Aattelin, että voisin itekin alkaa tekemään nyt one shotteja kaikille haluaville, koska inspiraatio ei vaan luista tuon päätarinan kanssa. Pyyntöjä voi laittaa sähköpostiini, ja mieluiten vain sinne, eikä alas kommentteihin. Yritän saada kaikki pyydetyt valmiiksi viikon sisällä :)
Tässä tarvittavat tiedot, ja tuonne ne voi lähettää ----> 1doneshotpyynnot@gmail.com
Oma nimesi, myös sukunimen ja toisen/t nimet voi laittaa jos haluaa
Ikäsi, joko oikea tai se, minkä ikäinen haluat olla tarinassa
Poika, jonka kanssa haluat sen one shotin
Pojan ikä, jos et halua sen olevan sen ikäinen kuin se on
Ulkonäkösi, jos et osaa/halua kuvailla, voit laittaa kuvan sähköpostiin, olen luotettava enkä levittele kuvaasi/kuviasi ympäri nettiä :) Mieluiten myös pituus, painoa ei tarvitse jos et halua.
Luonteesi, mahdollisimman tarkasti, myös ne asiat joita pelkäät + jos harrastat jotain
Juoni, lyhyesti tai pitkästi, muttei ole pakollinen, jos haluat antaa minulle vapaat kädet. Mieluummin tekisin kuitenkin edes jonkinlaisen juonen kanssa.
Ja vielä, että haluutko puhumiset englanniks vai suomeksi
Lisää tietoja voi lisätä jos haluaa, ei ole pakko. Voit myös kuvailla perheesi/lemmikkisi/ystäväsi jotenkin, jos haluat heidän vilahtavan seassa. Mitään romanssia en kuitenkaan ala kehittelemään ystäväsi ja jonkun pojan välille sinun one shottiisi :)
Eikä tarvitse olla lukija, kun kerta sähköpostin kautta ne pyynnöt kuitenkin lähetetään.
Kirjotan/saatan kirjottaa satunnaisesti myös ihan kaikille tarkotettuja one shotteja, jos saan inspiraation, ja toki ainakin yritän väkertää päätarinaa aina jos saan pienenkin inspiksen, mutta nyt näin ettei tää blogi ihan kuole :)
torstai 1. elokuuta 2013
lauantai 29. kesäkuuta 2013
Osa 17, I would swim all the oceans, just to see you smile
Hellou everipadi, olen palannut! (Vihdoin) Johan tuossa vierähtikin lievästi sanottuna muutama kuukausi... :p Nooh, nyt lupaan olla aktiivisempi! Okei, nyt päästän teiät lukemaan :) (Se on huono, älkää kuolko kauhusta, eikä kuviakaan oo pitämään teitä elossa)
Maria
Olimme kävelleet jo aika kauan Niallin kanssa, eikä minulla ollut aavistustakaan minne olimme menossa. En ollut ennen käynyt Lontoossa, joten en tuntenut paikkoja.
- Niall, how long we have to walk until we are there?, kysyin kärsimättömänä, en koskaan jaksanut odottaa kovinkaan kauaa.
- Just wait, babe. We'll be there soon., Niall vastasi vilkaisten minuun ja hymyillen salaperäisesti. Luultavasti matka olisi mennyt nopeammin, jos olisimme kävelleet edes normaalivauhtia, mutta eihän tässä mikään kiire ollut. Tähän aikaan aamusta fanitkaan eivät pörränneet ympärillä, eikä paparazzejakaan näkynyt missään, mikä oli kummallista.
Käveltyämme vielä viitisen minuuttia Niall pysäytti minut ja veti taskustaan mustan huivin.
- Put this scarf on your eyes, so you can't see where I'm taking you., hän sanoi ojentaen huivin minulle.
- Where are you taking me?, kysyin uteliaana ja sidoin huivin silmilleni.
Niall ei vastannut, virnisti kai vaikken sitä nähnytkään ja johdatti minua hetken aikaa. Tajusin pian, että siirryimme kävelemään hiekalle. Olimmeko rannalla? Samassa Niall pysähtyi ja avasi siteen, pitäen sitä siltikin silmieni edessä.
- Okay, are you ready?, hän varmisti ja nyökkäsin purren huultani jännittyneenä. Side tippui hiekalle ja jäin seisomaan paikoilleni. Edessäni komeili pienehkö rantamökki, aivan kuin Hawaijilla olisi ollut. Mökin vieressä loimusi nuotio sekä sen viereen oli tuotu kaksi pölkkyä, joilla voisi istua. Hiekalla oli myös kulho vaahtokarkkeja ja kaksi teräväksi vuoltua keppiä.
Hetkeen en pystynyt sanomaan mitään, katsoin vain suu auki tuota kaikkea. Tekikö Niall tämän minulle? Minulle?
- Do you... Do you like it?, Niall kysyi varovaisesti ilmeisesti ihmetellen sitä, etten puhunut mitään.
- Oh, Niall... I love it!, huudahdin, käännyin ja hyppäsin Niallin syliin suudellen tätä.
Emma
Marian lähdettyä olin jäänyt ainoaksi tytöksi noiden huligaanien keskelle, ja huligaaneja pojat todellakin olivat! Olen monesti miettinyt, ovatko he oikeasti ottaneet jotain, joka vanhentaisi heitä kymmenellä vuodella, mutten koskaan niin tosissani kuin nyt.
Ensin he aloittivat kamalan tyynysodan heti, kun Niall ja Maria olivat sulkeneet oven. Minä tosin jouduin väkisinkin siihen mukaan. Sitten Louis keksi hakea keittiöstä kannullisen vettä ja heittää sen Harryn päälle, joten sekä Harry että lattia olivat nyt märät. Zayn pelotteli Liamia lusikalla, joka säikähti ja mottasi vahingossa Zayniä nenään, joten häneltä vuosi nyt nenästä verta. Zayn pyysi minua tulemaan laittamaan hänen hiuksensa kunnolla, koska ne olivat menneet huonosti, sillä aikaa kun hän yritti tyrehdyttää verenvuotoa. Menin siis laittamaan hänen hiuksensa, koska ei tässä ollut paljon muutakaan tekemistä.
Kun tulimme Zaynin kanssa pois vessasta, näin heti ensimmäisenä Louisin jahtaavan Liamia lusikka kädessä, ja hetken ihmeteltyäni missä Harry oli, huomasin märkien jalanjälkien johtavan ulos. Harry tulikin pian takaisin kädessään sangollinen kylmää vettä, ja hän käski meidän olla hiljaa. Hän hiipi Louiksen taakse ja kaatoi äkkiarvaamatta vedet tuon niskaan. Louis kiljaisi, mikä sai meidät kaikki nauramaan kuin hullut.
- Who... Harry!, Louis huudahti ja nappasi nopealla liikkeellä kiinni itseään pari vuotta nuoremmasta Harrystä ja kaatoi tämän sohvalle.
- You started it!, Harry huudahti ja nosti kätensä päänsä yläpuolelle antautumisen merkiksi.
- And still you had to got your revenge, hm?, Louis virnuili ja mietti selvästi, miten kostaa Harrylle. Huoh, tästä tulisi vielä pitkä päivä...
- Can you two just calm down? I'm a bit tired..., pyysin haukotellen ja näyttäen kaikin puolin väsyneeltä.
- Yeah, buddies, calm down already., Zaynkin sanoi ja talutti Louisin sohvalle istumaan, kun ei tuo muuten tahtonut rauhoittua. Oli vaikeaa uskoa, että Louis oli porukan vanhin...
- Now, sit there and take a deep breath., Zayn ohjeisti Louisia sillä aikaa, kun Harry oli vienyt keittiöön lattialla lojuneen lusikan, joka oli kauhistuttanut Liamia.
- Guys, I go to sleep for a while, so be quiet., sanoin lompsiessani kohti ensimmäistä vastaantulevaa makuuhuonetta. Se oli Zaynin, enkä ollut varma voisinko nukkua siellä.
- Hey Zayn!
- Yeh?
- Can I sleep in your bed?
- Of course you can!
Hän sanoi loppuun jotain muutakin, mitä en tosin kuullut, koska olin jo sulkenut huoneen oven ja lösähtänyt sängylle. Kiedoin lämpimän peiton ympärilleni ja nukahdin melkein heti.
Maria
Olimme Niallin kanssa siirtyneet nuotion äärelle paahtamaan vaahtokarkkeja. Aluksi minulla oli ollut vähän kylmä, olihan jo syyskuu, eikä meren rannalla voinut välttyä tuulelta. Niall oli tullut viereeni istumaan ja kietonut kätensä ympärilleni, joten nyt oli lämpimämpi. Pitkän rantaviivan toisessa päässä jotkut hullut uivat lähes jääkylmässä vedessä, tai siltä se ainakin minusta tuntui, eikä minua haitannut yhtään, vaikken päässytkään uimaan enää tänä vuonna meressä. Ehtisihän sitä ensi kesänäkin.
- Are you still cold?, Niall kysyi silittäen ympärilleni kiedotulla kädellään vasenta käsivarttani.
- Nope, just a bit tired., vastasin haukotellen ja heitin suuhuni viimeisen vaahtokarkin. En jaksanut edes paahtaa sitä enää. Vaikka olikin vasta aamupäivä, tuntui kuin olisi ollut keskiyö. Lentokoneessa istuminen oli vienyt voimani, vaikka olinkin vain istunut koko matkan ja nukkunutkin puolet siitä. Olin kai jännittänyt koko aamun "puolivahingossa", mikä nyt toisaalta olikin ihan ymmärrettävää.
- Wanna go inside?, Niall kysäisi. Nyökkäsin taas haukotellen ja hän nousi ylös vetäen minutkin samalla, halasi ja suuteli nopeasti, sitten lähdimme sisälle tuohon pieneen mökkiin.
Sisälle päästyämme pysähdyin heti ovelle. Näin heti ensimmäiseksi suuren parisängyn, sitten jääkaapin ja pöydän täynnä ruokaa. Kauheasti muuta ei sitten ollutkaan, pieni mökki kun oli.
- Do you like it?, Niall kysyi ja halasi minua takaapäin.
- Yes!, oli ainut mitä pystyin sanomaan.
- You wanna sleep now?, hän vielä jatkoi.
- Mmh, I think I wanna eat at first. I'm so hungry that I could eat a whole horse!
- Me too., Niall nauroi ja menimme siis syömään. En edes jaksanut alkaa laskemaan, kuinka monta eri ruokalajia pöydässä oli, mutta sen voin sanoa, että niitä oli paljon.
Loppujen lopuksi pöytään jäi vain vähän ruokaa syömättä, olimme Niallin kanssa melkoisia ahmatteja, emmekä kumpikaan edes lihoneet syötyämme todella paljon, niinkuin yleensä söimme. Jätimme astiat pöytään ja lösähdimme molemmat sängylle makaamaan. Juttelimme siinä kaikkea mukavaa vähän aikaa, kunnes minua alkoi väsyttää, ja päätimme käydä molemmat nukkumaan pariksi tunniksi, olinhan minäkin joutunut heräämään jo todella aikaisin.
