Osa 10, Nothing's fine, I'm torn

Maria

Loppumatkan kävelin Niallin kanssa käsi kädessä, vaikkain shokissa, mutta kuitenkin. Tämä oli jotenkin... Epätodellista. Olimme tavanneet poikien kanssa vasta vajaa viikko sitten, ja nyt seurustelin yhden maailmankuuluun poikabändiin kuuluvan pojan kanssa.
- Why so serious?, Niall kysyi ja katsoi minuun hieman huolestuneena.
- Umm... I just thinking about..., kangertelin ja yritin hymyillä mahdollisimman vakuuttavasti.
- About what?, hän jatkoi.
- About our relationship., vastasin totuudenmukaisesti.
- What about it?
- Why are you asking me all the time?, kysyin ja virnistin.
- Sorry... I just want to know what are you thinking about., hän sanoi ja meni totiseksi.
- It's okay, Niall. But why just me? There are millions of girls who are prettier than me.
- Do you mean that you don't want to be with me?, Niall kysyi ja katsoi minua hieman surullisesti.
- No! I don't mean that.
- Well, then... I like you because you're the most beautiful girl in the world, no matter what others say.
- Aw Niall, and you're the cutest boy I've ever seen, or I will ever see., sanoin ja halasin Niallia pitkään, ja hän halasi minua. Herkän hetkemme keskellä katua keskeytti se, kun kännykkäni soi. Kaivoin sen taskustani ja vastasin, se oli Sanna.
- Missä te oikein viivytte? Me ollaan oltu tääl jo koht puol tuntii!, hän vaahtosi.
- Oho, sori, me ollaan tulos, ihan koht siin, moikka.
- Ok moikka., Sanna sanoi nopeasti ja sulki kännykkänsä. Vilkaisin nopeasti puhelimeni kelloa, joka näytti jo puolta kahdeksaa.
- Who was it?, Niall kysyi.
- Sanna, she called me because she wanted to know where we stay and the clock shows half of the eight. So let's go!, sanoin ja lähdimme puolijuoksua kohti Sannan taloa.
Vajaan viiden minuutin kuluttua olimme Sannalla, ja hän avasi oven ennenkuin ehdimme edes kuistille.
- Come in!, hän melkein huusi, ja äänestä paistoi hermostuneisuus.
- What's happened?, kysyin mutta Sanna vain veti meidät sisälle. Sitten hän istutti minut ja Niallin sohvalle istumaan.
- Louis and Eleanor broke up., Sanna sanoi ja katsoi minua vakavana. Hänen ilmeestään tiesin, ettei hän pilaillut. Henki meinasi salpautua.
- WHAT?!, sain hetken päästä sanotuksi.
- WHEN?! WHY?!, jatkoin ja katsoin silmät suurina ystävääni.
- Just a while ago, and I don't know why.
- Where is he?
- Who?, Sanna kysyi tyhmänä.
- Louis, of course, you stupid!
- In my room, but he wants to be alone for a while.
Niall vieressäni oli vähintään yhtä järkyttynyt kuin minäkin.
- And where's others?, kysyin ja juuri silloin siskoni tuli keittiöstä, istui viereeni ja halasi. Keittiössä näköjään olivat. Syömässä.
