Osa 11, There's something in your eyes

Maria

"It's time to get up, beautiful, sun is shining, a perfect day to go shopping... So wake up and give me a goodmorning kiss..."
Havahduin ja raotin silmäluomiani. Niall makasi patjani vieressä nojaten sen reunalle ristittyihin käsivarsiinsa. Hän katsoi suoraan silmiini, olisin vain voinut tuijottaa noita taiaansinisiä silmiä koko päivän ja hymyillä.
- Yay, you're awake!, hän hihkaisi kun huomasi minun olevan hereillä.
- Of course I am, it would be strange if someone doesn't wake up for a beautiful song like that., vastasin edelleenkin hymyillen. Niall hymyili takaisin.
- How long have you been sitting there?, kysyin ja naurahdin.
- Maybe ten minutes, hän vastasi hetken ensin mietittyään.
- And the whole time you are staring at me?
- Yes.
- Why?
- Because you are so beautiful., hän sanoi yhä hymyillen.
- No I'm not.
- Yes you are.
- No I'm n-, Niall keskeytti lauseeni ja suuteli minua.
- Yes you are, hän sanoi virnistäen.
- Come on, let's go eat., hän sanoi ja nousi istumaan.
- I have to go getting dressed at first., sanoin ja nousin seisomaan peittooni käärittynä. Hipsin Sannan huoneeseen mahdollisimman hiljaa etten herättäisi häntä, puin tummansinisen t-paidan ja harmaat lökärit ja harjasin hiukset. En viitsinyt alkaa meikkaamaan vielä, mitä sitä suotta aamupalalle.
- Ai huomenta., kuulin uneliaan äänen takantani juuri, kun olin sulkemassa huoneen ovea. Käännyin ja näin Sannan istumassa silmänaluset mustana sänkynsä laidalla.
- Huomenta, et vissiin nukkunu kauheen hyvin?, kysyin ja virnistin.
- No en... Miten oot muute jo hereillä? Kellohan on vasta jotain puol kaheksan.
- Niall herätti mut, meen syömään nyt aamupalaa ennenku se yks syö kaikki ruuat kaapeista., sanoin ja suljin oven. Kompuroin olohuoneen läpi yrittämättä herättää muita, ja livahdin nopeasti keittiöön. Niall istui ruokapöydän ääressä ja tunki suuhunsa jo ties kuinka monennetta leipää.
- Niall! Take it easy, no one will steal your food!, nauroin. Niall katsoi minua jotenkin moittivasti.
- But Maria, I'm really hungry, let me eat., hän mumelsi vastaukseksi suu täynnä ruokaa. Olisin voinut nauraa ääneen, mutta en kehdannut, muut olisivat kumminkin heränneet.
Tein itselleni pari leipää, pistin kahvin kiehumaan ja istuuduin Niallin seuraksi syömään.
Vähän ajan päästä Sannakin tuli keittiöön, edelleenkin yhtä väsyneen näköisenä kuin äskenkin.
- Good morning, Sanna., Niall sanoi edelleenkin suu täynnä ruokaa. Hän oli varmaan syönyt jo kuusi leipä ainakin.
- Morning, Sanna vastasi eikä edes vilkaissut meihin. Meni vain jääkaapille, teki pari leipää ja häipyi takaisin olohuoneeseen.
- She slept badly, selvensin kaverini outoa käytöstä Niallille, joka nyökkäsi suu edelleenkin täynnä ruokaa.
Kun olin syönyt, nousin ylös, vein astiat tiskialtaaseen.
- Where are you going?, Niall kysyi kun olin lähdössä pois keittiöstä.
- To the bathroom., sanoin, hain meikkini, suoristusrautani ja harjani Sannan huoneesta ja menin vessaan. Suoristin hiukseni ja aloin meikata. Niallkin tuli vessaan ja alkoi laittaa hiuksiaan.
- Do you wanna go shopping today?, hän kysyi.
- Of course I want!, vastasin ja hymyilin.
- It is a stupid question, right?, Niall naurahti ja vilkaisi minuun peilin kautta.
- Yes it is., vastasin ja lähdin vaihtamaan vaatteita vähän edustavampiin.
Laitoin  mustat legginsit, keltaisen topin ja vaalean beigen, ohuen neuleen jossa oli puolipitkät hihat.
- Wow, you look so good, Niall sanoi ja hymyili.
- You too, my love.
- So, let's go!, Niall sanoi ja kävelimme teeskennellyn ylpeästi (ja hitaasti) käsikynkässä eteiseen. Sanna istui edelleenkin sohvalla ja katsoi meitä kummeksuen.
- Guys, what are you doing?, hän kysyi nauruaan pidätellen.
- We are going shopping, sanoin laittaessani valkoisia converseja jalkaani.
- But the clock displays only nine? , Sanna katsoi meitä ihmetellen.
- Yeah? Is it a problem?, kysyin.
- No, it's not, I'm just wondering...
- Well, good then.
- C'mon, Maria!, Niall huusi ulkonta.
- I'm coming!, huusin takaisin.
- So, we go now, bye!, huusin Sannalle olohuoneeseen ja suljin oven perässäni.
- At last! What took you so long?, Niall ihmetteli kaivaessaan avaimia taskustaan.
- Ehm, I spoke with Sanna... But Niall?
- What's now?
- You don't have a car..
- So I quote Harry's car.
- Okay then.
- Promise me, that you don't tell Harry., Niall sanoi avatessaan mustan tila-auton oven ja katsoi minuun odottaen vastausta.
- I promise., sanoin ja virnistin, kiiruhdin sitten auton toiselle puolelle, hyppäsin pelkääjän paikalle ja vedin oven kiinni. Auto lähti käyntiin ja hurautimme pois pihasta.