Emma
Säpsähdin hereille, kun puhelimeni piippasi. Nousin istumaan ja venyttelin haukotellen, napaten puhelimeni Zaynin yöpöydältä. Akku lopussa, tottakai, ja kun olin juuri ajatellut soittaa Clairelle. Olin ehkä maailman laiskin ihminen lataamaan puhelintani, vaikken muuten kovin laiska ollutkaan. Kaivoin nyt kuitenkin urheasti laturin matkalaukustani ja etsin hetken aikaa pistorasiaa, kunnes löysin sellaisen vastapäisestä seinästä ikkunaverhon alta. Hyvin piilotettu tuokin... Päätin mennä alakertaan syömään jotakin, mutta huoneen ovella olin törmätä Zayniin, joka oli juuri tulossa pienen tarjottimen kanssa huoneeseensa. Tarjottimella oli kerrosvoileipä ja lasi appelsiinimehua, jota läikähti vähän tarjottimelle.
- Oh you're awake, good., Zayn sanoi ja hymyili vähän, tullen peremmälle minun istuessa hänen sängylleen.
- Sorry I didn't notice that you were coming... And yep I am, as you can see., vastasin hieman nolona ja vetäisin typerän hymyn kasvoilleni.
- Uh, I... I made you... like, a... second breakfast. Supposing you've eaten kind of it before leaving your home in the morning., Zayn jatkoi ja punastui hieman, olihan hän melko ujo "uusien" ihmisten seurassa. Vai olisiko hän sittenkin... Ei, ei hän voinut olla ihastunut minuun, hän oli muuten vain ystävällinen, sekä tietysti hyvä ystävä.
- Oh, you didn't have to... But thank you anyway!, kiitin hymyillen ja Zayn lähti kädet housujensa taskuissa pois. Jäin tyytyväisenä syömään leipääni perhosten lennellessä vatsassani. Tai ei niitä oikeastaan perhosiksi olisi voinut kutsua, enemmänkin lentäviä norsuja ne olivat. Kokonainen dumbolauma hillui vatsassani vielä silloinkin, kun olin syönyt ja loikoilin sängyllä odotellen puhelimeni latautumista tarpeeksi, jotta voisin soittaa Clairelle.
-------------------------------------------------------
Nyt jos ootte vielä elossa, tämmönen pikkujuttu tässä.
Luultavasti Google Reader tulee poistumaan blogeista ihan tässä lähipäivinä, joten jos ja kun viisaana ihmisenä säilyttää seuraamiesi blogien listan, kannattaa se siirtää blogloviniin.
Tässä ohjeita :
1. Mene sivulle www.bloglovin.com/import/reader
2. Klikkaa "Import from Google Reader"
3. Hyväksy siitä napista mikä siinä alakulmassa on, loogisesti siinä muistaakseni jopa lukee "Hyväksy" tai jotain sinneppäin. Blogeilla menee jonkin aikaa siirtyä sinne, riippuen miten montaa blogia seuraat, mutta sinne niitten pitäis ilmestyä kuitenkin.
Tuo ei siis ole varmaa, mutta kannattaa varalta siirtää blogilista tuonne kuitenkin :)
Ainiin, ja suosittelen rekisteröitymistä blogloviniin jos et ole sitä vielä tehnyt, se helpottaa hommaa kummasti.
Huomatkaa, että olen väsynyt ja jutut on sen mukaisia... =D
Lupaan (yrittää) saaha seuraavan osan julkastua kahessa viikossa (hui kamala miten ehdin O.o) koska sitten lähen pariksi viikoksi reissuun :)
Maria
Olimme kävelleet jo aika kauan Niallin kanssa, eikä minulla ollut aavistustakaan minne olimme menossa. En ollut ennen käynyt Lontoossa, joten en tuntenut paikkoja.
- Niall, how long we have to walk until we are there?, kysyin kärsimättömänä, en koskaan jaksanut odottaa kovinkaan kauaa.
- Just wait, babe. We'll be there soon., Niall vastasi vilkaisten minuun ja hymyillen salaperäisesti. Luultavasti matka olisi mennyt nopeammin, jos olisimme kävelleet edes normaalivauhtia, mutta eihän tässä mikään kiire ollut. Tähän aikaan aamusta fanitkaan eivät pörränneet ympärillä, eikä paparazzejakaan näkynyt missään, mikä oli kummallista.
Käveltyämme vielä viitisen minuuttia Niall pysäytti minut ja veti taskustaan mustan huivin.
- Put this scarf on your eyes, so you can't see where I'm taking you., hän sanoi ojentaen huivin minulle.
- Where are you taking me?, kysyin uteliaana ja sidoin huivin silmilleni.
Niall ei vastannut, virnisti kai vaikken sitä nähnytkään ja johdatti minua hetken aikaa. Tajusin pian, että siirryimme kävelemään hiekalle. Olimmeko rannalla? Samassa Niall pysähtyi ja avasi siteen, pitäen sitä siltikin silmieni edessä.
- Okay, are you ready?, hän varmisti ja nyökkäsin purren huultani jännittyneenä. Side tippui hiekalle ja jäin seisomaan paikoilleni. Edessäni komeili pienehkö rantamökki, aivan kuin Hawaijilla olisi ollut. Mökin vieressä loimusi nuotio sekä sen viereen oli tuotu kaksi pölkkyä, joilla voisi istua. Hiekalla oli myös kulho vaahtokarkkeja ja kaksi teräväksi vuoltua keppiä.
Hetkeen en pystynyt sanomaan mitään, katsoin vain suu auki tuota kaikkea. Tekikö Niall tämän minulle? Minulle?
- Do you... Do you like it?, Niall kysyi varovaisesti ilmeisesti ihmetellen sitä, etten puhunut mitään.
- Oh, Niall... I love it!, huudahdin, käännyin ja hyppäsin Niallin syliin suudellen tätä.
Emma
Marian lähdettyä olin jäänyt ainoaksi tytöksi noiden huligaanien keskelle, ja huligaaneja pojat todellakin olivat! Olen monesti miettinyt, ovatko he oikeasti ottaneet jotain, joka vanhentaisi heitä kymmenellä vuodella, mutten koskaan niin tosissani kuin nyt.
Ensin he aloittivat kamalan tyynysodan heti, kun Niall ja Maria olivat sulkeneet oven. Minä tosin jouduin väkisinkin siihen mukaan. Sitten Louis keksi hakea keittiöstä kannullisen vettä ja heittää sen Harryn päälle, joten sekä Harry että lattia olivat nyt märät. Zayn pelotteli Liamia lusikalla, joka säikähti ja mottasi vahingossa Zayniä nenään, joten häneltä vuosi nyt nenästä verta. Zayn pyysi minua tulemaan laittamaan hänen hiuksensa kunnolla, koska ne olivat menneet huonosti, sillä aikaa kun hän yritti tyrehdyttää verenvuotoa. Menin siis laittamaan hänen hiuksensa, koska ei tässä ollut paljon muutakaan tekemistä.
Kun tulimme Zaynin kanssa pois vessasta, näin heti ensimmäisenä Louisin jahtaavan Liamia lusikka kädessä, ja hetken ihmeteltyäni missä Harry oli, huomasin märkien jalanjälkien johtavan ulos. Harry tulikin pian takaisin kädessään sangollinen kylmää vettä, ja hän käski meidän olla hiljaa. Hän hiipi Louiksen taakse ja kaatoi äkkiarvaamatta vedet tuon niskaan. Louis kiljaisi, mikä sai meidät kaikki nauramaan kuin hullut.
- Who... Harry!, Louis huudahti ja nappasi nopealla liikkeellä kiinni itseään pari vuotta nuoremmasta Harrystä ja kaatoi tämän sohvalle.
- You started it!, Harry huudahti ja nosti kätensä päänsä yläpuolelle antautumisen merkiksi.
- And still you had to got your revenge, hm?, Louis virnuili ja mietti selvästi, miten kostaa Harrylle. Huoh, tästä tulisi vielä pitkä päivä...
- Can you two just calm down? I'm a bit tired..., pyysin haukotellen ja näyttäen kaikin puolin väsyneeltä.
- Yeah, buddies, calm down already., Zaynkin sanoi ja talutti Louisin sohvalle istumaan, kun ei tuo muuten tahtonut rauhoittua. Oli vaikeaa uskoa, että Louis oli porukan vanhin...
- Now, sit there and take a deep breath., Zayn ohjeisti Louisia sillä aikaa, kun Harry oli vienyt keittiöön lattialla lojuneen lusikan, joka oli kauhistuttanut Liamia.
- Guys, I go to sleep for a while, so be quiet., sanoin lompsiessani kohti ensimmäistä vastaantulevaa makuuhuonetta. Se oli Zaynin, enkä ollut varma voisinko nukkua siellä.
- Hey Zayn!
- Yeh?
- Can I sleep in your bed?
- Of course you can!
Hän sanoi loppuun jotain muutakin, mitä en tosin kuullut, koska olin jo sulkenut huoneen oven ja lösähtänyt sängylle. Kiedoin lämpimän peiton ympärilleni ja nukahdin melkein heti.
Maria
Olimme Niallin kanssa siirtyneet nuotion äärelle paahtamaan vaahtokarkkeja. Aluksi minulla oli ollut vähän kylmä, olihan jo syyskuu, eikä meren rannalla voinut välttyä tuulelta. Niall oli tullut viereeni istumaan ja kietonut kätensä ympärilleni, joten nyt oli lämpimämpi. Pitkän rantaviivan toisessa päässä jotkut hullut uivat lähes jääkylmässä vedessä, tai siltä se ainakin minusta tuntui, eikä minua haitannut yhtään, vaikken päässytkään uimaan enää tänä vuonna meressä. Ehtisihän sitä ensi kesänäkin.
- Are you still cold?, Niall kysyi silittäen ympärilleni kiedotulla kädellään vasenta käsivarttani.
- Nope, just a bit tired., vastasin haukotellen ja heitin suuhuni viimeisen vaahtokarkin. En jaksanut edes paahtaa sitä enää. Vaikka olikin vasta aamupäivä, tuntui kuin olisi ollut keskiyö. Lentokoneessa istuminen oli vienyt voimani, vaikka olinkin vain istunut koko matkan ja nukkunutkin puolet siitä. Olin kai jännittänyt koko aamun "puolivahingossa", mikä nyt toisaalta olikin ihan ymmärrettävää.
- Wanna go inside?, Niall kysäisi. Nyökkäsin taas haukotellen ja hän nousi ylös vetäen minutkin samalla, halasi ja suuteli nopeasti, sitten lähdimme sisälle tuohon pieneen mökkiin.
Sisälle päästyämme pysähdyin heti ovelle. Näin heti ensimmäiseksi suuren parisängyn, sitten jääkaapin ja pöydän täynnä ruokaa. Kauheasti muuta ei sitten ollutkaan, pieni mökki kun oli.