- They were so cute couple..., Emma sanoi vieressäni, ja myöntelimme hiljaisina. En voinut uskoa tätä. Ei näin vain voinut tapahtua. Ei, näin ei saanut tapahtua. Vaikken ollut edes nähnyt Eleanoria, mutta silti. Tiesin että Louis rakasti häntä koko sydämestään. Mitään sanomatta nousin ylös sohvalta, menin Sannan huoneeseen ja suljin oven. Louis nosti kasvonsa käsistään ja katsoi minua surullisin silmin. Istuin hänen viereensä sängyn laidalle ja halasin.
- I'm so sorry..., sanoin hiljaa. Louis katsoi eteensä ja nielaisi.
- Which one said that it's over now?, kysyin varovasti.
- She.
- But why?
- You know that stuff about Larry?
Nyökkäsin.
- Well, Eleanor said that I would be comfortable cheated on her with Harry, but I would never do that. We're just best friends, me and Harry, we aren't more than that. She said that she had seen a couple of photos of me and Harry in bed... And you know, those photos are just fake. But she doesn't believe me, so... Today she sent me a text message which she said that she can't take this anymore. I was supposedly lied to her, even though I wasn't. I would never lie to a girl, especially for Eleanor... I loved her so much... And I still love her..., hänen äänensä värisi lopussa ja hiipui lähes olemattomiin. Huokaisin. En voinut uskoa, että Eleanor tekisi tällaista. Olisin halunnut sanoa Louikselle jotakin, mutten saanut sanaakaan suustani. Huomasin, että ulkona oli alkanut sataa. Sekin vielä.
- Eleanor left you when you were here in Finland... It's inexusable., sain lopulta sanottua. Louis ei vastannut. Tuli pitkä hiljaisuus. Ainut ääni, mikä kuului, oli sateen taukoamaton rummutus ikkunaruutua vasten. Pitäisi soittaa äidillekkin, kertoa etten tulisi varmaan tänäänkään kotiin. Siis jos Sannan vanhemmat eivät tulisi vielä tänään, ja salaa toivoin niin. Pojilla olisi huomenna haastatteluja, kaksin kappalein, sekä joku nimikirjoitustilaisuus läheisessä ostoskeskuksessa, eli emme ehtisi juurikaan viettää aikaa yhdessä.
- I can't believe that., Louis totesi yhtäkkiä. Hän ei kuulostanut enää yhtä surulliselta kuin äsken, pettyneeltä kylläkin. Sietikin olla.
- Me neither., sanoin.
- Do you feel any better?, kysyin ja ryhdistäydyin, selkää alkoi koskea moinen könöttäminen.
- Maybe a little bit.
- Let's go to the others., sanoin ja vetäisin Louiksen seisomaan, ja menimme sitten olohuoneeseen. Muut olivat jo syöneet ja istuivat töllöttämässä telkkarista jotain ohjelmaa. Kaikki kääntyivät katsomaan meitä, tai oikeastaan Louista, mutta hän vältti katseet ja meni yläkertaan. Katsoin epätoivoisena hänen peräänsä, voi raukkaa. Kahdeksan, melkein yhdeksän kuukauden yhdessä olon jälkeen mahtoi olla melko vaikeaa ja yksinäistä. Käännyin ja istahdin sohvalle katsomaan muiden kanssa sitä jotain ohjelmaa, mikä se nyt ikinä olikaan.