 Sanna

Kun kuulin Marian ja Niallin lähtevän autolla pois pihalta, nappasin lähimmän tyynyn sohvalta ja läimäytin sen Emman naamalle.
- It's time to get up, you lazy sleepyhead., sanoin kovaan ääneen, melkein huusin. Emma ponnahti istumaan ja katsoi unisena minuun.
- What's now? Why did you hit me with that pillow?, hän kyseli ja näytti ärtyneeltä kuin talviuniltaan herätetty karhu.
- I don't want to be alone., sanoin ja mutristin alahuultani.
- Ummh, okay then... Hey where's Niall and Maria?
- They went shopping., sanoin ja haukottelin.
- What? And the clock displays only... Nine?! Without me?
- Yeah, and as you can see, they went without you., sanoin ja virnistin. Emma pyöräytti silmiään ympäri ja potkaisi sitten kauempana nukkuvaa Zaynia.
- Get up, we don't have all day to lay on the floor. You have to go to the hotel soon., hän sanoi ja nousi istumaan, oikaisi yöpaitaansa ja haukotteli.
Zayn murahti jotakin ja nousi kyynärpäidensä varaan, katseli ympärilleen ja huomaten sitten meidät.
- Oh, morning, girls. How much time is it?
- A little over nine., vastasin.
- Oh fuck!, hän huudahti ja ponnahti istumaan kuin jousi.
- Louis, Harry and Liam, wake up, NOW!
- What's now, Zayn?, Emma kysyi ja katsoi kummissaan Zayniin.
- We have two interviews today, and the first starts in an hour! Wake up boys!, hän selitti, nousi seisomaan ja tönäisi Louiksen jalallaan alas patjalta.
Olimme hiljaa.
- Hey, where Niall is?, Zayn kysyi, kun oli menossa keittiöön.
- He went shopping with Maria., sanoin, nousin ylös sohvalta ja menin kaivamaan kännykkääni huoneestani. Soitin Marialle nopeasti, hän vastasi miltei heti.
- No?, hän sanoi, kuten aina jos hänellä olisi ollut tärkeämpääkin tekemistä kuin puhua puhelimessa.
- Äkkii nyt meille sieltä, poikien pitää olla jossai haastattelus tunnin päästä!, huusin puhelimeen. Kuulin Marian selittävän jotakin Niallille, kunnes viitsi taas puhua minulle.
- Ok, me tullaan niin nopeesti ku vaa keritään, menee ehkä kymmenen minuuttii, moikka., ja vastausta odottamatta Maria painoi luurin korvaan. Heitin kännykkäni sängylle ja pengoin jotakin päälle pantavaa. Lopulta laitoin tummansiniset farkut ja vaalean t-paidan ja lösähdin sängylleni harjaamaan hiuksiani.
Kun pääsin vihdoin takaisin olohuoneeseen, kaikki nukkujat olivat onneksi jo päässeet ylös ja puheensorinasta päätellen söivät aamupalaansa keittiössä. Kuulin, kuinka auto ajoi pihallemme. Tiesin, että Niall oli lainannut Harryn autoa ilman lupaa, koska ei sattumoisin omistanut omaa, ja että Harry saisi varsinaisen raivarin jos ja kun huomaisi sen.
Menin keittiöön juuri sopivasti katselemaan, kun Harry vilkaisi ulos ikkunasta. Hänen silmänsä menivät viiruiksi kun hän ryntäsi ohitseni pois keittiöstä kohti eteistä.
- Niall gets paid for this!, hän huusi mennessään, avasi ulko-oven, sulki sen perässään ja asettui käsivarret ristittyinä nojaamaan oveen.
Niall valahti kalpeaksi kuin lumiukko, kun huomasi Harryn.