- Do you like it?, Niall kysyi ja halasi minua takaapäin.
- Yes!, oli ainut mitä pystyin sanomaan.
- You wanna sleep now?, hän vielä jatkoi.
- Mmh, I think I wanna eat at first. I'm so hungry that I could eat a whole horse!
- Me too., Niall nauroi ja menimme siis syömään. En edes jaksanut alkaa laskemaan, kuinka monta eri ruokalajia pöydässä oli, mutta sen voin sanoa, että niitä oli paljon.
Loppujen lopuksi pöytään jäi vain vähän ruokaa syömättä, olimme Niallin kanssa melkoisia ahmatteja, emmekä kumpikaan edes lihoneet syötyämme todella paljon, niinkuin yleensä söimme. Jätimme astiat pöytään ja lösähdimme molemmat sängylle makaamaan. Juttelimme siinä kaikkea mukavaa vähän aikaa, kunnes minua alkoi väsyttää, ja päätimme käydä molemmat nukkumaan pariksi tunniksi, olinhan minäkin joutunut heräämään jo todella aikaisin.
Emma
Säpsähdin hereille, kun puhelimeni piippasi. Nousin istumaan ja venyttelin haukotellen, napaten puhelimeni Zaynin yöpöydältä. Akku lopussa, tottakai, ja kun olin juuri ajatellut soittaa Clairelle. Olin ehkä maailman laiskin ihminen lataamaan puhelintani, vaikken muuten kovin laiska ollutkaan. Kaivoin nyt kuitenkin urheasti laturin matkalaukustani ja etsin hetken aikaa pistorasiaa, kunnes löysin sellaisen vastapäisestä seinästä ikkunaverhon alta. Hyvin piilotettu tuokin... Päätin mennä alakertaan syömään jotakin, mutta huoneen ovella olin törmätä Zayniin, joka oli juuri tulossa pienen tarjottimen kanssa huoneeseensa. Tarjottimella oli kerrosvoileipä ja lasi appelsiinimehua, jota läikähti vähän tarjottimelle.
- Oh you're awake, good., Zayn sanoi ja hymyili vähän, tullen peremmälle minun istuessa hänen sängylleen.
- Sorry I didn't notice that you were coming... And yep I am, as you can see., vastasin hieman nolona ja vetäisin typerän hymyn kasvoilleni.
- Uh, I... I made you... like, a... second breakfast. Supposing you've eaten kind of it before leaving your home in the morning., Zayn jatkoi ja punastui hieman, olihan hän melko ujo "uusien" ihmisten seurassa. Vai olisiko hän sittenkin... Ei, ei hän voinut olla ihastunut minuun, hän oli muuten vain ystävällinen, sekä tietysti hyvä ystävä.
- Oh, you didn't have to... But thank you anyway!, kiitin hymyillen ja Zayn lähti kädet housujensa taskuissa pois. Jäin tyytyväisenä syömään leipääni perhosten lennellessä vatsassani. Tai ei niitä oikeastaan perhosiksi olisi voinut kutsua, enemmänkin lentäviä norsuja ne olivat. Kokonainen dumbolauma hillui vatsassani vielä silloinkin, kun olin syönyt ja loikoilin sängyllä odotellen puhelimeni latautumista tarpeeksi, jotta voisin soittaa Clairelle.
-------------------------------------------------------
Nyt jos ootte vielä elossa, tämmönen pikkujuttu tässä.
Luultavasti Google Reader tulee poistumaan blogeista ihan tässä lähipäivinä, joten jos ja kun viisaana ihmisenä säilyttää seuraamiesi blogien listan, kannattaa se siirtää blogloviniin.
Tässä ohjeita :
1. Mene sivulle www.bloglovin.com/import/reader
2. Klikkaa "Import from Google Reader"
3. Hyväksy siitä napista mikä siinä alakulmassa on, loogisesti siinä muistaakseni jopa lukee "Hyväksy" tai jotain sinneppäin. Blogeilla menee jonkin aikaa siirtyä sinne, riippuen miten montaa blogia seuraat, mutta sinne niitten pitäis ilmestyä kuitenkin.
Tuo ei siis ole varmaa, mutta kannattaa varalta siirtää blogilista tuonne kuitenkin :)
Ainiin, ja suosittelen rekisteröitymistä blogloviniin jos et ole sitä vielä tehnyt, se helpottaa hommaa kummasti.
Huomatkaa, että olen väsynyt ja jutut on sen mukaisia... =D
Lupaan (yrittää) saaha seuraavan osan julkastua kahessa viikossa (hui kamala miten ehdin O.o) koska sitten lähen pariksi viikoksi reissuun :)
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
Information again..
Nyt ei ole oikein ollut inspiraatiota kirjottaa, kuten ootte ehkä huomannukkin, joten aattelin pitää vähän taukoa omasta tarinastani. Oottelen siis, että inspis palaa takasin ja ehin kunnolla kirjottamaan, nyt kun en oo ehtiny kauheesti olla koneellakaan.
Elättäkööt LifeLover (tai Veera idk, miksi nyt haluaakaan itseään kutsuttavan) teiät lukijat nyt omalla tarinallansa sen aikaa, kunnes jatkan taas tuota toistaC:
Plus aattelin et voisin tehä semmosen pikapostauksen joskus, mihin laittasin sit parhaita kuvii ja videoita 1D:stä ym. Semmosii jotka herättää muistoja ainakin minussa ja näin, jos nyt tajusitte mitään=) Mitäs ootte mieltä?
-ssallaa
Elättäkööt LifeLover (tai Veera idk, miksi nyt haluaakaan itseään kutsuttavan) teiät lukijat nyt omalla tarinallansa sen aikaa, kunnes jatkan taas tuota toistaC:
Plus aattelin et voisin tehä semmosen pikapostauksen joskus, mihin laittasin sit parhaita kuvii ja videoita 1D:stä ym. Semmosii jotka herättää muistoja ainakin minussa ja näin, jos nyt tajusitte mitään=) Mitäs ootte mieltä?
-ssallaa
perjantai 22. helmikuuta 2013
Osa 16, I wanna stay up all night and do it all with you
Emma
Matka lentokentältä Harryn talolle ei kestänyt pitkään, ja jo 15-20 minuutin päästä Harry pysäytti auton ja vyöryimme mustasta Range Roverista ulos. Zayn juoksi ovelle, riuhtaisi sen auki ja huusi;
- We are here!
Sisältä kuului juoksuaskeleitaa ja pian oviaukkoon ilmestyi Liam, jonka takaa kurkki Louis.
- Get out of my way Liam!, hän huusi ja työnsi Liamin ulos niin että tämä meinasi kaatua.
- Calm down, Lou., nauroin, kun hän rutisti minua niin, että olin tukehtua.
Halasimme Marian kanssa poikia ja he halasivat vielä toisiaankin, kuin eivät olisi nähneet vuosiin. Louis kehitteli jo tekonyyhkytystäkin.
Talo oli valtavan iso! Pelkästään eteinenkin oli valtava, aivan toista kuin Sannan kotona, mikä nyt ei ollut mikään ihme. Ison eteisen jälkeen oli vieläkin suurempi, kotoisa olohuone suurella ja ohuella taulutelevisiolla ja U:n muotoisella, vaalealla kulmasohvalla höystettynä. Telkkarin ja sohvan välissä oli puinen, kastanjanvärinen pöytä joka sopi täydellisesti muuhun sisustukseen. Telkkarin viereisellä seinustalla oli kaksi suurta ikkunaa ja vastakkaisella seinällä aukko, josta näki keittiöön ruoanlaittopöydille. Keittiökin oli tilava, puisilla pöydillä, tummanharmailla, marmorisilla työskentelytasoilla ja kiiltävänharmailla kodinkoneilla. Eteisestä pääsi alakerran vessaan, joka oli vessaksi liian suuri, sekä kylpyhuoneeseen, jossa oli kylpyamme, suuri sekin, ja suihkukoppi, ja tietenkin tilava sähkösauna. Lisäksi yläkerrassa oli suuri makuuhuone, toinen vessa, pari vierashuonetta, tietokonehuone ja yksi tyhjillään oleva huone, jota Harry sanoi käyttävänsä joko kolmantena vierashuoneena tai väliaikaisena säilytyspaikkana vanhoille tavaroille.
Ja kyllä, talon takapihalla oli myös suuri terassi ja poreamme!
Kierroksen jälkeen Marian ja minun leuat laahasivat suunnilleen lattiaa.
Lösähdimme kotoisasti sohvalle olohuoneeseen, se oli myös todella pehmeä ja mukava.
- Well, how was your trip?, Liam kysyi istuessaan sohvalle viereemme. Hänet kuitenkin työnnettiin pian pois tieltä, koska Niall halusi Marian viereen. Marialla ja Niallilla oli aivan oma keskustelunsa, tuskin rakastavaiset edes huomasivat meitä muita.
- It was good, but a bit bored. Me and Maria slept the last half of a flight., sanoin ja kopautin siskoani olkapäähän, jotta hänkin osallistuisi keskusteluun edes vähän. Mutta ei, hän vain mulkaisi minua ja jatkoi keskusteluaan Niallin kanssa.
- Yeh, the most of flights are boring... Actually all of them. But, by the way, I bet you girls are hungry after that flight? Harry has some lasagnette in his fridge, you can eat it if you want., Liam sanoi hymyillen ja osoitti keittiöön.
- Noooo it's my lasagnette guys, you're not gonna steal it!, Niall havahtui yhtäkkiä ja Maria tirskahti.
- We are hungry, me and Emma, so we're gonna eat it, but we can order pizza for you... Or you can., Maria suostutteli.
- Oh yes pizza! You can eat that stupid lasagnette, I'm gonna order three pizzas for myself and get fat!, Niall huudahti ja ryntäsi eteiseen soittamaan.
- Hey where's my pho... Niall give my phone back to me! Right now! You don't order pizza for yourself from my phone!, Harry huusi eteiseen huomattuaan Niallin iPhonen sohvalla. Eteisessä oli hiljaista.
- Niall did you hear me?, Harry huusi uudelleen. Kun vastausta ei edelleenkään kuulunut, hän marssi eteiseen. Hiljaisuus kesti pari sekuntia pidempään.
- Niall where the hell are you?, kuulin Harryn kysyvän. Seuraavaksi hän avasi jonkun eteisen kaapin oven kuultuaan ääniä sieltä.
- What the fuck are you doing Niall?!, hän huudahti. Niall oli siis kaapissa.
- The hell it looks like? Ordering pizza! Now, shut up, I'm talking to a pizza man., Niall sanoi ja veti kaapin oven kiinni. Harry jäi tuijottamaan sanattomana kaapin ovea, ja lompsi sitten lopulta takaisin sohvalle istumaan.
- Did you just give up, Harry?, Louis kysyi kohottaen kulmiaan.