Sanna

Kun Maria istui vierelleni sohvalle, katsoin häntä heti vaativasti "kerro kaikki hetinytpaikalla"-ilmeellä, mutta kun hän ei ollut huomaavinaankaan sitä, minun oli pakko avata suuni ja kysyä.
- Mitä se sano?, kuiskasin niin, etteivät muut kuulisi.
- No, ekaksi Eleanor jätti sen koska Louis oli muka pettänyt sitä Harryn kanssa. Tai oikeestaan El oli nähny jotain kuvia Harrystä ja Louiksesta. Eikä uskonu Louista vaikka hän puhui totta, kun sano ettei hänellä ja Harryl oo mitää semmosta, kun ne on vaa parhait kavereit ja sillei... Ja ne kuvatki oli tekaistui. Sit tänää Louis oli saanu Eleanorilt viestin, missä se sano ettei jaksa tätä enää ja et Louis ois muka valehdellu hänelle jne. Mut Louis sano mulle ettei se ikinä valehtelis tytölle, ei varsinkaan Eleanorille ja et hää rakastaa sitä vielki tosi paljo...
- Ja jätti vielä kun pojat on nyt Suomes!, sähisin, koska en kehdannut alkaa yhtäkkiä huutamaan.
- No niimpä!, Maria sähisi takaisin.
- En tiiä mikä Eleanoriin on menny..., hän vielä jatkoi.
- Miks te muuten Niallin kanssa jäitte nii paljo jälkee kun me tultiin sieltä rannalta?, kysyin yhtäkkiä virnistäen. En kestänyt surullista tunnelmaa kauaa, joten vaihdoin puheenaihetta. Huomasin Marian punastuvan vähän ja yrittävän kääntää katsettaan pois.
- Look at me!, sähisin edelleenkin, en halunnut muiden kuulevan. Edelleenkään.
Maria katsoi vaivautuneena minuun.
- Myönnä, et sul ja Niallil on jotain juttuu! Myönnä!
- Ehrmm... No ehkä vähä..., Maria yritti kierrellä. Virnuilin siinä itsekseni.
- Ai vähä? Tiesiksä, et oon maailman huonoin valehtelija!, nauroin hiljaa. Niall, joka istui Marian toisella puolella, katsoi meitä välillä aika oudosti, mutta pysyi hiljaa ja mussutti voileipiään. Mistä hän nekin oli yhtäkkiä repäissyt.
- Noni, kerro jo., tivasin, kun Maria pysyi hiljaa. Tuli pieni hiljaisuus. Maria puri huultaan ja mietti selvästi, kertoisiko vai eikö kertoisi.
- No okei... Mut älä nyt ala kiljumaan tai mitään, mut... Mä ja Niall ollaan yhes.
Taas hiljaisuus. Maria nauroi vieressä hermostuneena. Minä olin hiljaa ja vähitellen ajatukseni kulkivat taas.
- HAAAA! Mä arvasin ton!, huusin ja halasin Mariaa nauraen. Nyt kaikki olivat kääntyneet katsomaan minua ja Mariaa.
- Omg I'm so jealous!, puolihuusin ja vilkaisin nopeasti Harryyn.
- Kivaku huusit sen nyt kaikille!, Maria huudahti ja kiljahti yhtäkkiä, kun Niall alkoi kutittaa häntä.
- Niall! Don't! Stop it!, Maria huusi ja nauroi hillittömästi yhtä aikaa. Jostain hän repäisi käsiinsä tyynyn ja mätkäisi Niallia suoraan kasvoihin. Ja taas alkoi tyynysota, johon -meidän kaikkien helpotukseksi- osallistui pian myös alakertaan tullut Louis. Hän näytti voivan jo paremmin, vaikka olikin sisältä ihan palasina.
Hillitön tyynysotamme päättyi, kun telkkarista alkoi joku englanninkielinen, suomeksi tekstitetty dokumentti murmeleista, jonka Niall halusi ehdottomasti katsoa. Ja nyt kun tarkkaan mietin, Niall muistutti välillä melko lailla murmelia, niin hassulta kuin se kuulostikin. Naureskelin ajatukselle.
- Sanna! Do you hear me?!, Emma huusi yhtäkkiä korvani juuresta niin että tärykalvot olivat haljeta.
- No mitä nyt taas?, kysyin.
- Tuleeks sun vanhemmat tänään tänne?
- Öö, ei tuu, mä voin viel soittaa, et kyllä te voitte tänne jäähä viel yheks yöks, mut sitten teidän pitää lähtee... Pojat menee varmaanki hotelliin toho lähelle, mutta meetteks te teille vai teidän mummolle vai minne?
Emma meni vaikeaksi yhtäkkiä.
-Niin tota... Ei me voida mennä mei mummolle kun se on sairaalas...
- Mitä? Miks? Oliks se sillo jokune päivä sitte ku olitte Marian kanssa kauheen surullisii?
- Joo sillo, ei vaa jaksettu kertoo sillo... Ja se oli kaatunu pihal ja vissii joku aivoverenvuoto tai muu semmone... Mut kai se nyt selvii kumminkii, ei se kuulemma kauheen paha ollu... Mut joo, jos me mennään kotiin, me ei välttis päästäis enää takasii koska äiti on nyt semmone tiukkis. Ja jos me mennään hotelliin, ni meidän pitäs kumminkin kertoo sit äitille ku ei meil oo kauheesti rahaa ni ei varmaan ees voitais ite maksaa sitä hotellilaskuu. Kun ei olla kerrottu ees siitä et mentiin sinne keikalle... Sanottiin vaan äitille et mennään mummolle ja sit sanottiin siel mummolle et tullaan tänne sun luokses et.
- Kivakiva, mut hei, oon tosi pahoillani tost tei mummon jutust. Ja tei äiti saa kyl kivan raivokohtauksen jos ja kun kerrot, pakkohan sun on kertoo jos meinaatte sinne Englantiinki mennä... Kysyy kumminki miks te sieltä töitä haluutte., sanoin ja taputin Emmaa olalle.
- No äläpä, saahaan varmaan viisvuotta kotiarestii ja sen jälkee johoki Alaskaa kultakaivoksille töihi sen sijaa et mentäis Englantii... Mut mee nyt soittaa ja kysyy niilt sun vanhemmiltas et millon ne tulee., hän sanoi ja häivyin huoneeseeni soittamaan. Muut päättivät jo katsoa jotakin elokuvaa, taas kerran, ja Maria huusi jotain, lähti kai kauppaan ostamaan mässyä tai jotain.