- Oh... H-hey Harry..!, hän yritti epätoivoisesti virnistellen.
- Hey Niall., Harry vastasin kasvot ilmeettöminä.
-You went to borrow my car without my permission, right?, Harry murisi hampaidensa välistä. Niall näytti tässä vaiheessa viattomalta koiranpennulta.
- Maybe... A little..., hän takelteli.
Harry katsoi häntä kohottaen toista kulmaansa ja lähti kävelemään uhkaavasti häntä kohti. Maria katseli ovelta tapahtumien kulkua. Hän näytti siltä, kuin olisi voinut purskahtaa nauruun minä hetkenä hyvänsä.
- D-don't kill me, Harry! Fans could be sad... Look, I bought some chips, you can eat them if you want to..!, Niall sanoi heilutellen ranskalaispussiaan houkuttelevasti Harryn silmien edessä. Harry nappasi sen Niallin kädestä, söi yhden ja löi häntä leikillään olkapäähän.
- You really thought that I would hurt you? Hahaha You are so stupid, little boy!
Niall katsoi häntä pitkään. Maria ehti jo sillä aikaa tulle sisälle keittiöön ja tuijotti näkymiä ikkunasta. Harry nauroi Niallin edessä sydämensä kyllyydestä.
- To my knowledge you're the youngest of us, Harry., Niall sanoi ja sai Harryn naurun loppumaan.
- Okay, okay, you're right, I'm the youngest one, but still..-
- Shut up and give those chips back to me., Niall sanoi ja ojensi vaativasti kätensä.
- No! Never!, Harry sanoi virnistäen ja juoksi sisälle Niall kannoillaan. Kaksikko ryntäsi olohuoneeseen ja veti rallia sohvan ympärillä, kunnes Niall oikaisi sohvan yli ja kaatoi Harryn patjojen päälle.
- Give those chips back to me, I said. Do you hear me?, Niall toisti ja repi ranskikset Harryn kädestä.
- No! Tiuku, help meeee!, Harry aneli edelleenkin nauraen ja ojenellen dramaattisesti käsiään kohti Sannan kissaa, joka oli tullut sohvan selkänojalle ihmettelemään, mitä ihmettä täällä oikein tapahtui. Se kallisteli kummissaan päätään, kunnes hyppäsi alas ja lähti häntä pystyssä kävelemään toiseen suuntaan.
- No, Tiuku! Come back!, Harry ulvoi naurusta. Niall oli alkanut kutittaa häntä, jotta hän irrottaisi otteensa ranskalaisista, joista puolet oli levinnyt lattialle ja patjoille.
- Hey guys, calm down! We have only half hours of time to prepare before we have to leave!, Liam huudahti keittiön ovelta. Harry ja Niall nousivat lattialta ja kaikki pojat sinkoilivat vessan ja heidän matkalaukkujensa välillä. Huomasin Louiksen olevan edelleenkin allapäin, ja minun teki mieli sanoa hänelle jotakin, mutten tiennyt mitä, joten pidin suuni kiinni. 
Järkytyin pahanpäiväisesti, kun huomasin Louiksen t-paidan hihan alta pilkottavan jonkin tumman viirun. Arpi. 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------
En jaksa nyt kirjottaa enempää tänää, mut seuraava osa tulee mahd. pian (toivon ettette joudu oottaa taas sitä kahta viikkoo... :| ) 
P.S. Tuun vaihtaa ainaki noi pikkukuvat tost oikeelta lähiaikoin, koska osa on aika vanhoi ja tällei, saatan vaihtaa taustanki jos jaksan :) varmaa joulun jälkee vaihan (ehkä!) koko ulkoasun tai osan siitä, ihan tällei inffona :))