- Yeh, as you can see. The case of food, no one will stop him doing what he wants., Harry vastasi ja virnisti kohauttaen olkiaan.
- But he'll pay for this..., hän jatkoi vielä.
- Pizzas are comingggg!, Niall hehkutti tullessaan kaapista ulos.
...Tiedän, se on aina yhtä hauskaa...
- Your pizzas, you mean., Harry töksäytti totisena.
- Excuse me? You didn't say that you wanted pizza too., Niall sanoi takaisin ja virnisti.
Harry huokaisi ja pyöräytti silmiään.
- But still, you should pay for this., Harry sanoi vaativasti.
- Pay for what?
- You ordered those pizzas from my number idiot, so I have to pay them! I have to pay your pizzas! Did you understand?, Harry raivosi.
- Take it easy, Harry!, huudahdin väliin.
- W-what? It was your phone..? Oh that's why other numbers were so weird..., Niall sanoi. En ollut varma, teeskentelikö hän viatonta vai oliko oikeasti.
- Niall! I said to you when you were on the phone, that give my phone back to me! Are you deaf or something?, Harry yritti esittää vihaista, kun Niall otti koiranpentuilmeen.
- Sorry uncle Harry, I didn't mean to..., hän valitti ja painoi päänsä alas. Tässä vaiheessa Harryn oli pakko hymyillä ja Maria halasi Niallia nauraen.
- Niall you're so cute when you do that puppy-face!, siskoni ilmoitti ja antoi suukon Niallin poskelle.
- Okay then, Niall, this time I will watch this throught my fingers, but if there's a next time... I'll kill ya!, Harry sanoi ja nauroi hieroessaan käsiään yhteen.
- No one will kill my Nialler as long as I'm alive!, Maria huudahti ja sai kaikki nauramaan.
- Then I'll kill you at first and then Niall!, Harry nauroi, mutta Niallin ilme muuttui synkemmäksi.
Zayn virnisti ja koputti Harryä olkapäähän.
- You better run now, and fast!, hän sanoi ja nauroi Harryn kompuroidessa ylös sohvalta.
- Good point, Zayn!, hän huusi mennessään Niallin juostessa perässä.
Maria
Katsoin Niallin ja Harryn rynnistystä ympäri taloa. Juuri kun Niall oli saamassa Harryä kiinni, tämä livahti ovesta ulos terassille ja seuraavat viisi minuuttia kaksikosta ei kuulunut ääntäkään.
Sitten ovi taas lennähti auki ja ajojahti jatkui ympäri olohuoneen sohvaa.
- Take your words back Harry, and I'm not gonna hurt you!, Niall huusi tavoitellessaan Harryn hupparin huppua.
Muistelin, että täsmälleen samanlainen tilanne oli tapahtunut pari viikkoa aikaisemmin Sannan kodissa, kun Niall oli lainannut luvatta Harryn autoa, josta Harry oli suuttunut, mutta päätynyt lopulta Niallin jahtaamaksi.
Niall oli saanut Harryn kiinni ja istui nyt tämän vatsan päällä Harryn maatessa lattialla nauraen.
- No one is talking to my girlfriend that way! Say it again and you will be dead!, Niall torui Harryn edelleenkin.
Me kaikki muut seurasimme tapahtumia sohvalta ja yritimme olla nauramatta.
- Aww Nialler, you're so sweet!, huudahdin ja loikkasin sohvalta Niallin kimppuun, jotta Harry pääsisi ylös.
Hetken kutitettuamme toisiamme lattialla, Niall nousi ylös ja veti minutkin.
- Go to eat now babe, later I'll take you out., hän sanoi hymyillen ja suuteli minua.
- Okay love., vastasin hymyillen ja riuhdoin Emman sohvalta keittiöön syömään lasagnettea. Kysyin samalla, milloin hän meinasi soittaa Clairelle. Hän vastasi, että illemmalla varmaankin.
Emma näytti jotenkin vaivautuneelta ja söikin närkkien ruokaa sieltä täältä.
- Hei onks joku hätänä? , kysyin hiljaa kohottaen toistaa kulmaani.
- Voit puhuu normaalistikin, ei pojat ymmärrä suomee., Emma sanoi ja yritti hymyillä, mutta näin hänen lävitseen.
- Nyt oikeesti kerrot, mä nään ettet sä oo oma ittes.
Olin saanut jo syötyä, mutten vienyt vielä astioita koneeseen.
- No kun... En mä uskalla kertoo sille..., siskoni takelteli ja katsoi lautastaan tökkien ruokaansa haarukallaan.
- Zaynille?, kysyin ja sain vastaukseksi nyökkäyksen.
- Hei eihän sun tarvii nyt heti sille kertoo, kerrot sillon kun ootte kahestaan jossain ja tunnet hetken sopivaksi., rohkaisin ja hymyilin vähän. Emma huokaisi syvään, katsoi silmiini ja nyökkäsi hymyillen.
- Are you ready babe?, Niall kysyi olohuoneesta.
- I aaamm!, hihkaisin noustessani pöydästä.
- Me lähetään nyt, koita pärjäillä näitten huligaanien kans., sanoin nauraen Emmalle, joka jäi vielä syömään.
- Joo joo, kyllä mä noi saan pidettyy aisoissa!, Emma vakuutteli naureskellen.
Lontoon syksyisen raikas aamupäivä oli kaunis. Melkein ketään ei ollut liikkeellä vielä tähän aikaan, monet olivat koulussa tai töissä, vain muutama vanhus käveli siellä täällä.
- Where are we going?, kysyin Niallilta kun kävelimme läheisessä puistossa.
- It's surprise., Niall vastasi hymyillen. Kohotin toista kulmaani kysyvänä.
- You'll see then., hän vielä lisäsi.
Hymyilin. Tästä tulisi täydellinen päivä yhdessä Niallin kanssa.
-------------------------------------------------------
Vähän lyhyt ja näin, muttei oo ollu inspiraatiota vähään aikaan. Tämmösen sain kuitenkin väkerrettyä(: Koitan taas vähän aktivoitua että tulis useemmin näitä osia.
Virheitä saattaa olla ja varmaan onkin koska en jaksanu sen tarkemmin lukee läpi:)
- Dead because One Way Or Another -
Matka lentokentältä Harryn talolle ei kestänyt pitkään, ja jo 15-20 minuutin päästä Harry pysäytti auton ja vyöryimme mustasta Range Roverista ulos. Zayn juoksi ovelle, riuhtaisi sen auki ja huusi;
- We are here!
Sisältä kuului juoksuaskeleitaa ja pian oviaukkoon ilmestyi Liam, jonka takaa kurkki Louis.
- Get out of my way Liam!, hän huusi ja työnsi Liamin ulos niin että tämä meinasi kaatua.
- Calm down, Lou., nauroin, kun hän rutisti minua niin, että olin tukehtua.
Halasimme Marian kanssa poikia ja he halasivat vielä toisiaankin, kuin eivät olisi nähneet vuosiin. Louis kehitteli jo tekonyyhkytystäkin.
Talo oli valtavan iso! Pelkästään eteinenkin oli valtava, aivan toista kuin Sannan kotona, mikä nyt ei ollut mikään ihme. Ison eteisen jälkeen oli vieläkin suurempi, kotoisa olohuone suurella ja ohuella taulutelevisiolla ja U:n muotoisella, vaalealla kulmasohvalla höystettynä. Telkkarin ja sohvan välissä oli puinen, kastanjanvärinen pöytä joka sopi täydellisesti muuhun sisustukseen. Telkkarin viereisellä seinustalla oli kaksi suurta ikkunaa ja vastakkaisella seinällä aukko, josta näki keittiöön ruoanlaittopöydille. Keittiökin oli tilava, puisilla pöydillä, tummanharmailla, marmorisilla työskentelytasoilla ja kiiltävänharmailla kodinkoneilla. Eteisestä pääsi alakerran vessaan, joka oli vessaksi liian suuri, sekä kylpyhuoneeseen, jossa oli kylpyamme, suuri sekin, ja suihkukoppi, ja tietenkin tilava sähkösauna. Lisäksi yläkerrassa oli suuri makuuhuone, toinen vessa, pari vierashuonetta, tietokonehuone ja yksi tyhjillään oleva huone, jota Harry sanoi käyttävänsä joko kolmantena vierashuoneena tai väliaikaisena säilytyspaikkana vanhoille tavaroille.
Ja kyllä, talon takapihalla oli myös suuri terassi ja poreamme!
Kierroksen jälkeen Marian ja minun leuat laahasivat suunnilleen lattiaa.
Lösähdimme kotoisasti sohvalle olohuoneeseen, se oli myös todella pehmeä ja mukava.
- Well, how was your trip?, Liam kysyi istuessaan sohvalle viereemme. Hänet kuitenkin työnnettiin pian pois tieltä, koska Niall halusi Marian viereen. Marialla ja Niallilla oli aivan oma keskustelunsa, tuskin rakastavaiset edes huomasivat meitä muita.
- It was good, but a bit bored. Me and Maria slept the last half of a flight., sanoin ja kopautin siskoani olkapäähän, jotta hänkin osallistuisi keskusteluun edes vähän. Mutta ei, hän vain mulkaisi minua ja jatkoi keskusteluaan Niallin kanssa.
- Yeh, the most of flights are boring... Actually all of them. But, by the way, I bet you girls are hungry after that flight? Harry has some lasagnette in his fridge, you can eat it if you want., Liam sanoi hymyillen ja osoitti keittiöön.
- Noooo it's my lasagnette guys, you're not gonna steal it!, Niall havahtui yhtäkkiä ja Maria tirskahti.
- We are hungry, me and Emma, so we're gonna eat it, but we can order pizza for you... Or you can., Maria suostutteli.
- Oh yes pizza! You can eat that stupid lasagnette, I'm gonna order three pizzas for myself and get fat!, Niall huudahti ja ryntäsi eteiseen soittamaan.
- Hey where's my pho... Niall give my phone back to me! Right now! You don't order pizza for yourself from my phone!, Harry huusi eteiseen huomattuaan Niallin iPhonen sohvalla. Eteisessä oli hiljaista.
- Niall did you hear me?, Harry huusi uudelleen. Kun vastausta ei edelleenkään kuulunut, hän marssi eteiseen. Hiljaisuus kesti pari sekuntia pidempään.
- Niall where the hell are you?, kuulin Harryn kysyvän. Seuraavaksi hän avasi jonkun eteisen kaapin oven kuultuaan ääniä sieltä.
- What the fuck are you doing Niall?!, hän huudahti. Niall oli siis kaapissa.
- The hell it looks like? Ordering pizza! Now, shut up, I'm talking to a pizza man., Niall sanoi ja veti kaapin oven kiinni. Harry jäi tuijottamaan sanattomana kaapin ovea, ja lompsi sitten lopulta takaisin sohvalle istumaan.
- Did you just give up, Harry?, Louis kysyi kohottaen kulmiaan.