Puhelin tuuttasi ensin kerran, sitten kaksi, kolme, neljä... Kuudennen tuuttauksen jälkeen äitini vihdoin vastasi, kesti niilläkin aina kauhean kauan.
- Hei Sanna!, hän vastasi, yrittäen kuulostaa pirteältä mutta epäonnistuen siinä.
- Moi! Aattelin vaan kysyä, et millon te tuutte takasin?
- Varmaankin huomenna iltapäivällä, onko sinulla tylsää siellä?
- Okei ja ei mul, Maria ja Emma on ollu tääl pari yötä.
- No hyvä, mutta täytyy lopettaa, kiireitä, hyvää yötä. Hei hei!
- Joo öitä ja moikka., sanoin ja lopetin puhelun. Oli jotenkin rasittavaa, kun äiti puhui puhelimessa minullekkin niin viralliseen sävyyn ja kirjakielellä.

Emma

Odottelin kärsimättömänä, että Sanna tulisi huoneestaan. Maria oli juuri lähtenyt kauppaan ostamaan mässyä, ja muut olivat jo alottaneet elokuvan alkutekstien katsomisen.
Vihdoin Sanna tuli.
- No?, kysyin heti kun hän astui ulos ovesta.
- Ne tulee vasta huomen iltapäiväl, et voitte olla viel tän yön.
- Okei hyvä, ilmotan mei äitille. Kirjoitin nopeasti tekstarin äitille, koska olin liian laiska soittamaan, kuten yleensäkin. Sanoin vain, että ollaan täällä vielä yksi yö. Äiti vastasi melkein heti, laittoi vain, että ok.
Maria tuli melkein heti takaisin, olin aina ihmetellyt, miten hän pystyi käymään kaupassa vain kymmenessä minuutissa, vaikka sinne olikin matkaa vain vajaa kahdeksansataa metriä, mutta silti. Itse jain aina töllöttämään jotakin ja karkkienkin valitsemisessa meni ainakin viisi minuuttia, mutta ihan hyvä, että oli hyvissä ajoin takaisin.
Siskoni häipyi saman tien keittiöön laittamaan ostamiaan karkkeja ja sipsejä kulhoihin, ja tuli sitten takaisin. Niall ensimmäisenä hyökkäsi herkkujen kimppuun ja tunki suuhunsa kourallisen karkkeja. Siitä tulikin mieleeni, mitä Sanna ja Maria oikein olivat huutaneet, ennenkuin se tyynysota alkoi silloin aikaisemmin.
- Sanna!, huusin, ja hän ilmestyi vessasta nyppien pinnejä hiuksistaan.
- What's now?
- What you and Maria shouted earlier today?
- When?
- Before the pillow fight., sanoin ja naurahdin.
- Aaaa Maria!, hän huusi keittiöön, josta siskoni oli mennyt hakemaan juomista.
- Whaaat?!, Maria huusi takaisin.
- Can I tell Emma why we shouted at the time before the pillow fight?
- Ummm... Yees you can., Maria sanoi ja tuli juomisia kantaen olohuoneeseen ja lysähti Niallin viereen sohvalle.
- So, Emma, we shouted because Maria tell me that she and Niall are together!, julistin juhlallisella äänellä.
- What!?, Emma, Harry, Liam, Zayn ja Louis huudahtivat yhtä aikaa.
- Yes we are., Maria sanoi hymyillen ja halasi Niallia, joka halasi takaisin. Muut katsoivat silmät pyöreinä kaksikkoa.
- What's now? Why you all staring at us?, Niall kysyi ja kohotti toista kulmaansa.
Louis virnisti.
- Aww you're so cute couple, and both of you will love the food!, hän julisti ja sai taas kerran muut nauramaan.
- Not that you would notice it., hän lisäsi vielä. Sitten jatkoimme elokuvan katsomista. Halasin vielä Mariaa ja iloitsin hänen puolestaan, mutta tunsin myös olevani hiukan kateellinen.
Katsottuamme elokuvan levitimme jo kerran pois ottamamme patjat lattialle (mietin pitkään, minne Sanna on voinut tunkea seitsemän patjaa) ja pölisimme vähän aikaa, jonka jälkeen kävimmekin jo nukkumaan, vaikka kello näytti vasta yhtätoista.





















----------------------------------------------------------
sori tost lopust tuli ehkä vähän tönkkö (: mut toivottavast ei kauheest haittaa