Eiotsikkoo

Elikkäs, oon tosi pahoillani (taas kerran) etten oo kirjottanu melkee kahtee viikkoo koska ei vaa oo ollu aikaa, mut viikonloppun tulee varmast uus osa ku voin olla paljo koneel :) malttakaa oottaa viel vähä aikaa

Osa 10, Nothing's fine, I'm torn

Maria

Loppumatkan kävelin Niallin kanssa käsi kädessä, vaikkain shokissa, mutta kuitenkin. Tämä oli jotenkin... Epätodellista. Olimme tavanneet poikien kanssa vasta vajaa viikko sitten, ja nyt seurustelin yhden maailmankuuluun poikabändiin kuuluvan pojan kanssa.
- Why so serious?, Niall kysyi ja katsoi minuun hieman huolestuneena.
- Umm... I just thinking about..., kangertelin ja yritin hymyillä mahdollisimman vakuuttavasti.
- About what?, hän jatkoi.
- About our relationship., vastasin totuudenmukaisesti.
- What about it?
- Why are you asking me all the time?, kysyin ja virnistin.
- Sorry... I just want to know what are you thinking about., hän sanoi ja meni totiseksi.
- It's okay, Niall. But why just me? There are millions of girls who are prettier than me.
- Do you mean that you don't want to be with me?, Niall kysyi ja katsoi minua hieman surullisesti.
- No! I don't mean that.
- Well, then... I like you because you're the most beautiful girl in the world, no matter what others say.
- Aw Niall, and you're the cutest boy I've ever seen, or I will ever see., sanoin ja halasin Niallia pitkään, ja hän halasi minua. Herkän hetkemme keskellä katua keskeytti se, kun kännykkäni soi. Kaivoin sen taskustani ja vastasin, se oli Sanna.
- Missä te oikein viivytte? Me ollaan oltu tääl jo koht puol tuntii!, hän vaahtosi.
- Oho, sori, me ollaan tulos, ihan koht siin, moikka.
- Ok moikka., Sanna sanoi nopeasti ja sulki kännykkänsä. Vilkaisin nopeasti puhelimeni kelloa, joka näytti jo puolta kahdeksaa.
- Who was it?, Niall kysyi.
- Sanna, she called me because she wanted to know where we stay and the clock shows half of the eight. So let's go!, sanoin ja lähdimme puolijuoksua kohti Sannan taloa.
Vajaan viiden minuutin kuluttua olimme Sannalla, ja hän avasi oven ennenkuin ehdimme edes kuistille.
- Come in!, hän melkein huusi, ja äänestä paistoi hermostuneisuus.
- What's happened?, kysyin mutta Sanna vain veti meidät sisälle. Sitten hän istutti minut ja Niallin sohvalle istumaan.
- Louis and Eleanor broke up., Sanna sanoi ja katsoi minua vakavana. Hänen ilmeestään tiesin, ettei hän pilaillut. Henki meinasi salpautua.
- WHAT?!, sain hetken päästä sanotuksi.
- WHEN?! WHY?!, jatkoin ja katsoin silmät suurina ystävääni.
- Just a while ago, and I don't know why.
- Where is he?
- Who?, Sanna kysyi tyhmänä.
- Louis, of course, you stupid!
- In my room, but he wants to be alone for a while.
Niall vieressäni oli vähintään yhtä järkyttynyt kuin minäkin.
- And where's others?, kysyin ja juuri silloin siskoni tuli keittiöstä, istui viereeni ja halasi. Keittiössä näköjään olivat. Syömässä.
- They were so cute couple..., Emma sanoi vieressäni, ja myöntelimme hiljaisina. En voinut uskoa tätä. Ei näin vain voinut tapahtua. Ei, näin ei saanut tapahtua. Vaikken ollut edes nähnyt Eleanoria, mutta silti. Tiesin että Louis rakasti häntä koko sydämestään. Mitään sanomatta nousin ylös sohvalta, menin Sannan huoneeseen ja suljin oven. Louis nosti kasvonsa käsistään ja katsoi minua surullisin silmin. Istuin hänen viereensä sängyn laidalle ja halasin.
- I'm so sorry..., sanoin hiljaa. Louis katsoi eteensä ja nielaisi.
- Which one said that it's over now?, kysyin varovasti.
- She.
- But why?
- You know that stuff about Larry?
Nyökkäsin.
- Well, Eleanor said that I would be comfortable cheated on her with Harry, but I would never do that. We're just best friends, me and Harry, we aren't more than that. She said that she had seen a couple of photos of me and Harry in bed... And you know, those photos are just fake. But she doesn't believe me, so... Today she sent me a text message which she said that she can't take this anymore. I was supposedly lied to her, even though I wasn't. I would never lie to a girl, especially for Eleanor... I loved her so much... And I still love her..., hänen äänensä värisi lopussa ja hiipui lähes olemattomiin. Huokaisin. En voinut uskoa, että Eleanor tekisi tällaista. Olisin halunnut sanoa Louikselle jotakin, mutten saanut sanaakaan suustani. Huomasin, että ulkona oli alkanut sataa. Sekin vielä.
- Eleanor left you when you were here in Finland... It's inexusable., sain lopulta sanottua. Louis ei vastannut. Tuli pitkä hiljaisuus. Ainut ääni, mikä kuului, oli sateen taukoamaton rummutus ikkunaruutua vasten. Pitäisi soittaa äidillekkin, kertoa etten tulisi varmaan tänäänkään kotiin. Siis jos Sannan vanhemmat eivät tulisi vielä tänään, ja salaa toivoin niin. Pojilla olisi huomenna haastatteluja, kaksin kappalein, sekä joku nimikirjoitustilaisuus läheisessä ostoskeskuksessa, eli emme ehtisi juurikaan viettää aikaa yhdessä.
- I can't believe that., Louis totesi yhtäkkiä. Hän ei kuulostanut enää yhtä surulliselta kuin äsken, pettyneeltä kylläkin. Sietikin olla.
- Me neither., sanoin.
- Do you feel any better?, kysyin ja ryhdistäydyin, selkää alkoi koskea moinen könöttäminen.
- Maybe a little bit.
- Let's go to the others., sanoin ja vetäisin Louiksen seisomaan, ja menimme sitten olohuoneeseen. Muut olivat jo syöneet ja istuivat töllöttämässä telkkarista jotain ohjelmaa. Kaikki kääntyivät katsomaan meitä, tai oikeastaan Louista, mutta hän vältti katseet ja meni yläkertaan. Katsoin epätoivoisena hänen peräänsä, voi raukkaa. Kahdeksan, melkein yhdeksän kuukauden yhdessä olon jälkeen mahtoi olla melko vaikeaa ja yksinäistä. Käännyin ja istahdin sohvalle katsomaan muiden kanssa sitä jotain ohjelmaa, mikä se nyt ikinä olikaan.