- Yeh, as you can see. The case of food, no one will stop him doing what he wants., Harry vastasi ja virnisti kohauttaen olkiaan.
- But he'll pay for this..., hän jatkoi vielä.
- Pizzas are comingggg!, Niall hehkutti tullessaan kaapista ulos.
...Tiedän, se on aina yhtä hauskaa...
- Your pizzas, you mean., Harry töksäytti totisena.
- Excuse me? You didn't say that you wanted pizza too., Niall sanoi takaisin ja virnisti.
Harry huokaisi ja pyöräytti silmiään.
- But still, you should pay for this., Harry sanoi vaativasti.
- Pay for what?
- You ordered those pizzas from my number idiot, so I have to pay them! I have to pay your pizzas! Did you understand?, Harry raivosi.
- Take it easy, Harry!, huudahdin väliin.
- W-what? It was your phone..? Oh that's why other numbers were so weird..., Niall sanoi. En ollut varma, teeskentelikö hän viatonta vai oliko oikeasti.
- Niall! I said to you when you were on the phone, that give my phone back to me! Are you deaf or something?, Harry yritti esittää vihaista, kun Niall otti koiranpentuilmeen.
- Sorry uncle Harry, I didn't mean to..., hän valitti ja painoi päänsä alas. Tässä vaiheessa Harryn oli pakko hymyillä ja Maria halasi Niallia nauraen.
- Niall you're so cute when you do that puppy-face!, siskoni ilmoitti ja antoi suukon Niallin poskelle.
- Okay then, Niall, this time I will watch this throught my fingers, but if there's a next time... I'll kill ya!, Harry sanoi ja nauroi hieroessaan käsiään yhteen.
- No one will kill my Nialler as long as I'm alive!, Maria huudahti ja sai kaikki nauramaan.
- Then I'll kill you at first and then Niall!, Harry nauroi, mutta Niallin ilme muuttui synkemmäksi.
Zayn virnisti ja koputti Harryä olkapäähän.
- You better run now, and fast!, hän sanoi ja nauroi Harryn kompuroidessa ylös sohvalta.
- Good point, Zayn!, hän huusi mennessään Niallin juostessa perässä.
Maria
Katsoin Niallin ja Harryn rynnistystä ympäri taloa. Juuri kun Niall oli saamassa Harryä kiinni, tämä livahti ovesta ulos terassille ja seuraavat viisi minuuttia kaksikosta ei kuulunut ääntäkään.
Sitten ovi taas lennähti auki ja ajojahti jatkui ympäri olohuoneen sohvaa.
- Take your words back Harry, and I'm not gonna hurt you!, Niall huusi tavoitellessaan Harryn hupparin huppua.
Muistelin, että täsmälleen samanlainen tilanne oli tapahtunut pari viikkoa aikaisemmin Sannan kodissa, kun Niall oli lainannut luvatta Harryn autoa, josta Harry oli suuttunut, mutta päätynyt lopulta Niallin jahtaamaksi.
Niall oli saanut Harryn kiinni ja istui nyt tämän vatsan päällä Harryn maatessa lattialla nauraen.
- No one is talking to my girlfriend that way! Say it again and you will be dead!, Niall torui Harryn edelleenkin.
Me kaikki muut seurasimme tapahtumia sohvalta ja yritimme olla nauramatta.
- Aww Nialler, you're so sweet!, huudahdin ja loikkasin sohvalta Niallin kimppuun, jotta Harry pääsisi ylös.
Hetken kutitettuamme toisiamme lattialla, Niall nousi ylös ja veti minutkin.
- Go to eat now babe, later I'll take you out., hän sanoi hymyillen ja suuteli minua.
- Okay love., vastasin hymyillen ja riuhdoin Emman sohvalta keittiöön syömään lasagnettea. Kysyin samalla, milloin hän meinasi soittaa Clairelle. Hän vastasi, että illemmalla varmaankin.
Emma näytti jotenkin vaivautuneelta ja söikin närkkien ruokaa sieltä täältä.
- Hei onks joku hätänä? , kysyin hiljaa kohottaen toistaa kulmaani.
- Voit puhuu normaalistikin, ei pojat ymmärrä suomee., Emma sanoi ja yritti hymyillä, mutta näin hänen lävitseen.
- Nyt oikeesti kerrot, mä nään ettet sä oo oma ittes.
Olin saanut jo syötyä, mutten vienyt vielä astioita koneeseen.
- No kun... En mä uskalla kertoo sille..., siskoni takelteli ja katsoi lautastaan tökkien ruokaansa haarukallaan.
- Zaynille?, kysyin ja sain vastaukseksi nyökkäyksen.
- Hei eihän sun tarvii nyt heti sille kertoo, kerrot sillon kun ootte kahestaan jossain ja tunnet hetken sopivaksi., rohkaisin ja hymyilin vähän. Emma huokaisi syvään, katsoi silmiini ja nyökkäsi hymyillen.
- Are you ready babe?, Niall kysyi olohuoneesta.
- I aaamm!, hihkaisin noustessani pöydästä.
- Me lähetään nyt, koita pärjäillä näitten huligaanien kans., sanoin nauraen Emmalle, joka jäi vielä syömään.
- Joo joo, kyllä mä noi saan pidettyy aisoissa!, Emma vakuutteli naureskellen.
Lontoon syksyisen raikas aamupäivä oli kaunis. Melkein ketään ei ollut liikkeellä vielä tähän aikaan, monet olivat koulussa tai töissä, vain muutama vanhus käveli siellä täällä.
- Where are we going?, kysyin Niallilta kun kävelimme läheisessä puistossa.
- It's surprise., Niall vastasi hymyillen. Kohotin toista kulmaani kysyvänä.
- You'll see then., hän vielä lisäsi.
Hymyilin. Tästä tulisi täydellinen päivä yhdessä Niallin kanssa.
Vähän lyhyt ja näin, muttei oo ollu inspiraatiota vähään aikaan. Tämmösen sain kuitenkin väkerrettyä(: Koitan taas vähän aktivoitua että tulis useemmin näitä osia.
Virheitä saattaa olla ja varmaan onkin koska en jaksanu sen tarkemmin lukee läpi:)
- Dead because One Way Or Another -
maanantai 11. helmikuuta 2013
Uuesta kirjottajasta!
Eli nyt siis saisi LifeLover alkaa kirjottamaan, jos siis edelleenkin haluaa? Ja kerro samalla tarinas nimi et voin tehä sen sivun sille novellilles :) ( koska sain selville etteivät lisätyt kirjoittajat voi tehdä itse) ja jos pystyt jotenkin antamaan sähköpostiosoitteesi tai jotain ettei kaikkea inffoa tarvi tänne tunkea?
Ja uus osa tulee varmaan viikonloppuna, kun on nää tet-päivät ja koeviikot alkaa taas kohta enkä muutenkaa oo vaa jaksanu olla koneella.
Ja uus osa tulee varmaan viikonloppuna, kun on nää tet-päivät ja koeviikot alkaa taas kohta enkä muutenkaa oo vaa jaksanu olla koneella.
maanantai 28. tammikuuta 2013
Osa 15, I'll be coming back for you
Kahden viikon päästä
Maria
Oli lähtöpäivää edeltävä ilta, ja pakkasin viimeisiä tavaroitani suuriin matkalaukkuihin. Emma oli tehnyt jo hyvissä ajoin päivällä, tietenkin, koska hän oli niin huolellinen kaikessa. Itse olin tietenkin jättänyt pakkaamisen viimetinkaan ja nyt tuskailin tunkiessani vaatteitani matkalaukkuun. Tavaroiden valitsemisesta matkaa varten tykkäsin, mutta itse pakkaaminen oli oikeata painajaista, mutta kaikki oli kuitenkin saatava mukaan.
Olin todellakin innoissani siitä, että olisimme lähdössä huomenna Lontooseen. Näkisin Niallin taas kahden viikon eron jälkeen, ja tapaisimme varmaankin myös Clairen pitkästä aikaa, ellei hän sitten olisi muuttanut pois Lontoosta.
Olisin voinut vaikka tanssia irlantilaisia kansantansseja talomme katolla, jos Lontooseen pääsemiseen sitä olisi vaadittu.
Siskoni taas oli itse rauhallisuus aina juuri ennen matkaa jonnekkin, vaikka edelliset viikot hän olikin suunnilleen hyppinyt ympäri taloa hymy korvissa ja riemunkiljahduksia päästellen.
Puhelinlaskuni oli noussut pilviin näiden kahden viikon odotuksen aikana, koska olin jutellut Niallin kanssa joka päivä vähintään 12 tuntia... Onneksi äiti ja isä olivat suostuneet veloittamaan rahat omilta tileiltään että opiskeluuni jäisi rahaa. Olimme siis päässeet opiskelemaan haluamiini paikkoihin, minä Lontoon keskustan lähelle vaatetusalalle ja Emma hieman kauemmas musiikkikouluun.
Olimme ehtineet käydä Sannan luona vain kerran, sitten hän oli lähtenyt vanhempiensa kanssa Tallinnaan "yllätyslomalle" jonka hänen vanhempansa olivat voittaneet jostain arvonnasta.
- Maria joko sä oot pakannu?!, Emma huusi huoneestaan. En vastannut heti, koska jäin miettimään, miksi hän kysyi tuommoisia jo nyt, kun kellohan oli vasta kahdeksan. Yleensä hän kysyi paljon myöhemmin.
- Kello on jo puoli kymmenen! Lento lähtee seitsemältä ja äiti raivoaa alakerrassa et pitäs olla jo nukkumas!, hän huusi uudestaan parin sekunnin kuluttua.
- Mitä?! Puoli kymmenen?! Nyt jo? Vastahan se oli kaheksan!, huusin takaisin ja ilmestyin Emman huoneeseen ensin pamautettuani oven seinään niin että ikkunalasit helisivät, vähintäänkin.
Emma makoili sängyllään ja näppäili keskittyneesti viestiä jollekulle, luultavasti Zaynille. Hän oli jutellut Zaynin kanssa jo monena päivänä tässä lähiaikoina, mutta sanoi aina että he ovat vain kavereita. Sänkynsä edessä hänellä oli kaksi siististi pakattua matkalaukkua kiinni laitettuina.
Katsoin niitä hetken silmät suurina, ja Emma naurahti vieressä.
- Aika menee nopeesti., hän vain totesi
- Joko sä sait pakattua?, hän jatkoi vielä ja kohotti katseensa hetkeksi, ennenkuin sai uuden viestin.
- En vielä, mun matkalaukut ei haluu lähtee., sanoin ja virnistin. Emma nousi istumaan, haukotteli ja venytteli hetken ja käveli sitten huoneeseeni ja minä perässä.
Yhdessä saimme matkalaukkuni pakattua nopeasti ja istuimme hetken jutellen minun sängylläni.
- Mites sulla ja Zaynil menee?, kysyin yhtäkkiä ja vinkkasin silmää naurahtaen. Emma oli yllättynyt yhtäkkisestä kysymyksestä.
