuiskasi mystisenä ja vilkaisi minua niillä kauniilla silmillään. Hymyilin. Seuraavaksi pullo osui Mariaan. Hän valitsi tehtävän.
- Hugs to any person who you want to hug., Louis sanoi ja virnisti. Maria halasi vieressään olevaa Niallia, ja Niall häntä.
-Awwww!, me kaikki henkäisimme.
- You're so cute couple!, Louis sanoi ja katsoi heitä hymyillen.
- We're not couple! Just friends., sanoin ja Louis nauroi.
-What?, Niall kysyi nauraen.
- Hahaha you're not couple? Are you kidding me?
- Really, we're not couple.., sanoin naurahtaen. Louis katsoi edelleen epäilevästi.
- Seriously, Louis!, sanoin edelleenkin nauraen. Niin emme olleet mikään pari... Ainakaan vielä.
Nyt vähän pitempi ku edellinen oli lyhyt =)) ja tiiän et enkun lauseis varmaa virheit mut whatever jos kummikii tajuutte mitä siin puhutaa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)