Sanna

Kun Maria istui vierelleni sohvalle, katsoin häntä heti vaativasti "kerro kaikki hetinytpaikalla"-ilmeellä, mutta kun hän ei ollut huomaavinaankaan sitä, minun oli pakko avata suuni ja kysyä.
- Mitä se sano?, kuiskasin niin, etteivät muut kuulisi.
- No, ekaksi Eleanor jätti sen koska Louis oli muka pettänyt sitä Harryn kanssa. Tai oikeestaan El oli nähny jotain kuvia Harrystä ja Louiksesta. Eikä uskonu Louista vaikka hän puhui totta, kun sano ettei hänellä ja Harryl oo mitää semmosta, kun ne on vaa parhait kavereit ja sillei... Ja ne kuvatki oli tekaistui. Sit tänää Louis oli saanu Eleanorilt viestin, missä se sano ettei jaksa tätä enää ja et Louis ois muka valehdellu hänelle jne. Mut Louis sano mulle ettei se ikinä valehtelis tytölle, ei varsinkaan Eleanorille ja et hää rakastaa sitä vielki tosi paljo...
- Ja jätti vielä kun pojat on nyt Suomes!, sähisin, koska en kehdannut alkaa yhtäkkiä huutamaan.
- No niimpä!, Maria sähisi takaisin.
- En tiiä mikä Eleanoriin on menny..., hän vielä jatkoi.
- Miks te muuten Niallin kanssa jäitte nii paljo jälkee kun me tultiin sieltä rannalta?, kysyin yhtäkkiä virnistäen. En kestänyt surullista tunnelmaa kauaa, joten vaihdoin puheenaihetta. Huomasin Marian punastuvan vähän ja yrittävän kääntää katsettaan pois.
- Look at me!, sähisin edelleenkin, en halunnut muiden kuulevan. Edelleenkään.
Maria katsoi vaivautuneena minuun.
- Myönnä, et sul ja Niallil on jotain juttuu! Myönnä!
- Ehrmm... No ehkä vähä..., Maria yritti kierrellä. Virnuilin siinä itsekseni.
- Ai vähä? Tiesiksä, et oon maailman huonoin valehtelija!, nauroin hiljaa. Niall, joka istui Marian toisella puolella, katsoi meitä välillä aika oudosti, mutta pysyi hiljaa ja mussutti voileipiään. Mistä hän nekin oli yhtäkkiä repäissyt.
- Noni, kerro jo., tivasin, kun Maria pysyi hiljaa. Tuli pieni hiljaisuus. Maria puri huultaan ja mietti selvästi, kertoisiko vai eikö kertoisi.
- No okei... Mut älä nyt ala kiljumaan tai mitään, mut... Mä ja Niall ollaan yhes.
Taas hiljaisuus. Maria nauroi vieressä hermostuneena. Minä olin hiljaa ja vähitellen ajatukseni kulkivat taas.
- HAAAA! Mä arvasin ton!, huusin ja halasin Mariaa nauraen. Nyt kaikki olivat kääntyneet katsomaan minua ja Mariaa.
- Omg I'm so jealous!, puolihuusin ja vilkaisin nopeasti Harryyn.
- Kivaku huusit sen nyt kaikille!, Maria huudahti ja kiljahti yhtäkkiä, kun Niall alkoi kutittaa häntä.
- Niall! Don't! Stop it!, Maria huusi ja nauroi hillittömästi yhtä aikaa. Jostain hän repäisi käsiinsä tyynyn ja mätkäisi Niallia suoraan kasvoihin. Ja taas alkoi tyynysota, johon -meidän kaikkien helpotukseksi- osallistui pian myös alakertaan tullut Louis. Hän näytti voivan jo paremmin, vaikka olikin sisältä ihan palasina.
Hillitön tyynysotamme päättyi, kun telkkarista alkoi joku englanninkielinen, suomeksi tekstitetty dokumentti murmeleista, jonka Niall halusi ehdottomasti katsoa. Ja nyt kun tarkkaan mietin, Niall muistutti välillä melko lailla murmelia, niin hassulta kuin se kuulostikin. Naureskelin ajatukselle.
- Sanna! Do you hear me?!, Emma huusi yhtäkkiä korvani juuresta niin että tärykalvot olivat haljeta.
- No mitä nyt taas?, kysyin.
- Tuleeks sun vanhemmat tänään tänne?
- Öö, ei tuu, mä voin viel soittaa, et kyllä te voitte tänne jäähä viel yheks yöks, mut sitten teidän pitää lähtee... Pojat menee varmaanki hotelliin toho lähelle, mutta meetteks te teille vai teidän mummolle vai minne?
Emma meni vaikeaksi yhtäkkiä.
-Niin tota... Ei me voida mennä mei mummolle kun se on sairaalas...
- Mitä? Miks? Oliks se sillo jokune päivä sitte ku olitte Marian kanssa kauheen surullisii?
- Joo sillo, ei vaa jaksettu kertoo sillo... Ja se oli kaatunu pihal ja vissii joku aivoverenvuoto tai muu semmone... Mut kai se nyt selvii kumminkii, ei se kuulemma kauheen paha ollu... Mut joo, jos me mennään kotiin, me ei välttis päästäis enää takasii koska äiti on nyt semmone tiukkis. Ja jos me mennään hotelliin, ni meidän pitäs kumminkin kertoo sit äitille ku ei meil oo kauheesti rahaa ni ei varmaan ees voitais ite maksaa sitä hotellilaskuu. Kun ei olla kerrottu ees siitä et mentiin sinne keikalle... Sanottiin vaan äitille et mennään mummolle ja sit sanottiin siel mummolle et tullaan tänne sun luokses et.
- Kivakiva, mut hei, oon tosi pahoillani tost tei mummon jutust. Ja tei äiti saa kyl kivan raivokohtauksen jos ja kun kerrot, pakkohan sun on kertoo jos meinaatte sinne Englantiinki mennä... Kysyy kumminki miks te sieltä töitä haluutte., sanoin ja taputin Emmaa olalle.
- No äläpä, saahaan varmaan viisvuotta kotiarestii ja sen jälkee johoki Alaskaa kultakaivoksille töihi sen sijaa et mentäis Englantii... Mut mee nyt soittaa ja kysyy niilt sun vanhemmiltas et millon ne tulee., hän sanoi ja häivyin huoneeseeni soittamaan. Muut päättivät jo katsoa jotakin elokuvaa, taas kerran, ja Maria huusi jotain, lähti kai kauppaan ostamaan mässyä tai jotain.