- Edelleenkin, me ollaan vaan ja ainoastaan kavereita., hän vain sanoi. Nauroin, en uskonut tuosta sanaakaan.
- Joo niin varmaan, ja mä oon naimisissa joulupukin kanssa. Nyt kerrot, oikeesti. Mä tiiän et tykkäät Zaynist!, nauroin ja katsoin siskoani merkitsevästi. Hän katsoi minua 'Ei voisi vähempää kiinnostaa' katseella, mutta tiesin heti, ettei hän ollut tosissaan.
- No?, painostin. Emma huokaisi syvään ja luovutti.
- No okei, mä tykkään siitä, mut---
Hän ei saanut sanoa lausettaan loppuun, kun hihkaisten hyppäsin ylös ja tanssin voitontanssia hetken, kun sain lopulta siskoni kertomaan totuuden. Vaikka sen kyllä itse jo olinkin tiennyt.
- Mä tiesin sen!, hihkuin hetken kunnes istuuduin takaisin siskoni viereen.
- Mut mitä mut?, kysyin heti istuuduttuani.
- Äh, en mä uskalla kertoo sille..., Emma sanoi hiljaa katsoen maahan.
- Älä viiti, mikset vois?, kysyin hymyillen ja halasin siskoani.
- No jos se ei tunnekkaa samoin mua kohtaa... Tai... No tiiät mitä tarkotan.
- Oi älä viiti, senkun kerrot!, rohkaisin häntä ja vetäydyin halauksesta.
- Mut vasta Lontoos., Emma sanoi ja hymyili vähän, nousten ylös ja kävellen omaan huoneeseensa.
- Öitä!, hän vielä huusi ennen kuin sulki oven.
- Öitä!, huusin takaisin, sammutin valot ja kääriydyin peiton alle. Herätys olisi soimassa huomisaamuna jo ennen viittä, koska meidän pitäisi olla hyvissä ajoin lentokentällä.
Nukahdin miltei heti kun ummistin silmäni.
Seuraavana aamuna
Emma
Heräsin kaksikymmentä yli neljä puhelimeni herätykseen, ja olin saman tien täysin hereillä. Istuin hetken sänkyni laidalla ja pompin sitten Marian huoneeseen. Hänen herätyksensä soi juuri samalla hetkellä.
- Ylös Maria nyt heti!, huusin ja Maria nousi silmiään hieroen ja haukotellen.
Loikin avaamaan Marian huoneen ikkunan, pistin pääni ulos raikkaaseen syysaamuun ja huusin;
- LONDON HERE WE COME!, niin kovaa kuin kurkusta lähti. Pari ohikulkijaa kääntyi katsomaan shokissa ja minä vain vilkutin heille miettien, miksi he tähän aikaan kävelivät kadulla.
Kun suljin ikkunan, Maria oli jo herännyt kunnolla ja tavoitteli vaatteitaan lattialta, minne hän oli ne eilen illalla viskonut. Kuulin kahvikupin kilahtavan pöytää vasten alakerrassa, josta tiesin äidin olevan jo hereillä.
Juoksin takaisin omaan huoneeseeni pukemaan ja sen jälkeen ryntäsin Marian kanssa yhtä aikaa alakertaan syömään aamupalaa. Keittiöön ahtautuessamme äiti mulkaisi meitä mutta hymyilin kuitenkin väsyneesti.
- Huomenta äiti!, huudahdimme yhtä aikaa.
- Huomenta..., äiti sanoi väsyneesti ja haukotteli, katsoen meitä kummissaan, kuin kysyen, miten pystyimme olemaan näin pirteitä tähän aikaan aamusta.
Söimme voileipää ja joimme teetä niin nopeasti kuin pystyimme, ja juoksimme sitten takaisin yläkertaan hakemaan matkalaukkumme ja varmistamaan, ettei mitään vain unohtunut.
Rymistelimme portaat takaisin alas matkalaukkujemme kanssa, ja Maria irrotti vahingossa otteensa toisesta laukustaan ja se poukkelehti edellämme loput portaat alas. Maria poimi sen mukaansa portaiden loputtua. Kiirehdimme puolijuoksua pihalle ja tungimme matkalaukut auton takakonttiin ja takapenkeille.
- Äiti tuu jo!, huusimme yhtä aikaa ovensuusta.
- Joo joo, tullaan tullaan!, äiti huusi takaisin, ja ahtauduimme molemmat sylikkäin etupenkille, koska takana ei ollut tilaa edes toiselle meistä.
Kymmenen minuutin päästä olimme jo päässeet lähtemään, ja alle puolessa tunnissa olimme lentokentällä. Normaalisti matkaan menisi melkein tunti, mutta äiti kaasutti koko matkan keskustaan asti, koska teillä ei ollut auton autoa.
Lentokentällä hyvästelimme äidin, koska hänen täytyi mennä herättämään isä töihin.
Lentomme lähtisi melkein kahden tunnin kuluttua ja tylsistyisimme puolikuoliaiksi, jos emme tekisi mitään.
- Mä voin käydä ostamas meille jotain syömistä kahvilasta, mitä sä haluut?, Maria sanoi ja nousi ylös kovalta sohvalta.
- Öm, ihan sama, kunhan jotai tuot., sanoin ja tuijottelin jo puhelimeni näyttöä. Maria virnisti ilkikurisesti, mutta kääntyi kuitenkin mitään sanomatta ja marssi kohti kahvilaa.
Uskomatonta! Olimme lähdössä Lontooseen moneksi vuodeksi, ehkäpä! Ajattele, että vasta muutama viikko sitten olimme vasta lähdössä One Directionin keikalle, ja nyt olemme jo hyviä ystäviä poikien kanssa, ja Mariakin seurustelee Niallin kanssa! Tämän kaiken täytyi olla unta. Niinpä niin, kohta heräisin ja huomaisin olevani joku ja uneksineeni koko elämäni.
Pudistin päätäni, syvälliset sai nyt jäädä, Mariakin tuli jo takaisin kahden ison sämpylän, pinkkikuorrutteisten suklaamuffinien ja kahden pienen kokispullon kanssa. Hän leväytti ne edessäni olevalle pöydälle ja istuutui itse minua vastapäätä olevalle sohvalle.
Ahmimme sämpylät ja muffinit ja joimme kokikset yhdessä hujauksessa, juttelimme melko kauan, otimme toisistamme salakuvia ja nauroimme niille.
40 minuuttia ennen lähtöä Lontooseen lähtijät kuulutettiin porteille. Ehdimme lähes jonon kärkeen, joten pääsimme nopeasti koneeseen ja paikoillemme. Kun loputkin matkustajat olivat paikoillaan, heitimme takkimme ja muut ylimääräiset kolmannelle, käytävän puoleiselle penkille, koska siihen ei tullut matkustajaa. Matka kestäisi onneksi vain pari tuntia, en olisikaan jaksanut istua koneessa kauempaa.
Maria
Kun olimme istuneet koneessa tunnin verran, päätin kysyä Niallilta, voisiko hän hakea meidät lentokentältä.
"Hi my love! We'll be there in a hour, so thought can you come and pick us from the airport? I miss you so bad! xx"
"Sorry honey, but I can't drive because I haven't pass my driver's license yet... But I can ask Harry if he would drive so me and Zayn can come with him(: I miss you too, can't wait to see you! xx"
"Okay, see you then! But why Zayn is coming too?"
"Because he wants to... You know, for Emma ;) Is it a problem?"
"No, not at all, of course he can come if he wants to! And oh yes I know! She was always nose against her phone's screen, I mean always, like right now!"
"I know, Zayn was too... But don't say that you wasn't!"
"Well okay, I was too, but sorry I can't text any longer, my phone's battery is low :/ See you at the airport!"
"It's okay babe, we can talk more when you are here(:"
En vastannut enää, koska puhelimeni akku ei olisi kestänyt sitä, joten tungin sen taskuuni ja keskityin katsomaan maisemia pienestä ikkunasta, koska olin ikkunapaikalla. Olimme juuri nyt meren yllä, mutta alapuolella oli paljon lintuja, joten tiesin, ettei maa ollut enää kaukana. Emma oli nukahtanut olkaani vasten, ja minuakin alkoi jo väsyttää. Eikä aikaakan, kun minäkin olin jo unessa.
-----------------------
Havahduin yhtäkkiä, kun kaiuttimissa käskettiin matkustajia poistumaan. Ravistelin Emmaa hereille hyvän aikaa, ennenkuin unikeko suostui avaamaan silmänsä.
- Vauhtii Emma, me ollaan laskeuduttu!, huusin kuiskasin hänen korvaansa ja siinä samassa siskoni olikin jo hereillä. Hän oli unohtanut soittaa Clairelle, mutta ihan samahan se oli, soittaisiko nyt vai tunnin päästä.
Riuhdoimme tavaramme mukaamme ja suuntasimme kohti uloskäyntiä. Portaiden yläpäässä pysähdyin, se ei haitannut koska olimme viimoisia, ja henkäisin raikasta syysilmaa keuhkoni täyteen. Lontoon syysilmaa.
Samassa käännyin ja tartuin siskoani olkapäistä.
- Me ollaan Lontoossa! Emma voitko sä kuvitella?! Lontoossa! Wohooooo!, huudahdin hänen korvaansa, ja hyppelimme hetken siinä, ennenkuin laskeuduimme portaat ja menimme sisälle asemalle tarkastukseen huumeiden ja muiden varalta, haimme matkalaukkumme liukuhihnalta ja hoidimme muut jutut, ja lähdimme sitten etsimään poikia.
- Mishän ne on?, kysyin hetken kuluttua, kun emme olleet löytäneet heitä vielä.
- Psst, here, in the car!, kuului kuiskaus lähellämme olevasta, mustasta Range Roverista ja tunnistin sen Harryn ääneksi. Hyppäsimme sisään ja Niall kaappasi minut syliinsä heti ja suuteli pitkään.
- Niall!, huudahdin hetken päästä ja halasin tätä tiukasti. Huomasin Emman halaavan Zayniä, Harrya kukaan ei voinut halata koska hän ajoi.
- Well, you are now in London! What it feels like?, Niall kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
- Wow this is absolutely amazing to be here! I can't wait to see other boys and our apartment!, pälpätimme Emman kanssa yhtä aikaa.
- That's good to hear, but before we take you to your apartment, we go to Harry's place, Louis and Liam are there., Zayn sanoi ja nyökkäsin innoissani.
Uskomatonta, kerrassaan uskomatonta! Olin nyt Lontoossa... Ja tulisin olemaan ainakin seuraavat kolme opintovuottani!
--------------------------------------------------------------------
Tämmönen täl kertaa, en tiiä millon tulee seuraava, toivottavast tykkäsitte :) En lukenu läpi ennenku julkasin, joten mahdolliset kirjotusvirheet on siis mahdollisia :D
Maria
Oli lähtöpäivää edeltävä ilta, ja pakkasin viimeisiä tavaroitani suuriin matkalaukkuihin. Emma oli tehnyt jo hyvissä ajoin päivällä, tietenkin, koska hän oli niin huolellinen kaikessa. Itse olin tietenkin jättänyt pakkaamisen viimetinkaan ja nyt tuskailin tunkiessani vaatteitani matkalaukkuun. Tavaroiden valitsemisesta matkaa varten tykkäsin, mutta itse pakkaaminen oli oikeata painajaista, mutta kaikki oli kuitenkin saatava mukaan.
Olin todellakin innoissani siitä, että olisimme lähdössä huomenna Lontooseen. Näkisin Niallin taas kahden viikon eron jälkeen, ja tapaisimme varmaankin myös Clairen pitkästä aikaa, ellei hän sitten olisi muuttanut pois Lontoosta.
Olisin voinut vaikka tanssia irlantilaisia kansantansseja talomme katolla, jos Lontooseen pääsemiseen sitä olisi vaadittu.
Siskoni taas oli itse rauhallisuus aina juuri ennen matkaa jonnekkin, vaikka edelliset viikot hän olikin suunnilleen hyppinyt ympäri taloa hymy korvissa ja riemunkiljahduksia päästellen.
Puhelinlaskuni oli noussut pilviin näiden kahden viikon odotuksen aikana, koska olin jutellut Niallin kanssa joka päivä vähintään 12 tuntia... Onneksi äiti ja isä olivat suostuneet veloittamaan rahat omilta tileiltään että opiskeluuni jäisi rahaa. Olimme siis päässeet opiskelemaan haluamiini paikkoihin, minä Lontoon keskustan lähelle vaatetusalalle ja Emma hieman kauemmas musiikkikouluun.
Olimme ehtineet käydä Sannan luona vain kerran, sitten hän oli lähtenyt vanhempiensa kanssa Tallinnaan "yllätyslomalle" jonka hänen vanhempansa olivat voittaneet jostain arvonnasta.
- Maria joko sä oot pakannu?!, Emma huusi huoneestaan. En vastannut heti, koska jäin miettimään, miksi hän kysyi tuommoisia jo nyt, kun kellohan oli vasta kahdeksan. Yleensä hän kysyi paljon myöhemmin.
- Kello on jo puoli kymmenen! Lento lähtee seitsemältä ja äiti raivoaa alakerrassa et pitäs olla jo nukkumas!, hän huusi uudestaan parin sekunnin kuluttua.
- Mitä?! Puoli kymmenen?! Nyt jo? Vastahan se oli kaheksan!, huusin takaisin ja ilmestyin Emman huoneeseen ensin pamautettuani oven seinään niin että ikkunalasit helisivät, vähintäänkin.
Emma makoili sängyllään ja näppäili keskittyneesti viestiä jollekulle, luultavasti Zaynille. Hän oli jutellut Zaynin kanssa jo monena päivänä tässä lähiaikoina, mutta sanoi aina että he ovat vain kavereita. Sänkynsä edessä hänellä oli kaksi siististi pakattua matkalaukkua kiinni laitettuina.
Katsoin niitä hetken silmät suurina, ja Emma naurahti vieressä.
- Aika menee nopeesti., hän vain totesi
- Joko sä sait pakattua?, hän jatkoi vielä ja kohotti katseensa hetkeksi, ennenkuin sai uuden viestin.
- En vielä, mun matkalaukut ei haluu lähtee., sanoin ja virnistin. Emma nousi istumaan, haukotteli ja venytteli hetken ja käveli sitten huoneeseeni ja minä perässä.
Yhdessä saimme matkalaukkuni pakattua nopeasti ja istuimme hetken jutellen minun sängylläni.
- Mites sulla ja Zaynil menee?, kysyin yhtäkkiä ja vinkkasin silmää naurahtaen. Emma oli yllättynyt yhtäkkisestä kysymyksestä.
- Edelleenkin, me ollaan vaan ja ainoastaan kavereita., hän vain sanoi. Nauroin, en uskonut tuosta sanaakaan.
- Joo niin varmaan, ja mä oon naimisissa joulupukin kanssa. Nyt kerrot, oikeesti. Mä tiiän et tykkäät Zaynist!, nauroin ja katsoin siskoani merkitsevästi. Hän katsoi minua 'Ei voisi vähempää kiinnostaa' katseella, mutta tiesin heti, ettei hän ollut tosissaan.
- No?, painostin. Emma huokaisi syvään ja luovutti.
- No okei, mä tykkään siitä, mut---
Hän ei saanut sanoa lausettaan loppuun, kun hihkaisten hyppäsin ylös ja tanssin voitontanssia hetken, kun sain lopulta siskoni kertomaan totuuden. Vaikka sen kyllä itse jo olinkin tiennyt.
- Mä tiesin sen!, hihkuin hetken kunnes istuuduin takaisin siskoni viereen.
- Mut mitä mut?, kysyin heti istuuduttuani.
- Äh, en mä uskalla kertoo sille..., Emma sanoi hiljaa katsoen maahan.
- Älä viiti, mikset vois?, kysyin hymyillen ja halasin siskoani.
- No jos se ei tunnekkaa samoin mua kohtaa... Tai... No tiiät mitä tarkotan.
- Oi älä viiti, senkun kerrot!, rohkaisin häntä ja vetäydyin halauksesta.
- Mut vasta Lontoos., Emma sanoi ja hymyili vähän, nousten ylös ja kävellen omaan huoneeseensa.
- Öitä!, hän vielä huusi ennen kuin sulki oven.
- Öitä!, huusin takaisin, sammutin valot ja kääriydyin peiton alle. Herätys olisi soimassa huomisaamuna jo ennen viittä, koska meidän pitäisi olla hyvissä ajoin lentokentällä.
Nukahdin miltei heti kun ummistin silmäni.
Seuraavana aamuna
Emma
Heräsin kaksikymmentä yli neljä puhelimeni herätykseen, ja olin saman tien täysin hereillä. Istuin hetken sänkyni laidalla ja pompin sitten Marian huoneeseen. Hänen herätyksensä soi juuri samalla hetkellä.
- Ylös Maria nyt heti!, huusin ja Maria nousi silmiään hieroen ja haukotellen.
Loikin avaamaan Marian huoneen ikkunan, pistin pääni ulos raikkaaseen syysaamuun ja huusin;
- LONDON HERE WE COME!, niin kovaa kuin kurkusta lähti. Pari ohikulkijaa kääntyi katsomaan shokissa ja minä vain vilkutin heille miettien, miksi he tähän aikaan kävelivät kadulla.
Kun suljin ikkunan, Maria oli jo herännyt kunnolla ja tavoitteli vaatteitaan lattialta, minne hän oli ne eilen illalla viskonut. Kuulin kahvikupin kilahtavan pöytää vasten alakerrassa, josta tiesin äidin olevan jo hereillä.
Juoksin takaisin omaan huoneeseeni pukemaan ja sen jälkeen ryntäsin Marian kanssa yhtä aikaa alakertaan syömään aamupalaa. Keittiöön ahtautuessamme äiti mulkaisi meitä mutta hymyilin kuitenkin väsyneesti.
- Huomenta äiti!, huudahdimme yhtä aikaa.
- Huomenta..., äiti sanoi väsyneesti ja haukotteli, katsoen meitä kummissaan, kuin kysyen, miten pystyimme olemaan näin pirteitä tähän aikaan aamusta.
Söimme voileipää ja joimme teetä niin nopeasti kuin pystyimme, ja juoksimme sitten takaisin yläkertaan hakemaan matkalaukkumme ja varmistamaan, ettei mitään vain unohtunut.
Rymistelimme portaat takaisin alas matkalaukkujemme kanssa, ja Maria irrotti vahingossa otteensa toisesta laukustaan ja se poukkelehti edellämme loput portaat alas. Maria poimi sen mukaansa portaiden loputtua. Kiirehdimme puolijuoksua pihalle ja tungimme matkalaukut auton takakonttiin ja takapenkeille.
- Äiti tuu jo!, huusimme yhtä aikaa ovensuusta.
- Joo joo, tullaan tullaan!, äiti huusi takaisin, ja ahtauduimme molemmat sylikkäin etupenkille, koska takana ei ollut tilaa edes toiselle meistä.
Kymmenen minuutin päästä olimme jo päässeet lähtemään, ja alle puolessa tunnissa olimme lentokentällä. Normaalisti matkaan menisi melkein tunti, mutta äiti kaasutti koko matkan keskustaan asti, koska teillä ei ollut auton autoa.
Lentokentällä hyvästelimme äidin, koska hänen täytyi mennä herättämään isä töihin.
Lentomme lähtisi melkein kahden tunnin kuluttua ja tylsistyisimme puolikuoliaiksi, jos emme tekisi mitään.
- Mä voin käydä ostamas meille jotain syömistä kahvilasta, mitä sä haluut?, Maria sanoi ja nousi ylös kovalta sohvalta.
- Öm, ihan sama, kunhan jotai tuot., sanoin ja tuijottelin jo puhelimeni näyttöä. Maria virnisti ilkikurisesti, mutta kääntyi kuitenkin mitään sanomatta ja marssi kohti kahvilaa.
Uskomatonta! Olimme lähdössä Lontooseen moneksi vuodeksi, ehkäpä! Ajattele, että vasta muutama viikko sitten olimme vasta lähdössä One Directionin keikalle, ja nyt olemme jo hyviä ystäviä poikien kanssa, ja Mariakin seurustelee Niallin kanssa! Tämän kaiken täytyi olla unta. Niinpä niin, kohta heräisin ja huomaisin olevani joku ja uneksineeni koko elämäni.
Pudistin päätäni, syvälliset sai nyt jäädä, Mariakin tuli jo takaisin kahden ison sämpylän, pinkkikuorrutteisten suklaamuffinien ja kahden pienen kokispullon kanssa. Hän leväytti ne edessäni olevalle pöydälle ja istuutui itse minua vastapäätä olevalle sohvalle.
Ahmimme sämpylät ja muffinit ja joimme kokikset yhdessä hujauksessa, juttelimme melko kauan, otimme toisistamme salakuvia ja nauroimme niille.
40 minuuttia ennen lähtöä Lontooseen lähtijät kuulutettiin porteille. Ehdimme lähes jonon kärkeen, joten pääsimme nopeasti koneeseen ja paikoillemme. Kun loputkin matkustajat olivat paikoillaan, heitimme takkimme ja muut ylimääräiset kolmannelle, käytävän puoleiselle penkille, koska siihen ei tullut matkustajaa. Matka kestäisi onneksi vain pari tuntia, en olisikaan jaksanut istua koneessa kauempaa.
Maria
Kun olimme istuneet koneessa tunnin verran, päätin kysyä Niallilta, voisiko hän hakea meidät lentokentältä.
"Hi my love! We'll be there in a hour, so thought can you come and pick us from the airport? I miss you so bad! xx"
"Sorry honey, but I can't drive because I haven't pass my driver's license yet... But I can ask Harry if he would drive so me and Zayn can come with him(: I miss you too, can't wait to see you! xx"
"Okay, see you then! But why Zayn is coming too?"