Puhelin tuuttasi ensin kerran, sitten kaksi, kolme, neljä... Kuudennen tuuttauksen jälkeen äitini vihdoin vastasi, kesti niilläkin aina kauhean kauan.
- Hei Sanna!, hän vastasi, yrittäen kuulostaa pirteältä mutta epäonnistuen siinä.
- Moi! Aattelin vaan kysyä, et millon te tuutte takasin?
- Varmaankin huomenna iltapäivällä, onko sinulla tylsää siellä?
- Okei ja ei mul, Maria ja Emma on ollu tääl pari yötä.
- No hyvä, mutta täytyy lopettaa, kiireitä, hyvää yötä. Hei hei!
- Joo öitä ja moikka., sanoin ja lopetin puhelun. Oli jotenkin rasittavaa, kun äiti puhui puhelimessa minullekkin niin viralliseen sävyyn ja kirjakielellä.

Emma

Odottelin kärsimättömänä, että Sanna tulisi huoneestaan. Maria oli juuri lähtenyt kauppaan ostamaan mässyä, ja muut olivat jo alottaneet elokuvan alkutekstien katsomisen.
Vihdoin Sanna tuli.
- No?, kysyin heti kun hän astui ulos ovesta.
- Ne tulee vasta huomen iltapäiväl, et voitte olla viel tän yön.
- Okei hyvä, ilmotan mei äitille. Kirjoitin nopeasti tekstarin äitille, koska olin liian laiska soittamaan, kuten yleensäkin. Sanoin vain, että ollaan täällä vielä yksi yö. Äiti vastasi melkein heti, laittoi vain, että ok.
Maria tuli melkein heti takaisin, olin aina ihmetellyt, miten hän pystyi käymään kaupassa vain kymmenessä minuutissa, vaikka sinne olikin matkaa vain vajaa kahdeksansataa metriä, mutta silti. Itse jain aina töllöttämään jotakin ja karkkienkin valitsemisessa meni ainakin viisi minuuttia, mutta ihan hyvä, että oli hyvissä ajoin takaisin.
Siskoni häipyi saman tien keittiöön laittamaan ostamiaan karkkeja ja sipsejä kulhoihin, ja tuli sitten takaisin. Niall ensimmäisenä hyökkäsi herkkujen kimppuun ja tunki suuhunsa kourallisen karkkeja. Siitä tulikin mieleeni, mitä Sanna ja Maria oikein olivat huutaneet, ennenkuin se tyynysota alkoi silloin aikaisemmin.
- Sanna!, huusin, ja hän ilmestyi vessasta nyppien pinnejä hiuksistaan.
- What's now?
- What you and Maria shouted earlier today?
- When?
- Before the pillow fight., sanoin ja naurahdin.
- Aaaa Maria!, hän huusi keittiöön, josta siskoni oli mennyt hakemaan juomista.
- Whaaat?!, Maria huusi takaisin.
- Can I tell Emma why we shouted at the time before the pillow fight?
- Ummm... Yees you can., Maria sanoi ja tuli juomisia kantaen olohuoneeseen ja lysähti Niallin viereen sohvalle.
- So, Emma, we shouted because Maria tell me that she and Niall are together!, julistin juhlallisella äänellä.
- What!?, Emma, Harry, Liam, Zayn ja Louis huudahtivat yhtä aikaa.
- Yes we are., Maria sanoi hymyillen ja halasi Niallia, joka halasi takaisin. Muut katsoivat silmät pyöreinä kaksikkoa.
- What's now? Why you all staring at us?, Niall kysyi ja kohotti toista kulmaansa.
Louis virnisti.
- Aww you're so cute couple, and both of you will love the food!, hän julisti ja sai taas kerran muut nauramaan.
- Not that you would notice it., hän lisäsi vielä. Sitten jatkoimme elokuvan katsomista. Halasin vielä Mariaa ja iloitsin hänen puolestaan, mutta tunsin myös olevani hiukan kateellinen.
Katsottuamme elokuvan levitimme jo kerran pois ottamamme patjat lattialle (mietin pitkään, minne Sanna on voinut tunkea seitsemän patjaa) ja pölisimme vähän aikaa, jonka jälkeen kävimmekin jo nukkumaan, vaikka kello näytti vasta yhtätoista.





