"Because he wants to... You know, for Emma ;) Is it a problem?"
"No, not at all, of course he can come if he wants to! And oh yes I know! She was always nose against her phone's screen, I mean always, like right now!"
"I know, Zayn was too... But don't say that you wasn't!"
"Well okay, I was too, but sorry I can't text any longer, my phone's battery is low :/ See you at the airport!"
"It's okay babe, we can talk more when you are here(:"
En vastannut enää, koska puhelimeni akku ei olisi kestänyt sitä, joten tungin sen taskuuni ja keskityin katsomaan maisemia pienestä ikkunasta, koska olin ikkunapaikalla. Olimme juuri nyt meren yllä, mutta alapuolella oli paljon lintuja, joten tiesin, ettei maa ollut enää kaukana. Emma oli nukahtanut olkaani vasten, ja minuakin alkoi jo väsyttää. Eikä aikaakan, kun minäkin olin jo unessa.
-----------------------
Havahduin yhtäkkiä, kun kaiuttimissa käskettiin matkustajia poistumaan. Ravistelin Emmaa hereille hyvän aikaa, ennenkuin unikeko suostui avaamaan silmänsä.
- Vauhtii Emma, me ollaan laskeuduttu!, huusin kuiskasin hänen korvaansa ja siinä samassa siskoni olikin jo hereillä. Hän oli unohtanut soittaa Clairelle, mutta ihan samahan se oli, soittaisiko nyt vai tunnin päästä.
Riuhdoimme tavaramme mukaamme ja suuntasimme kohti uloskäyntiä. Portaiden yläpäässä pysähdyin, se ei haitannut koska olimme viimoisia, ja henkäisin raikasta syysilmaa keuhkoni täyteen. Lontoon syysilmaa.
Samassa käännyin ja tartuin siskoani olkapäistä.
- Me ollaan Lontoossa! Emma voitko sä kuvitella?! Lontoossa! Wohooooo!, huudahdin hänen korvaansa, ja hyppelimme hetken siinä, ennenkuin laskeuduimme portaat ja menimme sisälle asemalle tarkastukseen huumeiden ja muiden varalta, haimme matkalaukkumme liukuhihnalta ja hoidimme muut jutut, ja lähdimme sitten etsimään poikia.
- Mishän ne on?, kysyin hetken kuluttua, kun emme olleet löytäneet heitä vielä.
- Psst, here, in the car!, kuului kuiskaus lähellämme olevasta, mustasta Range Roverista ja tunnistin sen Harryn ääneksi. Hyppäsimme sisään ja Niall kaappasi minut syliinsä heti ja suuteli pitkään.
- Niall!, huudahdin hetken päästä ja halasin tätä tiukasti. Huomasin Emman halaavan Zayniä, Harrya kukaan ei voinut halata koska hän ajoi.
- Well, you are now in London! What it feels like?, Niall kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
- Wow this is absolutely amazing to be here! I can't wait to see other boys and our apartment!, pälpätimme Emman kanssa yhtä aikaa.
- That's good to hear, but before we take you to your apartment, we go to Harry's place, Louis and Liam are there., Zayn sanoi ja nyökkäsin innoissani.
Uskomatonta, kerrassaan uskomatonta! Olin nyt Lontoossa... Ja tulisin olemaan ainakin seuraavat kolme opintovuottani!
Tämmönen täl kertaa, en tiiä millon tulee seuraava, toivottavast tykkäsitte :) En lukenu läpi ennenku julkasin, joten mahdolliset kirjotusvirheet on siis mahdollisia :D
Information
Jaahas, mistäs sitä alottais?
No ensinnäkin, haluisin vaihtaa tän ulkoasun (ainaki kuvat), mut mistään ei tahdo löytyä sopivia kuvia, joten raivoan täällä yksinäni. Joten, pyytäisin teitä lukijoit nyt kertomaa minkä tyyppisiä kuvia haluisitte, ja onko onko blogin malli hyvä, vai haluisitteko esim. kuvallisen bannerin? Vaikka onnistuisin senkii varmaa sössimään jotenkin =D
Sitten, ihan gallup-tyylinen kysymys, eli minkälaisia blogitekstien pitäis sisällöltään olla teidän mielestä? Ihan saa kertoa laidasta laitaan oman mielipiteensä, en pure :) Vaikkei täältä ruudun toiselta puolelta kovin hyvin pystykkään...
Itsehän olen varsin huumorintajuinen ihminen ja nauran melkein kaikelle ja koko ajan, sekä ylenkäytän hymiöitä (kuten ootte varmaan huomannu), joten teksteihin tulee pakosti hauskoja ja huvittavia tapahtumia sekaan, vaikken tarkotuksella kirjottaskaan niitä sinne :)
Ja aattelin myös, et jos jotain haluutte kysyy minusta, senkun pistätte tonne alas kommentteihin ja kun tulee tarpeeksi kysymyksii, teen sitte vastauspostauksen (tai mikä se ikinä onkaan), muttei sit mitään yksityisasioita, muuten saa kysyy ihan vapaasti kaikkea:)
Sit vielä tämä asia, josta yhen kerran oonki kertonu aikasemmi.
Eli se, et jos joku haluaa alkaa kirjottaa tänne sitä lyhyttä tarinaa? Nyt on vielä viimeset hetket ilmottaa, jos haluaa! Jos kukaan muu ei halua, sitten annan sen homman LifeLoverille/Veera Soukalle or whatever it was(:
Kerrataanpas vielä, mistä siinä on kyse, koska suomalaiset ovat tunnetusti laiskoja eivätkä jaksa katsoa sitä aikaisempaa tekstiä uudestaan. (Ei millään pahalla!(: )
Hiotut säännöt, ooooo!
Pystyt siis saamaan kirjoitusoikeudet blogiini max. viideksi kuukaudeksi, jonka aikana voit kirjoittaa max. 10 osaisen novellin, max. 6 osaisen novellin ja muutamia one shotteja tai vapaavalintaisen määrän one shotteja. Kirjoittajan on oltava ehdottoman luotettava, eikä hän saa kirjoittaa mitään minun nimissäni blogiin. Jos kirjoittaja haluaa kuitenkin esim. ilmoittaa etusivulla, milloin seuraava osa on tullut, hänen on käytettävä omaa nimeään/nimimerkkiä/bloggernimeä allekirjoituksena. Voin luoda itse/kirjoittaja luo novellilleen erillisen sivun jotta se ei vahingossakaan sekoitu omaani, ja keksii novellilleen yhden nimen, ei joka osalle omaa, koska novellia kirjoitetaan yhden otsikon alle.
Novellissa ei saa olla K18-materiaalia, minkä nyt pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille.
Voin antaa kirjoitusoikeudet korkeintaan kahdelle, ja jos novellit ovat tarpeeksi hyviä, voin tarvittaessa pidentään kirjoitusaikaa.
Pystyn aina poistamaan kirjoitusoikeudet jos kyseinen henkilö ei osaa käyttäytyä, käyttää blogiteksteissään sopimatonta kielenkäyttöä, on epäkohtelias lukijoita kohtaan tai muuten rikkoo sääntöjä.
Kerron sitten vielä kirjoittajalle jos jotain jäi puuttumaa:)
No ensinnäkin, haluisin vaihtaa tän ulkoasun (ainaki kuvat), mut mistään ei tahdo löytyä sopivia kuvia, joten raivoan täällä yksinäni. Joten, pyytäisin teitä lukijoit nyt kertomaa minkä tyyppisiä kuvia haluisitte, ja onko onko blogin malli hyvä, vai haluisitteko esim. kuvallisen bannerin? Vaikka onnistuisin senkii varmaa sössimään jotenkin =D
Sitten, ihan gallup-tyylinen kysymys, eli minkälaisia blogitekstien pitäis sisällöltään olla teidän mielestä? Ihan saa kertoa laidasta laitaan oman mielipiteensä, en pure :) Vaikkei täältä ruudun toiselta puolelta kovin hyvin pystykkään...
Itsehän olen varsin huumorintajuinen ihminen ja nauran melkein kaikelle ja koko ajan, sekä ylenkäytän hymiöitä (kuten ootte varmaan huomannu), joten teksteihin tulee pakosti hauskoja ja huvittavia tapahtumia sekaan, vaikken tarkotuksella kirjottaskaan niitä sinne :)
Ja aattelin myös, et jos jotain haluutte kysyy minusta, senkun pistätte tonne alas kommentteihin ja kun tulee tarpeeksi kysymyksii, teen sitte vastauspostauksen (tai mikä se ikinä onkaan), muttei sit mitään yksityisasioita, muuten saa kysyy ihan vapaasti kaikkea:)
Sit vielä tämä asia, josta yhen kerran oonki kertonu aikasemmi.
Eli se, et jos joku haluaa alkaa kirjottaa tänne sitä lyhyttä tarinaa? Nyt on vielä viimeset hetket ilmottaa, jos haluaa! Jos kukaan muu ei halua, sitten annan sen homman LifeLoverille/Veera Soukalle or whatever it was(:
Kerrataanpas vielä, mistä siinä on kyse, koska suomalaiset ovat tunnetusti laiskoja eivätkä jaksa katsoa sitä aikaisempaa tekstiä uudestaan. (Ei millään pahalla!(: )
Hiotut säännöt, ooooo!
Pystyt siis saamaan kirjoitusoikeudet blogiini max. viideksi kuukaudeksi, jonka aikana voit kirjoittaa max. 10 osaisen novellin, max. 6 osaisen novellin ja muutamia one shotteja tai vapaavalintaisen määrän one shotteja. Kirjoittajan on oltava ehdottoman luotettava, eikä hän saa kirjoittaa mitään minun nimissäni blogiin. Jos kirjoittaja haluaa kuitenkin esim. ilmoittaa etusivulla, milloin seuraava osa on tullut, hänen on käytettävä omaa nimeään/nimimerkkiä/bloggernimeä allekirjoituksena. Voin luoda itse/kirjoittaja luo novellilleen erillisen sivun jotta se ei vahingossakaan sekoitu omaani, ja keksii novellilleen yhden nimen, ei joka osalle omaa, koska novellia kirjoitetaan yhden otsikon alle.
Novellissa ei saa olla K18-materiaalia, minkä nyt pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille.
Voin antaa kirjoitusoikeudet korkeintaan kahdelle, ja jos novellit ovat tarpeeksi hyviä, voin tarvittaessa pidentään kirjoitusaikaa.
Pystyn aina poistamaan kirjoitusoikeudet jos kyseinen henkilö ei osaa käyttäytyä, käyttää blogiteksteissään sopimatonta kielenkäyttöä, on epäkohtelias lukijoita kohtaan tai muuten rikkoo sääntöjä.
Kerron sitten vielä kirjoittajalle jos jotain jäi puuttumaa:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)