----------------------------------------------------------
sori tost lopust tuli ehkä vähän tönkkö (: mut toivottavast ei kauheest haittaa

Osa 9, And these little things

Emma

Tulimme lopulta takaisin Sannan kotiin ja söimme vähäsen Marian pikaisesti väsäämää spagettia tomaattikastikkeessa, ja aloimme sitten etsiä rantakamppeita yllemme. Kaivoin jostakin laukkuni perukoilta minun ja Marian bikinit, vaihdoimme ne nopeasti ylle ja lätkimme vain jotkin shortsit ja teepaidat niiden päälle, nappasimme pyyhkeet kainaloomme ja menimme olohuoneeseen odottelemaan Sannaa ja poikia. Maria tosin painui suorinta tietä keittiöön tekemään vissiinkin eväitä tai jotain meille kaikille, minä taas lysähdin istumaan sohvalle ja selailin jotain random lehteä siinä samalla.
Kun Sanna ja pojat vihdoin suvaitsivat saapua, Mariakin oli saanut eväämme tehtyä. Huomasin kuitenkin pian, että Louis puuttui.
- Where's Louis?, kysyin ja katsoin nopeasti ympärilleni.
- I have no idea., Liam sanoi olkiaan kohauttaen.
- Lou, where are you?!, Harry melkein huusi.
- Here!, kuului vaimea vastaus yläkerrasta, ja sitten nopeat askeleet portaista ja hän tuli luoksemme.
- What did you do there?, Niall kysyi ja otti askeleen kohti eteistä.
- I texted with Eleanor., hän sanoi välinpitämättömästi, ja juuri silloin hänen kännykkäänsä tuli uusi viesti. Louis luki sen, ilmeettömästi, vastasi jotain ja tunki kännykän taskuunsa.
- Are you OK?, kysyin. Louis vain nyökkäsi. Huolestutti. Heillä meni niin hyvin nyt ja kaikkea... Toivottavasti heidän välinsä olisivat oikeasti kunnossa, vaikken sitä kyllä uskonut itsekään.
En ehtinyt edes kunnolla ajatella asiaa, kun Maria raahasi minut eteiseen ja pääsimme vihdoin lähtemään.

Matkaa rannalle ei onneksi ollut kuin vajaa kilometri, mutta kun saavuimme sinne, pojat eivät näyttäneet innostuneilta. Ranta nimittäin parveili ihmisiä, ja juuri nyt olisimme halunneet lähinnä rentoutua ja pysyä erossa faneista.
- We can't stay here,there are too many people..., Harry sanoi hieman pettyneellä äänensävyllä ja oli jo aikeissa käätyä takaisin, mutta estin hänen aikeensa.
- Wait, Harry,  I know one of the other shore near here, so we go there., sanoin ja muut pojatkin käänsivät kiinnostuneena katseensa minuun.
- There is almost never anyone, because no one knows about the place., Sanna jatkoi ja väläytti hymyään.
- So, why do we still stand here? Let's go!, Harry sanoi ja lähdimme Sannan perässä kohti läheistä kuusikkoa, pellonreunaa pitkin kävellen.
Metsän reunasta lähti kapea polku syvemmälle metsään. Koko polkua tuskin olisi huomannut, ellei osannut katsoa varvikon seasta. Mieleen tulvi muistoja lapsuudesta, kun olimme Marian ja Sannan kanssa pienempinä aina leikkineet täällä metsässä, rakennelleet kuusenoksista majoja ja sen sellaista. Osa noista majoista oli vieläkin pystyssä, ja niitä näkyi vähän väliä syvemmällä metsässä.
- Blueberries!, kuului Niallin huudahdus taaempanta, ja kun katsoimme sinne, huomasimme että Niall oli ahtamassa kyseisiä marjoja housujensa taskuihin.
- Niall don't! Those berries will stain your pants!, Liam huudahti heti perään, ja sai Niallilta vain moittivan katseen.
- But I'm hungry!, hän esitti järkevän vastalauseen, ja ennenkuin kukaan ehti sanoa mitään, Louis syöksyi kohti Niallia ja lätkäisi kämmenellään Niallin taskuja. Mustikat muussaantuivat heti ja värjäsivät -kuten sanottua- Niall-raukan housut.
-Nooo..! Louis now I'm gonna kill you!, Niall huudahti ja koitti tavoitella Louisin paidanhelmaa, mutta Louis oli nopeampi ja pinkoi jo pitkin varvikkoa karkuun naama punaisena hekottaen.
- Louis you're mean!, Maria huudahti mäennyppylän taa katoavan kaksikon perään vähän liian myöhään.
- Maria, you're retarded., totesin ja sain kaikki muut paikallaolijat nauramaan paitsi Marian, joka katsoi minua lähinnä murhaavasti.
- No I'm not!
- Yes you are!, me muut toistimme kuorossa.
- Let's go!, Harry hoputti ja työnsi meitä muita eteenpäin. Vähän ajan päästä saavuimme rannalle, tosin ilman Niallia ja Louista, jotka kai vieläkin olivat jossakin siellä metsässä juoksentelemassa.
Istahdin hietikolle levittämäni pyyhkeen päälle ja suljin silmäni. Oli todella lämmin, aurinko paistoi suoraan kohti ja teki mieli mennä uimaan, mutten jaksanut vielä.
- Beautiful place., kuulin jonkun sanovan viereltäni, ja kun avasin silmäni huomasin sen olevan Zayn. Hän joi vichyä pullosta, laittoi korkin kiinni ja viskasi pullon sitten olkansa yli hiekkaan. Nyökkäsin vain ja mumisin jotain, koska en jaksanut puhua. Muut olivat menneet jo uimaan ja olivat parhaillaan vesisotaa tai jotain.
- Hey Emma! Come for a swim!, Maria huusi järvestä (koska se oli järvi eikä meri) ja heilutteli käsiään.
- I'll be right!, huusin takaisin ja potkin hiekkaa varpaillani. Huomasin Zaynin istuvan viereeni ja katsovan minuun.
- You can go to swim., hän sanoi ja vilkaisi muita.
- I said that I will go after a while., sanoin. Zayn vain nyökkäsi. Tuli pitkä hiljaisuus, kiusallinen hiljaisuus.

Maria

Me olimme Sannan, Harryn ja Liamin kanssa jo menneet uimaan, Zayn ja Emma istuivat vieläkin rannalla. Niin, ja Niall ja Louis olivat yhä jossakin. Päätin uida siinä sitten pienen lenkin, ja uidessani kaislikon ohi huomasin ilmakuplia nousevan pintaan aivan edestäni, ja sitten, ennenkuin ehdin edes tajuta mikä se oli, se hyppäsi pintaan ja painoi minut veden alle. Noustessani pintaan melkein sydänkohtauksen saaneena huomasin Niallin seisovan edessäni hymyillen ilkikurisena.
-Niall! What was that?, kysyin itsekin jo vähän naurahtaen.
- Hah, sorry if I scared you, but we saw you from that edge of the forest, and I couldn't be without you intimidate., hän sanoi ja virnisti. Niinpä tietysti.
- We? So where's Louis?
- There, with others., Niall sanoi ja osoitti Liamia, Harryä ja Sannaa. Jepjep, Louis tosiaankin oli siellä. Tai siis juuri tullut sinne, koska kuului kauhea loiskahdus ja kiljuntaa, kun Louis hyppäsi ylös vedestä Sannan nenän edestä ja säikytti tyttöparan puolikuolleeksi.
- Louis, what are you doing?!, kuului Harryn ihmettelevä huudahdus. Sellaisella äänellä en ollut Harryn vielä koskaan ennen kuullut sanovan yhtään mitään. Yhtä aikaa sekä suojeleva että hiukan vihainen. Louiskin katsoi lähestulkoon järkyttyneenä parasta ystäväänsä. Kaikki olivat kääntyneet katsomaan Harrya, joka koitti kääntää katsettaan pois ehkä hiukan nolona.
- Sorry, Lou..., kuulin hänen hiljaa mutisevan. Louis virnisti ja huitaisi vettä Harryn päälle, ja kaikki oli taas normaalisti. Tai no, ei näiden poikien kanssa voinut olla normaalisti, sekun ei heiltäkään onnistunut.

Hetken uituamme (Emmakin tuli lopulta mukaan) menimme takaisin rannalle ja minä levitin viltin, jolle laitoin mukaan ottamani eväskorin. Söimme eväitä siinä sitten vähän aikaa, ja huomasin miten Harry koko ajan vilkuili Sannaa. Ja Sanna Harryä. Jatkuvasti jotakin silmäpeliä meneillään. Huomasin Louiksenkin virnistelevän noille kahdelle, mutta hän ei onneksi sanonut mitään.
Pian alkoi tulla hämärämpää, ja kun katsoin kännykkäni kelloa, se näytti jo kuutta.
- Maybe we should go now? It's getting late., Emma sanoi ja muut nyökkäilivät. Aloimme pakata ja tehdä lähtöä.
Jättäydyin Niallin kanssa taaemmas, ja muut onneksi antoivat meidän olla rauhassa.
- Maria..., Niall aloitti ja siirsin katseeni häneen. Muut olivat jo hävinneet mutkan taakse emmekä nähneet heitä enää.
- What?, kysyin ja katsoin häntä kysyvästi.
- I have to tell you something., hän sanoi ja veti henkeä ikäänkuin se mitä hän seuraavaksi sanoisi olisi kovinkin rankka koettelemus.
- I... I like you..., hän aloitti enkä antanut hänen jatkaa loppuun.
- Do you like me ... That way?, kysyin ja hymyilin vähän.
- Yeah... I guess so...
- Aww Niall, and I have to tell you something too.
- So tell then?
- I like you too., sanoin melko hiljaa.
- So can we be together..?, Niall kysyi varovasti ja sydämeni meinasi pysähtyä. Olisin a) joko voinut alkaa kiljumaan täysillä ja juosta ympäriinsä, tai b) pyörtyä siihen paikkaan. En kumminkaan tehnyt niistä kumpaakaan.
- Y-yes we can., sönkötin täydellisessä shokissa.
- Close your eyes.
Suljin silmäni, ja tunsin kuinka Niall tuli lähemmäs ja sitten... Sitten hän suuteli minua.

-------------------------------------------------------------------------------
Sori jos tuli vähän lyhyt mut ainaki saitte nyt uuen osan :)

Good news!

Uus osa tulee joko huomen tai tänä iltan, koha saan valmiiks ku pystyn nyt kirjottaa mei läppäril vaik pöytäkone onkii rikki. :) Ja nyt oikeesti lupaan et se tulee viim. huomen, ettei teiän tarvii oottaa taas viikkoo et saan inspiksen takasii!(: